Joh. 5: 1-15
Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.
Oletko joskus miettinyt, miltä tuntusi saada ikään kuin uusi alku elämässä? Jokin käänteentekevä muutos, joka mahdollistaisi uuden suunnan elämässä? Sellainen voisi innoittaa, mutta myös ehkä pelottaa? Osaisiko sitä elää toisin?
Kuulemassamme evankeliumissamme liki neljäkymmentä vuotta sairauden kanssa elänyt mies saa uuden suunnan elämälleen. Ennen kuin pohdimme hänen elämäänsä ennen ja jälkeen Jeesuksen kohtaamista, tutkitaanpa hieman tapahtumaympäristöä. Tässä tapauksessa tiedämme harvinaisen tarkasti, missä evankeliumin kuvaama kohtaus tapahtui. Mainitun Lammasportin kautta kuljettiin Jerusalemista itään ja pohjoiseen vieville teille. Nimensä portti oli saanut siitä, että vanhan liiton aikana lampaita kuljetettiin idän isoilta lammaslaitumilta kaupunkiin temppeliin uhritoimituksiin. Pohjoiseen vievän tien varrelta, n. 150 metriä kohdasta jossa kaupunginmuuri kulki, on kaivauksissa löydetty kaksiosaisen vesialtaan jäänteitä. Altaan nimen Betesda merkityksestä ei ole täyttä yksimielisyyttä, mutta todennäköisin käännös on armon talo. Kieltämättä se sopii hyvin evankeliumitekstin sisältöön.
Puheet altaasta, pylväistä ja kuohuvasta vedestä tuovat helposti mieleen jonkinlaiseen nykyaikaisen health span, terveyskylpylän, jossa nautitaan virkistävistä pulahduksista, kaurasmoothieista ja lisämaksusta rentouttavista hieronnoista. Totuus ei muistuttanut vähääkään Naantalin kylpylän viiden tähden allasosastosta. Viisi pylväshallia oli täynnä sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Paikassa oli varmasti tuskan kirvoittamaa voihketta, surkastuneita ihmisraajoja, märkivien haavojen tuoksua ja epätoivoa. Kun tähän lisätään vielä uskomus, että vain se, joka ensiksi ehtisi veteen sen kuohuessa, paranisi, en usko kovin koeteltujen ihmisten keskellä vallinneen kovin kummoista yhteishenkeä. Pikemminkin Nopeat syövät hitaat – mentaliteetti. Terveet varmasti karttoivat paikkaa kuin koronaa. Paikan tunnelman lisäksi tuohon aikaan sairaudet nähtiin usein seurauksena sairaan synneistä. Mitä sairaampi ihminen oli, sitä epäpuhtaampana ja kartettavampana hänet nähtiin. Onnekkaimpia sairaista olivat ne, joilla oli joku, joka kävi katsomassa ja ehkä auttamassa altaaseen. Tällöin kyse oli varmaan lähipiiristä, perheen jäsenistä, jolla rakkaus läheistä kohtaan voitti paikan herättämän pahan olon ja sairaan epäpuhtauden tarttumisen pelon. Mutta 38 vuotta sairastaneella, joko rammalla tai halvaantuneella, ei hänen omien sanojensa mukaan, ei ollut ketään. Ei ketään.
Tuohon ympäristöön Jeesus saapui. Ei perhesiteiden vuoksi tai uteliaisuudesta. Siellä Jeesus näki tuon miehen ja tiesi hetkessä tämän elämän tarinan. 38 vuotta sairautta. Jeesus menee miehen luo ja kysyy ”Tahdotko tulla terveeksi?” Tämä on aika mielenkiintoinen kohta. Jeesus kysyy asiaa, jonka vastauksen voisi ajatella olevan itsestään selvä. Kuitenkin se ehkä korostaa, että Jeesus ei tee mitään väkisin, vaikka hänellä on valta antaa miehen elämälle uusi suunta 38 vuoden jälkeen. Mies ei suutu Jeesuksen kysymyksestä muttei myöskään osoita merkkiä siitä, että uskoisi Jeesuksen voivan vaikuttaa asiaan. Hän vastaa täysin rehellisesti niin kuin asia on: ”Herra, minulla ei ole ketään joka auttaisi.” Tekstin pohjalta emme kuitenkaan osaa päätellä, onko tuo katkeran vai kohtaloonsa alistuneen ihmisen vastaus. Olemme varmaan vapaita päättämään se kukin mielessämme.
Vaikka mies ei ole pyytänyt mitään ja tuskin odottaa mitään, Jeesus toimii. Hän sanoo: Nouse, ota vuoteesi ja kävele.”Näin myös käy. Miehen ei mainita kiittävän Jeesusta, mutta tuskin häntä sen perusteella voi kutsua kiittämättömäksi. Voitte kuvitella, että kun pystyy kävelemään ensimmäistä kertaa 38 vuoteen, tunnekuohu voi olla melkoinen ja sanat vähissä Tämä parantumiskertomus eroaa monesta muusta Jeesuksen tunnusteosta, että parannettava ei tiedä etukäteen kuka hänen auttajansa on eikä näin ollen osaa odottaa Jeesukselta apua. Parantuminen on muutenkin hyvin vähäeleisesti kuvattu, ikään kuin itse parantumisen hetkessä ei ole muuta kuin Jeesus ja hän, jota hän auttaa. Aloite ja lopputulos on täysin Jeesuksen käsissä. Niinhän armo aina on, sitä ei ansaita omilla teoilla tai edes omalla uskonvarmuudella. Jumalan ansaitsematonta rakkautta, joka meidät kohtaa eri tavoin.
Kuitenkin aina on täällä taivaan alla niitä, jotka löytävät valittamisen aihetta. Oli sapatti ja jotkut närkästyivät, kun Jeesuksen parantama mies nähtiin kantamassa vuodettaan tai tarkemmin vuodemattoaan. Taakan kantaminen on lueteltu juutalaisten Talmud-kirjassa yhtenä 39 työstä, jotka on kielletty sapattina. Mies ei tuolloin vielä tiennyt parantajansa nimeä. Närkästyjillä painoi vaakakupissa enemmän lain kirjaimen rikkominen kuin miehen ihmeellinen paraneminen. He olisivat halunneet vetää Jeesuksen edesvastuuseen, mutta parantunutkaan ei aluksi tiedä auttajansa nimeä. Vaikka tämän pyhän teksti ei sitä käsittele, Betesdan parantamisihme johti Johanneksen evankeliumin mukaan kasvavaan vastakkainasetteluun Jeesuksen ja juutalaisten uskonoppineitten välillä. Jos Jeesus olisi halunnut edetä turvallisesti, joku voisi ajatella, että miehen parantaminen temppelipapiston kotikentillä ei ollut viisas veto. Mutta Jeesus ei ajatellutkaan asiaa oman turvallisuutensa kannalta. Hän tiesi, että teki hän mitä vaan, jotkut vastustaisivat häntä. Samoin on tänäänkin. Vihaajat vihaavat.
Minusta evankeliumi jättää avoimeksi kaksi haastavaa kysymystä. Ensiksi, miksi Jeesus paransi juuri ja ainoastaan tämän miehen. Altaan liepeillä oli lukemattomia vakavasti sairaita. Ei ole mitään syytä olettaa, että parantunut mies olisi jotenkin omien ominaisuuksiensa tai tekojensa vuoksi valikoitunut. Moni on kipuillut elämässään, miksei Jumala aina vastaa rukouksiimme niin kuin toivoisimme, vaikka hänellä on siihen valta? Tähän kysymykseen eivät viisaatkaan osaa vastata tyhjentävästi. (Itsekin olen lähipiirini suhteen kipuillut tämän asian kanssa.) Jumala on aina meille ihmisille osaksi salattu emmekä me voi odottaa, että hän aina täyttäisi kaikki hartaatkaan rukouksemme. Jumalalla on valta ja valinta on hänen. Nytkin Jeesus valitsi miehen, ei toisin päin. Samalla on hyvä muistaa Jeesuksen sanat miehelle jälkikäteen temppelissä: ”Älä enää tee syntiä, ettei sinun kävisi entistä pahemmin.” Tästä ei voi vetää syy-yhteyttä synnin ja sairauden välillä, sillä kaikkihan me syntisiä olemme eivätkä kaikki sairastu. Pikemminkin se on muistutus, että on olemassa pahempaakin kuin sairaus, joka pisimmilläänkin kestää vain läpi tämän väliaikaisen elämän. Uskon, että elämä ja kuolema ilman Jumalaa on ihmiselle vielä pahempi asia kuin sairaus.
Toinen mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi on se, miten miehen elämä jatkui tästä eteenpäin. Saatuaan tietoonsa auttajansa nimen hän kertoi sen uskonoppineille. En usko, että kyse oli Jeesuksen kavaltamisesta vaan halusta rohkeasti kertoa, miten asia on. Evankeliumi ei kuitenkaan kerro, lähtikö hän seuraamaan Jeesusta tai ylipäänsä, miten hänen elämänsä eteni. Hän kohtasi Jumalan rakkauden, ansaitsemattoman armon, joka muutti hänen elämänsä perusteellisesti. Hän sai ikään kuin uuden alun elämälleen. Mitä hän mahtoi tehdä sen kanssa? Mitä me teemme elämällämme, kun Jumalan rakkaus on saanut tavalla tai toiselle koskettaa meitä? Miten tästä eteenpäin?
Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.