Jerusalemista on arkeologisissa kaivauksissa löydetty muinaisen Lammasportin läheltä kaksi allasta. Niitä ovat reunustaneet pylväskäytävät neljältä sivustalta. Viides pylväskäytävä on sijainnut altaiden välissä. Vesi altaaseen oli johdettu maanalaista johtoa myöten vuorilla olevasta lähteestä.
Useissa Uuden testamentin käsikirjoituksissa kylpylän nimeksi mainitaan Betzatha. Se tarkoittaa kuohujen taloa. Altaat oli liitetty toisiinsa jonkinlaisen kanavan välityksellä. Toisesta altaasta on vesi voinut laskeutua toiseen. Ehkä veden kuohuminen on liittynyt siihen. Tai sitten ilmiö johtui siitä, että monet Pyhän maan lähteet eivät antaneet vettä tasaisesti. Ne syöksivät vettä ajoittain maan uumenista samaan tapaan kuin Islannin kuumat geysirit. Itämaiset ihmiset selittivät ilmiön yleensä maan hengillä, jotka lämmittivät ja antoivat veden. Juutalaiset eivät puhuneet hengistä, vaan ajattelivat Jumalan enkelien tekevän tätä palvelusta ihmisille. Eräässä vanhassa Johanneksen evankeliumin käsikirjoituksessa lausutaan tällä kohtaa enkelin itse kylpeneen altaan vedessä; ehkäpä ajateltiin, että enkelistä jäi jotain taivaallista voimaa veteen.
Joka tapauksessa altaasta haettiin apua monenlaisiin vaivoihin, aivan kuten nykyäänkin tehdään kylpylöissä. Monissa kylpyvesissä on uskottu olevan parantavaa vaikutusta. Siksi Betesdan altaan äärelle kokoontui sairaita, rampoja ja halvaantuneita toivoen paranemista. Heidän joukossaan oli mies, joka on sairastanut 38 vuotta. Sairautta ei kerrota, vain se, että se on kestänyt lähes koko ihmisen elämän ajan. Se on määrännyt hänen paikkansa ihmisten joukossa, se on tuonut hänet Betesdan altaalle.
Miehen sanat Jeesukselle ovat pysähdyttävät. Hän sanoo: ”Minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen.” Hän ei kerro sairaudestaan. Hän sanoo: Minulla ei ole ketään. Hän kertoo yksinäisyydestään. Minulla ei ole ketään. Hänellä ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut hänestä, ei ketään, jolle se, mitä hänelle tapahtuu, olisi tärkeää.
Yksinäisyyttä raskaampia taakkoja ei juuri ole. Monet Betesdan altaalle ihmisiä tuoneista sairauksista on voitettu. Hoidot ovat parantuneet, vammaisten asema on kohentunut. Mutta yksinäisyys on nyt yhtä kipeää kuin se oli Betesdan altaalla. Kun nuorilta ja nuorilta aikuisilta kysyttiin, miten he määrittelevät syrjäytymisen, yksi vastaus oli: Syrjäytyminen on yksinäisyyttä. Se on kokemus ulkopuolisuudesta. Samalla tavalla kokevat vanhukset. Muistan muutaman vuoden takaa radion aamu-uutiset, jossa kerrottiin vanhusten köyhyydestä (Yle-uutiset 4.11.2012). Haastateltava sanoi: ”Kaikkein kauheinta on se yksinäisyys.” Piispantarkastuksessa on käynyt ilmi, että yksinäisyys on ongelma myös Sysmässä.
Johanneksen evankeliumi kertoo, että yksinäisyys voidaan voittaa. Kun Jeesus tuli Betesdan altaalle, hänestä kerrotaan ensimmäisenä, että hän näki miehen. Yksinkertaisesti: Jeesus näki hänet. Mies, jolla ei ollut ketään, jonka ohi kuljettiin ja joka aina ohitettiin, tuli äkkiä nähdyksi ja huomatuksi. Jo se oli käänteentekevää.
Jokainen ihminen kaipaa ja tarvitsee sitä, että joku näkee hänet. Siitä syntyy kokemus, että en ole yhdentekevä, vain massaa, vaan ainutkertainen ihminen, arvokas, tunnistettu. Siitä alkaa yksinäisyyden murtuminen. Betesdan altaalla mies, jolla ei ole ketään, tulee huomatuksi.
Viime vuosina on puhuttu hyvin paljon syrjäytymisen ehkäisystä. Yksi keskeinen keino on yksinäisyyden vähentäminen. Siihen voimme jokainen vaikuttaa. Tarvitsemme maahamme välittämisen kulttuuria. Tällä tarkoitan sellaista olemisen tapaa, jossa ihminen on osallinen toisen ihmisen ymmärtävästä, hyväksyvästä ja ystävällisestä katseesta ja jossa välitetään myös täysin ventovieraasta ihmisestä. Yksikin toimiva ihmissuhde estää syrjäytymistä ja ulkopuolisuutta. Siksi kannattaa aktiivisesti etsiä keinoja ja tapoja, jotka tukevat jokaisen osallisuutta yhteiskunnassa. Jokainen kaipaa nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista, arvostusta, sitä että on jollekulle kallis ja tärkeä. Sitä, että maailma ei näyttäydykään uhkana ja vaatimuksena vaan lupauksena ja kädenojennuksena. Tällaista ilmapiiriä toivon Sysmään.
Jeesus ei ainoastaan näe sairasta miestä Betesdan altaalla vaan kysyy mieheltä: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Kysymyksestä huokuu syvä kunnioitus toista kohtaan. Mies tulee paitsi nähdyksi, myös kohdelluksi arvokkaana, ainutkertaisena ihmisenä. Tahdotko tulla terveeksi? Siinä kosketetaan jotain miehen kaikkein sisintä ja arinta aluetta. Joku kysyy, mitä elämästäni sisimmältään tahdon. Jeesus ei siis kysy uskosta tai miehen hyvyydestä tai syntisyydestä. Hän näkee koko ihmisen ja sen, mitä ihminen tarvitsee. Yhtä paljon kuin fyysistä terveyttä, ehkä enemmänkin, mies tarvitsi sitä, että hänet nähtiin ja kohdeltiin arvokkaana ihmisenä.
Jeesus käyttää kysymyksessä sanaa ”hygies”. Kreikankielinen sana tarkoittaa sekä tervettä että puhdasta. Jeesuksen kysymyksen voi siis myös kääntää: Tahdotko tulla puhtaaksi? Kysymys ei siis lopulta ollut vain liikuntakyvystä, vaan terveydestä sen syvimmässä, ihmisen koko olemusta, ruumista, henkeä ja sielua koskevassa merkityksessä.
Hyvät sysmäläiset. Mainitsin saarnani alussa, että joissakin Uuden testamentin käsikirjoituksissa kylpylän nimeksi mainitaan Betzatha. Alun perin nimi siis lienee ollut Bet-zatha, kuohujen talo. Ei kuitenkaan ole sattumaa tai pelkkä lukuvirhe, että nimi on Johanneksen evankeliumin käsikirjoituksissa muuttunut muotoon Bet-hesda. Se tarkoittaa heprean kielessä: Armon talo. Kristuksen kirkko, seurakunta onkin Armon talo, Bethesda. Se on täynnä syntiin sairastuneita ihmisiä, jotka on kastettu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Sysmän kirkon alttarin ristiinnaulittu kertoo uskomme ytimen. Seurakunta on puhdistuksen ja hoidon paikka. Seurakunnassaan Kristus itse kantaa huolta jokaisesta hoitoonsa ottamasta, antaa synnit anteeksi ja puhdistaa sielun haavat. Siellä hän asettaa yhä uudelleen eteemme tuon kysymyksen: ”Tahdotko tulla terveeksi, puhtaaksi?”
Meistä jokainen on Armon talon sairas, jota Kristus hoitaa. Samanaikaisesti jokainen meistä on kutsuttu toisten palvelijaksi. Kristus tahtoo, ettei kukaan jää yksin. Hän tahtoo meidän menevän erityisesti niiden luo, jotka tuntevat sisimmässään: ”Minulla ei ole ketään…” Tähän Kristus itse antakoon meille rakkautta, voimaa, nöyryyttä ja viisautta.
Piispantarkastuksessa tarkastellaan sitä, mitä on olla seurakunta Sysmässä. Betesdan miehen ja Jeesuksen kohtaamisessa on piispantarkastukselle tärkeä sanoma. Seurakunnassa on kyse Jeesuksen seuraamisesta. Seurakuntana eläminen merkitsee ihmisen näkemistä ja kohtelemista niin kuin Jeesus näki ja kohteli. Sysmässä on seurakunta, että ihminen ei jäisi yksin ja ulkopuolelle, vaan että jokainen tulisi kuulluksi, tunnistetuksi ja kosketetuksi sisintä myöten. Sysmässä on seurakunta, jotta jokainen saisi syntinsä anteeksi ja tulisi armahdetuksi, jotta voisi muita armahtaa.