Rakkaat romanisisaret ja veljet
Päivän evankeliumissa kerrotaan ihmisistä, joita muut karttoivat ja jotka itsekin tunsivat olevansa etäällä toisista ihmisistä.
Luukas kertoo, että Jeesuksen nähdessään spitaaliset miehet ”pysähtyivät matkan päähän”. Vanha raamatunkäännös sanoo, että miehet ”jäivät seisomaan loitommaksi”.
Evankeliumissa ei ole tärkeää, millaisia nämä miehet olivat.
Haluan pysähtyä vain siihen tosiasiaan, että nämä miehet, syystä tai toisesta, eivät uskaltaneet tai voineet lähestyä Jeesusta, vaan he jäivät ”matkan päähän”, ”loitommaksi”.
Ihmisen sydämessä asuu halu päästä lähelle toista ihmistä ja myös lähelle Jumalaa. Aina me emme uskalla tunnustaa tätä toivetta, vaikka sisimmässämme tunnemme sen.
Ihmiset kuuluvat yhteen. Romanit jos ketkään tietävät, mitä suku, heimo ja yhteenkuuluvuus merkitsee.
Yhteiselämässämme on jotakin vialla, jos ihmiset eivät pääse lähelle toisiaan, vaan joutuvat jäämään kauas toisista.
Miten usein meidän ennakkoluulomme tai epävarmuutemme ovatkaan syynä siihen, että jotkut ihmiset joutuvat jäämään ”matkan päähän” ja ”loitommaksi” toisista.
Tänään tässä Romano Mission 100-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa istuu monia ihmisiä, jotka tietävät, miten tärkeää on saada tunnustettu ja tasavertainen paikka yhteiskunnassa.
Yhteinen velvollisuutemme on huolehtia siitä, että ihmiset voivat olla uskollisia omille perinteille ja silti kuulua samaan kansaan.
Kaikkein vakavinta on, jos keskellämme elää ihmisiä, jotka joutuvat jäämään ”matkan päähän” Jumalasta.
Ihminen ei kaipaa vain yhteyttä toisiin ihmisiin, vaan myös yhteyttä Jumalaan, kaiken elämän antajaan.
Evankeliumissa ne miehet, jotka olivat kaukana Jeesuksesta, huusivat ja pyysivät armahdusta ja parantumista. ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!”
Miten monen ihmisen sydämessä elää sama toive, hiljainen rukous, että Jumala armahtaisi minut.
Evankeliumi ei kerro vain miehistä, jotka olivat joutuneet kauas toisista. Evankeliumin varsinainen viesti on siinä, mitä Jeesus tekee, kun hän kuulee avunhuudot.
Merkillistä on se, että Jeesus näkee miehet, vaikka he ovat kaukana. Jeesus näkee jo kaukaa. Vaikka miehet huutavat avunpyyntönsä etäältä, Jeesus kuulee heidän rukouksensa.
Jumala on kaukonäköinen ja herkkäkorvainen. Jumalalle ihmisten väliset etäisyydet ovat olemattomia.
Vaikka sinä tässä kirkossa tuntisit olevasi kaukana Jumalasta, niin muista, että Jumala ei ole kaukana sinusta. Jumala näkee sinut, vaikka sinä et näkisi Jumalaa.
Jumalan tavalla katsoa meitä ihmisiä on väkevä voima. Kun Jumala katsoo, hän samalla myös auttaa ihmistä.
Evankeliumi kertoo, että Jeesuksen näkemät miehet parantuivat, mutta siitä ei sanota mitään, millä tavalla Jeesus heidät paransi. Jeesus vain näki miehet, jotka sitten ”mennessään” paranivat.
Ensin Jeesus näki, sitten hän käski miesten mennä. Lopuksi evankeliumi sanoo: ”Mennessään he puhdistuivat.”
Jumalan armo on aina ihme. Sen tapoja ja aikoja emme tunne emmekä määrää. Mutta siitä voimme olla varmoja, että Jumala armahtaa jokaisen, joka sitä häneltä pyytää.
Yksi parantuneista tuli kiittämään. Tälle yhdelle Jeesus sanoo sanat, jotka tuntuvat olevan kuin tätä romanijuhlaa varten kirjoitetut: ”Nouse ja mene.”
Ihminen joka on kokenut Jumalan läsnäolon ja rakkauden, ei voi jäädä istumaan eikä hän voi jäädä paikalleen. Kiitollinen ja iloinen ihminen lähtee liikkeelle ja viemään ilosanoman viestiä myös muille ihmisille.
”Nouse ja mene.” Romanit jos ketkään ymmärtävät, ettei ihmistä ole luotu jäämään paikalleen, vaan nousemaan ja menemään. Eikä nyt ole kyse vain romanien tavasta liikkua, vaan siitä, miten sanoma Jumalan rakkaudesta pakottaa meidät liikkeelle.
Tänään tässä jumalanpalveluksessa voimme kiitollisina ajatella sitä työtä, jota Romano Missio on 100-vuotisen historiansa aikana tehnyt. Romano Missio on ollut kuin se yksi kiitollinen mies, jolle Jeesus sanoi: ”Nouse ja mene.”
Jumalan rakkaudesta on saanut alkunsa halu viedä evankeliumia eteenpäin, jotta ihmiset eivät jäisi kauas Jumalasta ja lähimmäisistä. Kun tämän päämäärän pidämme mielessämme, silloin meidän työtämme seuraa Jumalan runsas siunaus.
– – –
(Saarna Romano Mission 100-vuotisjumalanpalveluksessa Helsingin Tuomiokirkossa 17.9.2006 kello 14.00)