15. sunnuntai helluntaista, Mt. 11: 25 – 30, Esko Väyrynen

Vähäinen omakohtainen kokemukseni liikenneonnettomuuksista tukee sitä väitettä, että shokkiin mennyt henkilö kiistää kaiken kivun tai säryn. Lieneekö se alitajuista itsesuojelua pyrkiä myöntämään edes itselle tapahtunut ja siten yrittää estää eletyn kauhun pääsy tajuntaan.
Tämän päivän evankeliumissa meidän on vaarana nähdä kauhun hetki toisin päin, kääntäen. Kun ihminen Pyhän Hengen herättämänä havahtuu huomaamaan oman kelvottomuutensa Jumalan edessä, seuraus on hätä, ahdistus ja kuoleman pelko. Herää kiihkeä halu tehdä parannusta, pyrkimys miellyttää Jumalaa. Luonnollisen ihmisen tarve olla jotakin pääsee vauhtiin.
Tilannetta voi verrata shokissa olevaan ihmiseen sikäli, että syntisyyden kauhistelu on Jumalan työtä. Pyhä Henki on jo toiminnassa, ei suinkaan ihmisen oma tarkkanäköisyys. Jumala on paikalla. Jumala puhuttelee syntistä. Tämän päivän evankeliumin sanoilla: Isää ei tunne kukaan muu kuin se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Mutta juuri tuo sana meidät shokeeraa hengellisesti, jos me pyrimme sen järkeillen ymmärämän. Me kuulemme siinä silloin ilmoituksen Jeesuksen mielivallasta: Jumalan saa tuntea vain se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Silloin emme ole enää kuulleet Jeesuksen ilmoituksen jatkoa: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut”. Jeesus kutsuu tykönsä erotuksetta kaikkia työtätekeväisiä, siis sellaisia, joilla ei köyhyyden vuoksi ollut varaa opiskella pyhien kirjoitusten lukemista eikä näin ollen edellytyksiä tuntea, mitä vaaditaan hurskaaseen elämään. Tämän vuoksi Paavali, aikansa akateemisen sivistyksen saanut Jumalan lain tuntija, sanoo: Kun maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, 1.Kor. 1:21.
Paavali tahtoo sanoa: Jumala oli profeettojen kautta ilmoittanut Jeesuksen tulon Messiaana, Vapahtajana. Jumalan kirjoitusten, Vanhan Testamentin, tuntijoina kirjanoppineiden olisi pitänyt kyetä tunnistamaan Jeesus. Tällöin Jeesus olisi jäänyt vain harvojen etuoikeudeksi.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesus kiittää Isää siitä, että Isä on uskonut kaiken vallan Pojalle. Sen seurauksena, että Isä on uskonut kaiken Pojan valtaan, Poika saa ilmoittaa Isän kenelle tahtoo. Jeesus käyttää tätä Isältä saamaansa rajoittamatonta valtaa kutsumalla tykönsä KAIKKIA. Poika käyttää valtaansa valikoida siten, että jättää valikoimatta. Jeesus valikoi kaikki.
Jeesus kutsuu tykönsä sellaisia, jotka luulevat, ettei heillä ole mitään oikeutta tai mahdollisuutta. Kutsu kuuluu osaamattomille, ymmärtämättömille ja syntisille. Tämän päivän epistolan sanoin: Jumala on voimallinen antamaan ylenpalttisesti kaikkea armoa.
Tästä Jumalan Jeesukselle uskomasta vallasta kutsua tykönsä kaikkia työtätekeväisiä ja synnin taakkojen alla nääntyviä, tästä Paavali kehoittaa kiittämään Jumalaa aina, Ef. 5:20.
Kaksikymmentä vuotta sitten liikenneonnettomuudessa vaikeasti vammautunut silloinen ”Kotimaa”-lehden päätoimittaja Simo Talvitie sanoo Jussi Talasniemen kirjoittamassa kirjassa ”Miksi minä”: ”elävä sana innoittaa minut ja muut sinua iloiten kiittämään. Vain sinulla, Isä, ja Pojallasi on iankaikkisen elämän elävät ja voimalliset sanat. Niissä on Pyhä Henki, joka kutsuu minut uudestaan ja uudestaan vapisemaan, värähtelemään, järkyttymään armosi suuruudesta ja ihmisen pienuudesta”.
Talvitie jatkaa:Niitä sanoja olen joutunut aina anomaan. Raamattu on niitä täynnä. Mutta sieltäkin sinun on annettava, avattava elävät sanat minulle, palautettava ne alkuperäiseen voimaansa ja ilmaisutehoonsa. Muuten ne ovat vain kuolettavan väsyttäviä kirjaimia, epäilyttäviä tapahtumia, toivottoman kaukaisia asioita. Todettuaan olevansa esirukoilijoiden kepin kanssa kävelevä rukousvastaus Talvitie huipentaa: ”Kiitän, olen ihmeissäni ja onnellinen siitä, että salaiset puheeni sinulle ovat tekoja. Sinä julkaiset niitä kuin kustannusyhtiö teoksia. Ei kulu viikkoa, etten näkisi rukousvastauksia. Siksi en voi olla uskomatta ja taas rukoilematta. Sinä innoitat, houkutat, ajamalla ajat minut eteesi tunnustamaan hätätilani ja koko maailman kurjuuden, mutta myös riemuitsemaan omasta ja koko maailman autuudesta Pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa. ( 127-8)