Merisunnuntaina ja 3. rukouspäivää aiheenaan ”Kiitollisuus, sadonkorjuu, työ, yhteiset asiat”
Vietämme parhaillaan Mikael Agricolan juhlavuotta. Kirjakielemme luoja ja uskonpuhdistuksen maahamme tuonut suuri suomalainen on tuskin maalla matkustanut opiskelemaan Lutherin johdolla Wittenbergissä. Maalla matkustaminen oli niihin aikoihin monin verroin epävarmempi kuin nykyään, varsinkin kuin ei ollut tieverkkoa pitkiä matkoja varten. Meritie oli 1500-luvulla käytännössä katsoen ainoa käyttökelpoinen tapa kansainväliseen matkustukseen. Näin myös uutiset ja tietoa uusista ajatuksista ja kulttuuri-ilmiöistä saapuivat meriteitse. Voimme sanoa, että ilman merenkulkua tai merenkulkijoita uskonpuhdistus ei olisi saavuttanut Suomea, ainakaan näin nopeasti. Meri on aina sekä erottanut että yhdistänyt kansoja.
Tasavallan presidentti on määrännyt vietettäväksi tänään 3. rukouspäivää aiheenaan ”Kiitollisuus, sadonkorjuu, työ, yhteiset asiat”. Seurakuntiin lähetetyssä rukouspäiväjulistuksen saatekirjeen yliössä on Suomen ekumeenisen neuvoston logo: aallokossa kulkeva laiva, jonka mastona on pyhä risti. Tämä logo muistuttaa meitä siitä, että olemme saman meren kantamana samassa veneessä, yhteisellä vaarallisella ja uhanalaisella matkalla kohti yhteistä päämäärää. Tässä julistuksessa tälle päivälle määrätty saarnateksti on 2. Kor. 9:6-15, joka kuuluu:
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
– Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!
Tässä kuulemme Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Jumalan rakkaus vaikuttaa hyvyyttä ihmisessä: iloista antajaa Jumala rakastaa. Ei tässä voida puhua siitä, että ihminen anteliaisuudellaan voisi muka ansaita rakkautta. Ei suinkaan. Apostoli Paavali osoittaa ensin ihmisen vastuutta korostaessaan panos–tuotos–suhdetta. Suomeksi sanottuna: Niin metsä vastaa kun siihen huutaa. Täällä kirkossa silmiemme edessä on iloisten antajien suuria lahjoja: kastemalja on Espoon kaupungin tälle kirkolle lahjoittama, ehtoolliskannu Asuntosäätiön, alttaritaideteos Salme ja Kauko Salmenkallion, kirkkolaiva alueen venekerhojen ja Kalevi Saaren. Joka päivä on tässä kirkossamme nähtävänä, se, mistä apostoli kirjoittaa: Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämä silmiemme eteen avautuva anteliaisuus saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Se on siis todistus uskosta, ja Jumalan hyvyydestä, joka varjelee varoissa ja vaikutta jokaisen elämän kautta.
Varsinkin kaiken yllä rauhallisesti lipuva kirkkolaiva nimeltään Alma auttaa paikallaan olevaa seurakuntaa muistamaan esirukouksin merenkulkijoita, venekansaa ja sitä, että elämämme on aina matkalla olemista kohti ikuista satamaa. Kirjoittahan apostoli: Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan! Suomen kaikissa rannikon tai saariston kirkoissa on kirkkolaiva, niin kutsuttu votiivilaiva, jonka merenkulkijat ovat lahjoittaneet kotikirkkoonsa tai talvehtimissatamansa kirkkoon tai siihen kirkkoon, jonka suojissa tai hoivassa he toipuivat taudeistaan. Eli juuri sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on teille osoittanut. Näin kirkkolaivaa ohjaa myös meitä tänään kiittämään. Alma on latina ja merkitsee ”ravintoa antava, elättävä, viljava, armas, suloinen”.
Monelle meri on virkistyksen paikka ja Suomen asutuksesta suurin osa on meren tai järvien läheisyydessä. Siitä saakka kun Jumalan Henki liikkui vetten yllä (1. Moos. 1:2) veden läheisyys on kiehtonut, virkistänyt ja pelottanut ihmistä. Meri on myös vaaran paikka. Suomen merivoimissa, kauppalaivastossa ja näiden tukipalveluissa meri on työpaikka, joka vaatii korkea osaamista ja kurinalaisuutta. Hiljattain havahduttiin sitä, miten paljon voidaan laivoja ulos liputtaa Suomen huolto- ja kuljetusvarmuutta vaarantamatta. Viime sodat ja niiden tuomat merikuljetusten saarto ovat osoittaneet kouriintuntuvasti, mitä se merkitsee, kun meritie Suomeen ja Suomesta katkaistaan. Vielä saamme olla huolettomia, sillä suomalaisin aluksin edelleen hoidetaan vajaa puolet (43,2 %) kaikesta tuonnista ja noin viidenneksen (19,7 %) kaikesta viennistä, ja Suomen vahva sidos Euroopan Unioniin sekä jälkimmäisen syleilyssä oleva Itämeri rauhan merenä toistaiseksi varmentavat sen, että yli kaksi kolmannesta (70 %) kaikesta tuonnistamme ja viennistämme tapahtuu laivakuljetuksin (lukujen lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 2007, taulukot 278 ja 302).
Tämän päivän evankeliumissa Vapahtajamme vapauttaa meidät turhasta huolestumisesta. Hän, joka äänellään tyynnytti myrskyn, asettaa elämän myrskyn, asettaa sydämemme ja elämämme myrskyn, kun hän kehottaa omasta elämästämme murehtimisen sijasta tarkkailemaan luontoa ja siitä päättämään Jumalan huolenpidosta (Matt. 6:25-34): ”Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Elämän aallokossa Herramme näyttää juuri meille, jotka asumme täällä meriaiheisten katujen varsilla, kaukana takanamme olevan päämäärän, joka on läsnä ja joka tulevaisuudessa häämöttää rauhan satamana: Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskasta tahtoaan. Jumalan valtakuntaan meidät otettiin Sanan ja veden kautta pyhässä kasteessa. Jumalan vanhurskas tahto on läsnä, se saa auringon nousemaan, se antaa luomakunnalle elämän, se on elämän peruslaki kymmenessä käskyssä, se on Jumalan ja lähimmäisen rakastamista. Iankaikkisessa elämässä, johon me suuntaamme kristillisen toivon ja Herramme pyhän ristinkuoleman perusteella, Jumalan ikuinen valtakunta sulkee meidät kokonaan syliinsä rauhan sataman lailla. Jumalan valtakunnan ja vanhurskaan tahdon merkkinä on pyhä risti. Kun sitä tavoittelee elämänsä perusteeksi, saa ikään kuin kaupan päälle Jumalan huolenpidonkin.
Laivan komentosillalla kutsuvieras kysyi kapteenilta, että tunnetko kaikki nuo luodot ja karit. Kapteeni vastasi nauraen: En tunne, sillä riittää että tunnen väylän. — Ihmiselämän vaikeakulkuisessa meressä monen haaksirikon uhatessa, arvojen hämärtyessä elämän moniarvoistumisessa ja globalisoitumisessa on hyvin tärkeä yhdessä kysellä ja hakea kulkukelpoista väylää. Siihen tähtää ensi vuoden hengellinen suurprojektimme täällä Espoossa, eli ensi heinäkuun ensimmäisellä viikonvaihteella Leppävaaran urheilupuistossa pidettävät Herättäjäjuhlat, joiden tunnuslauseeksi valittiin Siionin virsistä: Hoida, neuvo, tietä näytä. Sitä pyydämme tänäänkin, merisunnuntaina: Hoida, neuvo, tietä näytä!