16. sunnuntai helluntaista, Luuk. 10:38-42, Hans-Christian Daniel

Kotityöt ja niiden oikeudenmukainen jakaminen on monessa kodissa ikuinen riidanaihe. Monet parisuhteet joutuvat koville ja monet perheet ovat hajonneet, kun ei kyetty sopimaan kotitöiden jakamisesta. Kotityöt: siivous, pyykkääminen, ruoanlaitto, ostosten teko, silitys, ikkunoiden pesu, lumityöt, jne. ovat varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla suuri tekijä ihmisten elämässä.
Mistä se johtuu, että kotityöt muodostavat näin hankalan ongelman monessa perheessä? Mielestäni se saattaa johtua siitä, että RuuhkaSuomessa joudutaan tekemään niin paljon enemmän työtä kuin muualla Suomessa keskimäärin. Työelämä ja siihen liittyvät puitteet kuten liikenneruuhkat, kilpailu, tuloksenteko, työttömyyden uhka jne. on täällä niin paljon kovempaa. Se näkyy myös puhtaasti tilastoista. Tilastojen mukaan PKseudulla asuu noin miljoona ihmistä, mikä on noin viidennes eli 20 prosenttia Suomen asukasluvusta, mutta täällä tehdään noin kolmannes koko Suomen kansantuotteesta. Jokaisen työntekijän täällä pitää siis tuottaa noin kymmen prosenttia enemmän kuin keskivertosuomalaisen. Liikenneruuhkissa pitää madella kahdesti päivää, kun ajosuoritteet ovat täällä maamme muuhun keskivertoon verrattuna noin kolmikertaiset. Jokainen työssäkäyvä joutuu siis moninkertaisiin rasituksiin, väsyy ja kuluu.
Töissä ei saa olla väsynyt, töissä ei saa levätä, töissä ei saa ladata akkuja, vaan pitää olla virkeä, aktiivinen ja jaksava, iloinen ja reipas, akut ladattuina täyteen energiaa. Työssä on annettavaa itsestään. Mutta mistä sitä saa? Todella väsyneinä ja uuvuksissa raahaudutaan kotiin. Kotiväki kärsii väsyneistä aikuisista. Toivorikkaina tullaan kotiin, että siellä saa olla väsynyt, siellä saa levätä ja ladata akkuja. Mutta sitten on kotityöt. Mistä saa apua jatkuvaan suorittamisen kierteeseen? Mikä auttaa jaksamaan?
Tänään kuulemme, että kotityöt ovat olleet hiertämässä ihmissuhteita jo noin kaksi vuosituhatta sitten. Silloin ei ollut vielä sähköä eikä kodinkoneita, ei eineksiä eikä ruokakauppoja, ei lasten hoitoa eikä autoja, ei mukavuuksia eikä tulo tai menovettä, ei lämmitystä eikä televisiota, ei tietokoneita eikä edes polkupyörää jne. Meillä pitäisi olla niin paljon helpompaa kuin ihmisillä kaksituhatta vuotta sitten, muttei ole.
Tänään näemme väsyneen ihmisen, jonka nimi on Martta. Hän valittaa kotityön paljoudesta ja taakkojen epätasaisesta jaosta. Hän vaatii oikeutta. Sen sijaan että puhuisi kodin toiselle naisasukkaalle, hän mene valittamaan arvovieraalle. Hän vaatii tätä puuttumaan tilanteeseen, käskemään laiskuria kotitöihin kantamaan kortensa kekoon.
Vastauksessaan Vapahtaja suuntaa tuomionsa eli itse asiassa vapahtavan lausumansa kahtaalle: sekä valittajaan että kohteeseen. Toisaalta hän ottaa kantaa Marian toimintaan ja toisaalta hän mestarin ottein rajoittaa Martan intoa. Hän osoittaa kuuntelemisen paremmaksi osaksi, ja toisaalta hän viittaa siihen, mitä ihminen oikeastaan tarvitsee elääkseen: vähää tai yhtä ainoata. Itse Herra Jeesus Kristus opettaa rukouksessaan, mitä tuo yksi ainoa on: anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (Matt. 6:11). Vuorisaarnassaan Herra Jeesus osoittaa vegetatiivisen toiminnan riippuvan kokonaan taivaallisen Isän eli Luojan kukista ja varpusistakin huolta pitävästä toiminnasta: älkää siis olko huolissanne ruoastanne ja vaatteistanne (Matt. 6:2534). Siellä vuorisaarnassa hän viittaa siihen, että Jumalan valtakunnan tavoittelu on ensisijaista. Hän tarkoittaa siitä, että luottamus Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa on olemista Jumalan valtakunnassa, jossa hän ikuisesti hallitsee Luojan rakkaudella, armolla ja laupeudellaan. Vähää siis ihminen tarvitsee.
Katsotaan vielä hieman sitä toimintaa ja toimeliaisuutta parempaa osaa. Tosiaan: Maria istuu Herran jalkojen juurella kuuntelemassa. Hyvä osa on siis eittämättä se, että kuunnellaan Herran Jeesuksen sanoja, pohditaan niitä ja tehdään niin kuin tuo toinen, kuuluisampi Maria eli Jeesuksen äiti, joka kätki sydämeensä niitä Jumalan sanoja eli elämänsä hyvin vaikeina aikoina sattuneet tapahtumat ja kerrontaa siitä ja tutkiskeli sitä (Luuk. 2:19). Sitä tämä kalliisti lunastettu seurakunta täällä tänään tekee. Jumalan sanaa kuunnellen, rukoillen, veisaten, kiittäen ja ylistäen, ehtoollista nauttien: sanalla sanoen koko jumalanpalveluksen kaikilla toiminnoilla tämä pyhä seurakunta asettuu tänään Herramme Jeesuksen Kristuksen jalkojen juureen. Totta se on. Mutta sitä pitää tutkia vielä hieman laajemmin.
Puhuin aluksi hyvin seikkaperäisesti pääkaupunkiseudun työelämän ja sen puitteiden monitahoisesta vaativuudesta ja kotien vaikeuksista. Uupunut ihminen ei jaksa kuun¬nella, kun sydämessä kumisee vain väsymyksen ääni ja yli¬kierroksilla käyvät aivot kirkuvat riittämättömyyden ja jak¬samattomuuden uikutusta. Silloin puolisot kotona eivät jaksa kuunnella toisiaan. He eivät pysty istumaan alas, alen¬tumaan rakkaimman ihmisen jalkojen juureen. Ei jaksa korottaa häntä fyysisen elämän tärkeimmälle sijalle ja alentaa itseään vastaanottajan asemaan. Silloin ei jaksa pitää taukoa omasta stressaantuneisuudestaan, pis¬tää stressinsä märän sadetakin lailla hetkeksi roikkumaan vaate¬nau¬lak¬koon, niin että toinen saisi sanoa hohhoija. Silloin nähdään vain kodin tekemättömät työt, nähdään taakkojen vuoria, nähdään lapsia vain väsymystä lisäävänä haittana, ja sydämessä kumisee vain, että pitää, pitäisi, täytyy, on pakko. Työn ja ruuhkan stressaava kierre jatkuu kotona ja kodissa, lähisuhteissa ja vapaaaikana.
Herramme Jeesus Kristus tänään osoittaa käytännöllistä evankeliumia, joka toimii kodissa, lähisuhteessa, perheen yhteiselämää kantavana voimana: Ottakaa aikalisä, timeout, suvanto. Istukaa alas, kuunnelkaa toisianne ja alentukaa omasta tärkeydestänne näkemään lähimmästänne eli todella lähellä olevaa ihmistä itseänne tärkeämpänä, sillä hänenkin sydämessään asuu Vapahtaja Jeesus Kristus ja puhuu viisaita sanoja hänen suustaan. Hänenkin elämässään Herra Jumala puhuu päivän sattumusten kautta, ja rakas Pyhä Henki auttaa häntä sanoittamaan ja huokailemaan päivän rasittavaa väsymystä sinulle. Silloin elämän taakka kevenee. Silloin kahdet hartiat laskeutuvat elämän taakan alle.
Kun työelämä ja kotityöt ovat vuoren lailla vaatimassa ja vaanimassa, on meillä juuri täällä pääkaupunkiseudulla erityisen tärkeää pysähtyä Herran Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan hänen sanaansa. Se sana lisää uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme. Kun tämä vaatimusten möykky ja elämän taakkojen vuori vaanii ja vaatii, luota siihen, että usko siirtää vuoria (Matt. 17:20, 21:21; Mark. 11:23, 1. Kor. 13:2). Kuule, vähäinen usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja hänen läsnäoloonsa ja voimaansa on valtava voima¬vara ja lääke arkisessa monitahoisesti vaativassa elämässä. Se auttaa viisaasti rajoittamaan tehtäviä, näkemään olennaisen, vaiheistamaan suoritteita ja hakemaan tarpeellista suvantoa. Vapahtaja kutsuu: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon (Matt.11:28). Aamen.