Rakkaat kristityt!
Lutherin Katekismuksessa toistuu eräs kysymys kerta toisensa jälkeen. Se kysymys on tämä: ”Mitä se on?” tai uudemmissa Katekismuksen käännöksissä: ”Mitä se merkitsee?”
Kysymys esiintyy uudelleen ja uudelleen eri asioiden kohdalla, käskyjen, uskonkappaleiden ja kaiken muunkin kohdalla. Tietenkin kysymyksessä on vain Lutherin tapa ilmaista asioista mahdollisimman yksinkertaisesti.
Mutta kysymys on hyvä – ja uskon niin, että tuo kysymys pitäisi esittää usein. Ei niin, että osoittaisit kysymyksen vaikkapa minulle tai että minä kysyisin sitä sinulta. Tänään ajattelen sitä, että aikuisen kristityn tulisi uskaltaa esittää kysymys usein itselleen.
Lapsi kysyy vanhemmaltaan tai opettajaltaan ja odottaa suoraa vastausta moniin elämän kysymyksiin – mutta aikuisen on kysyttävä tuota kysymystä itseltään. ”Mitä se on?” ”Mitä se merkitsee?” – siis minulle, itselleni. Jumala – mitä se merkitsee? Kirkko – mitä se on? Usko – mitä se on? Iankaikkinen elämä, pelastus – mitä se on? Rakkaus – mitä se on? Elämä – mitä se on? Luottamus – mitä se on? Mitä se merkitsee?
Jumalan huolenpito – mitä se on? Se on tämän päivän kysymys. Koen joutuvani aikamoiseen tenttiin tämän päivän evankeliumin äärellä. Jeesuksen sanat ovat aika tavalla kohti käyviä. ” ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.”
Jos taloudellisen toimeentulonsa kanssa kamppailevalle joku sanoo, että ole huoleti – kyllä Jumala pitää huolen. Pitäähän hän huolen linnuista ja kukistakin – niin pitäähän myös sinusta -niin jotenkin tuntuu siltä, että silloin hädässä olevan tilannetta ei oikein oteta todesta. Se, miksi koen olevani aikamoisessa tentissä, johtuu yksinkertaisesti siitä, että minun on vaikea uskoa tuollaiseen huolenpitoon. Mitä se on? Ja vielä kipeämmin – mitä minun uskoni on? Pyhä huolettomuus tuntuu kovin vaikealta asialta. Kertooko se epäuskosta – kertooko se siitä, että on helpompi uskoa tiliotteeseensa?
Jeesuksen opetusta on lähestytty monella tavalla. Eräs näkökulma on, että Jeesus opettaa, että jos kerran Jumala pitää huolen linnuista ja kukista, jotka eivät tee työtä – niin vielä suuremmalla syyllä hän pitää huolen heistä, jotka tekevät. Puheessaan Jeesus viittaa aikansa miesten ja naisten töihin. Miesten töitä olivat kaikki ulkotyöt – kyntäminen, kylväminen, sadon korjaaminen ja varastointi. Mies toi kodin ulkopuolelta välttämättömät tarpeet. Nainen puolestaan teki viljasta ruuan ja kehräsi ja kutoi vaatteet. Köyhälle väestölle niin maanviljely kuin kehrääminen olivat välttämättömiä töitä. Jos niistä luopui, vaaransi omansa ja perheensä toimeentulon.
Jeesuksen seuraajissa tosin oli paljon heitä, jotka muiden halveksuntaa uhmaten olivat näistä töistä luopuneet ja lähteneet seuraamaan Jeesusta ja julistamaan tulevaa Jumalan valtakuntaa. Heistäkin Jumala pitää huolen. Toteutui se, mistä Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeessä: ” Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” tai ” Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää.”
Tämä kaikesta luopuminen oli kuitenkin vain harvojen osa.
Kun Jeesuksen sanoja on historian saatossa yritetty ymmärtää ja tulkita – kun on etsitty vastausta kysymykseen: ”Mitä se merkitsee?” – on pyritty kiistämään, että Jeesus olisi opettanut kaikesta työnteosta luopumista. Sen sijaan on ymmärretty, että Jeesus halusi tuomita vääränlaisen huolen, joka omaisuuteen ja työntekoon usein liittyy. Mutta kyllä kiistämättä Jeesus puheillaan rohkaisi yksinkertaisempaan elämäntapaan kuin mihin me länsimaissa olemme tottuneet. Työhön liittyvä arvostus saa opetuksissa kovan kolauksen.
Linnut ja kukatkin ovat arvokkaita. Ne eivät tee työtä – eivät kylvä, eivät leikkaa, eivät kehrää. Ja niillä on paikkansa. Työ ei ole kaiken mitta.
Mutta se Jumalan huolenpito. Joskus se yllättää. Olen kuullut kertomuksia siitä, kuinka monenlainen apu on tullut yllättäen rahan tai jonkin muun muodossa. On myös paljon tilanteita, joista voimme todeta, että enkeleillä oli töitä varjellessaan. Mutta ennen kaikkea Jumalan huolenpito liittyy siihen, että hän luonut maailmastaan sellaisen, että tästä maasta me voimme saada ravintomme ja kaiken mitä tarvitsemme. Hän on antanut meidät toisillemme, että osoittaisimme huolenpitoamme heille, jotka sitä tänään tarvitsevat.