Näinä aikoina ihmisten kasvaviksi huolenaiheiksi ovat tulleet ainakin elinkustannusten nousu, riittävä toimeentulo, maan sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä vakavien kulkutautien myötä terveys ja sen hoito. Henkilökohtaisia huolenaiheita on varmaan vieläkin enemmän – kuka mistäkin murehtii. Päivän evankeliumi antaa meille näkökulman huomisen huoliin. Toisaalta sitten, lähimmäisen osaksi tullut puute, vaiva ja murhe merkitsevät meille kutsua auttamaan.
Juuri kuultu evankeliumi on osa Herramme Vuorisaarnaa. Minulle tuo teksti on ollut henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Sallinette näin 70-vuotissyntymäpäiväni lähestyessä hieman muistelua siitä, miten Jumala on pitänyt minusta huolta. Runsaat kolmekymmentä vuotta taaksepäin ja aikaisemminkin, pelkäsin, onnistunko, menestynkö tuossa tai tuossa. Ehkäpä kiinnitin arvoni ihmisenä suorituksiin. Tämä kaikki sai minut levottomaksi. Etsin rauhaa sieltä ja täältä ja petyin, kun rauhaa ei löytynyt.
Sitten otin hyllystä sisareni minulle lahjoittaman Uuden testamentin ja löysin siitä lukuohjeen avulla päivän evankeliumin. Teksti ensinnäkin lohdutti minua siinä, ettei maallisten huolten valtaan tarvitse jäädä. Toiseksi, ja tärkeimpänä, se antoi tienviitan: etsi ensin Jumalan valtakuntaa. Mutta miten sen löytäisin, kysyin. Kun sitten edelleen luin Raamattua, sain selville, että Jeesus on ovi Jumalan valtakuntaan. Uskon silmin katsottuna tuo ovi on ristin muotoinen. Mitä löytyikään murheitteni pohjalta? Monella tavalla olin rikkonut kymmentä käskyä. Mutta luin ja kuulin, että Jeesus on ristillä sovittanut minunkin syntini. Saan siis tunnustaa rikkomukseni ja pyytää niitä Jumalalta anteeksi. Armo kirkastui ja löysin rauhan. Jeesus kutsui tielle, jota kuljen tänäänkin. Ilman Vapahtajaa en olisi tässä puhumassa näitä teille.
Jumalan huolenpidosta nousee mieleen ensinnä ruoka, juoma, vaatetus, asunto, terveys, työpaikka, läheiset, järjestys yhteiskunnassa ja kaikki muu sellainen. Jokapäiväinen leipä on kaikkea tätä. Kärsimyksen kohdatessa ja kuoleman edessä kysymme kuitenkin: pitääkö Jumala meistä huolta, niin kuin on luvannut? Vastaus on kyllä. Me emme vain käsitä hänen huolenpitonsa suuruutta, joka kestää kuolemankin edessä. Saamme ottaa vastaan kaiken ajallisen hyvän Jumalan kädestä ja kiittää siitä. Mutta se auttaa vain aikansa. Siihen ei voi panna toivoaan. Kerranhan jokaisen on lähdettävä tästä ajasta.
Ikuisia lahjoja ovat syntien anteeksiantamus, elämän uudistus ja kerran pääsy taivaaseen. Nämä lahjat on lahjoitettu kasteessa. Me käytämme niitä ja tulemme siunatuiksi, kun uskomme. Uskokin on Jumalan lahjaa ja työtä meissä. Nämä lahjat kestävät tämän maailman myrskyt ja kantavat meidät turvassa ajan rajan yli iankaikkiseen elämään. Taivaassa ei ole enää mistään puutetta.
Ajalliset lahjat saamme tästä Jumalan luomasta maailmasta, useinkin toisten ihmisten kautta. Luomakuntahan on annettu meille viljeltäväksi, mutta myös varjeltavaksi. Päivän evankeliumi toteaa, miten Jumala pitää huolta ensin ihmisistä, sitten myös linnuista ja kukista. ”Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra” (Ps. 36:7). Monet eläimet tosin keräävät talvivarastoja ja joutuvat käyttämään vaivalloiseen ruuan etsimiseen suuren osan ajastaan. Mutta eläimet – tai kasvitkaan – eivät murehdi huomisesta niin kuin me ihmiset. Eläimet ja kasvit saavat huolenpitoa myös ihmisen toiminnan kautta.
Mutta millä tavalla kaikki ajallinen voisi olla jotenkin palvelemassa Jumalan ikuisia päämääriä, ikuista autuuttamme? Merkille pantavaa päivän evankeliumissa, yleensäkin Jeesuksen vertauksissa ja muissakin Raamatun teksteissä on runsas luomakunnan ainesten käyttö. Kun katselemme luontoa tästä näkökulmasta, emme palvele luotua vaan Luojaa, niin kuin myös apostoli Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä. Löydämme näin myös uuden näkökulman eläin- ja kasvilajien säilyttämiseen.
Luomakunnalla on siis tärkeä tehtävä opettaa ihmistä, julistaen Jumalan pyhyyttä ja huolenpitoa: ”Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki” (Job 12:7-10). Kun luemme luonnon kirjaa yhdessä Raamatun kanssa, yksinkertaisetkin luomakunnan oliot ja ilmiöt avautuvat meille uudella, riemukkaalla tavalla. Kolossalaiskirjeessä sanotaan Kristuksesta: ”Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten” (Kol.1:16).
Kysymys on siis kielestä, jolla evankeliumi sanoitetaan. Raamatun teksteissä käytetään antiikin ajanhistorian ja maailmankuvan mukaisia sanoja ja käsitteitä. Mutta Raamatun sanoma pysyy samana vuosituhansien saatossa: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti” (Hepr.13:8). Missä määrin Raamatun kieli sitten tavoittaa nykyajan ihmistä, jonka kulttuuri ja maailmankuva ovat huomattavan erilaisia? Pitääkö Jumala myös tässä suhteessa meistä huolta? Oma merkityksensä on raamatunkäännöksillä, joissa otetaan huomioon kielen ja käsitteiden ymmärrettävyys.
Mutta miten kääntäisimme evankeliumin sille kielelle, jota viljelevät eri tieteenalat, ammatit, harrastukset jne.? Tämä merkitsee haastetta julistukselle ja opetukselle.
Otan esimerkin matalien lämpötilojen fysiikan käyttämistä sanoista ja käsitteistä: Ilmapalloissahan käytetään kaasua nimeltä Helium. Kun lämpötila laskee noin miinus 270 asteeseen, kaasu muuttuu nesteeksi. Ympäristön lämpövuodon takia neste, astiassa nimeltä kryostaatti, kuitenkin kiehuu niin kuin sen entisen pastorin hernekeitto uunin pankolla tuolla Hämeen puolessa. Tietyn lämpötilan alapuolella kiehuminen kuitenkin äkisti lakkaa – ikään kuin myrsky tyyntyisi. Tämä johtuu siitä, että nesteen lämmönjohtavuus kasvaa anomaalisen suureksi – sanomme, että Helium muuttuu suprajuoksevaksi. Tätä ilmiötä ei voi selittää klassisen kaasujen ja nesteiden teorian avulla, vaan tarvitaan kvanttifysiikkaa. Samoin on, kun Kristus tulee uskon kautta asumaan sydämessä – hänhän tuli kerran tähän kovaan ja kylmään maailmaan ja uskon myötä tulee kylmiin sydämiimme. Syntien anteeksiantamuksen myötä hän tyynnyttää sisäisen ja ulkoisen elämämme myrskyt – muistanemme, miten Jeesus tyynnytti myrskyn Genesaretin järvellä. Rauha, jonka hän antaa uskovan sydämeen, on suurempaa kuin koskaan voimme käsittää järkemme varassa.
Väitän, että voimme sanoittaa evankeliumin myös positronifysiikan, tähtitieteen, tietotekniikan tai sähkövoimatekniikan kielellä. Ja onhan evankeliumi myös metsurille. Mutta jääkööt nämä toiseen kertaan. Monimuotoinen ja monimutkainen maailmamme tarvitsee tällaista ”kielillä puhumista”. Antakoon Herra meille sellaisen kielitaidon lahjaksi.
Mutta palatkaamme päivän evankeliumiin. Raamatun perusteella voimme saada vahvistuksen siitä, miksi linnut ja kukat ovat sellaisia kuin yleensä ovat. Kun katselemme taivaalla lentävän linnun ääriviivoja, havaitsemme siinä ristin muotoa. Muistuttakoon tämä meitä siitä, että Jeesus on tie taivaaseen. Linnut rakentavat pesänsä usein puun suojaan. Elämän puu, ristinpuu, on meille turva synnin valtaa vastaan. Omalla kuolemallaan, ylösnousemisellaan ja taivaaseen astumisellaan Jeesus on valmistanut meille kodin taivaassa. Linnut ylistävät laulullaan Jumalaa. Miksi emme mekin ylistäisi, kiittäen Jumalaa hänen huolenpidostaan?
Jumalan ylistystä on sekin, että nousemme nyt yhdessä tunnustamaan kristillisen uskomme: