Lähes päivälleen sata vuotta sitten, 3.9.1916, vihittiin Hirvensalmen kirkko juhlallisesti käyttöön. Edellinen kirkko oli tuhoutunut tulipalossa muutama vuosi aiemmin. Seurakunnassa tartuttiin toimeen hyvin nopeasti ja pian kirkko oli valmis. Hirvensalmella ei turhia ”vatuloitu” vaan oltiin tarmokkaita. Näin jälkikäteen arvioiden se oli oikea tapa toimia. Kirkon paloa seuranneet vuodet olivat niin Suomessa kuin koko maailmassa levottomia. Sodat ja vallankumoukset aiheuttivat monenlaisia vaikeuksia ja myös taloudellisia ongelmia. Mikäli Hirvensalmella ei olisi oltu niin tomeria, olisi kirkon rakentaminen varmaan lykkääntynyt useita vuosia.
Hirvensalmen kirkon suunnitteli tuotteliain suomalainen kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck. Tämä lienee miellyttänyt silloista Savonlinnan hiippakunnan piispa Otto Immanuel Collianderia. Hän oli nimittäin ystävystynyt ”Kirkko-Joosepin” kanssa. Stenbäck oli saanut liikanimensä siitä, että hän suunnitteli 35 toteutettua kirkkorakennusta, laati noin 30 kirkon korjaus- ja muutossuunnitelmat sekä lisäksi useiden kellotapulien suunnitelmat. Stenbäckin suunnittelemista kirkoista peräti 17 oli Collianderin kaitsemassa Savonlinnan hiippakunnassa. Yksi niistä on kaunis Hirvensalmen kirkko. Tänään on syytä iloon ja kiitokseen.
Hirvensalmen kirkon 100-vuotisjuhlamessu osuu kirkkovuodessa sunnuntaihin, jonka aiheena on Jumalan huolenpito. Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta.
Hyvin usein murehdimme tulevasta. Ainakin minulla on se taipumus. Joskus menneetkin asiat painavat ja huolettavat. Kuitenkaan murehtiminen ei poista huomisen murheita eikä menneisyyden taakkaa. Mutta murehtiminen poistaa voiman tästä päivästä. Muutama vuosi sitten edesmennyt rovasti Erkki Ranta onkin sanonut osuvasti: ”Väärä murhe jakaa mieltä ja repii kahteen suuntaan. Eilisen murheet ja huomisen huolet tuodaan tähän päivään, jolloin ne syövät voimiamme.” Huolilla ja murheilla on taipumus kolminkertaistua: on kannettava huolta etukäteen, on murehdittava silloin, kun murheet ovat päällä ja sitten murehdittava vielä jälkeenpäin. Kaiken lisäksi useimmiten arkiset huolemme ovat varsin pieniä. Usein ne ovat myös aivan turhia ja vievät suotta mielenrauhan. Silloin toteutuu erään tuttuni tunnuslause: ”Taas meni hyvät huolet hukkaan!”
Jeesus sanoo: ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’” Huoli ja murhe ovat tarpeettomia, koska Jumala pitää huolta. ”Tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” Jumalan olemukseen kuuluu rakkaus ja huolenpito.
On kuitenkin tärkeä huomata, ettei Jumalan huolenpito merkitse vastuuttomuutta tai tulevaisuuteen varautumisesta luopumista. Jeesus ei kieltänyt tekemästä ennakkosuunnitelmia. Päinvastoin Raamattu kehottaa ihmistä varautumaan tulevaisuuteen, olemaan elämässään vastuullinen ja järkevä.
Jumalan huolenpito ei merkitse myöskään vaikeuksien poistumista. Jumala ei luvannut elämää, jossa ei olisi murhetta. Jokainen kohtaa elämässään murheita oman osansa. Huolet ja murheet eivät kysy lupaa tullessaan eivätkä lähde käskemällä. Jeesuksen mukaan päiväkohtainen murhe riittää. Jumala ei lupaa murheetonta elämää, mutta hän lupaa olla kanssamme kaikkina aikoina, jokaisena hetkenä.
Murehtiminen on turhaa, sillä ”Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.” Kieltämättä tarvitsemme varsinkin täällä Pohjolassa paljon, niin ruokaa, vaatteita, suojaa ja monenlaista muuta. Martti Luther luettelee Isä meidän -rukouksessa jokapäiväisen leivän pyytämistä selittäessään 21 eri asiaa. Hän lisää vielä varmuuden vuoksi ”ja muu sellainen”. Kaikki tämä on Jumalan tiedossa. Jumala kyllä tietää, että me tarvitsemme ruokaa, juomaa, vaatteita, siksi niistä murehtiminen on turhaa. Sen sijaan siitä meidän pitää kantaa huolta, millä paikalla Jumala ja lähimmäinen on elämässämme. ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”
Vanhan kristinopin mukaan ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.” (KO 1). Elämän ykköstavoite on Jumalan tunteminen sekä Jumalan tahdon toteutuminen elämässämme. Siitä kumpuaa rakkaus ja huolenpito ympärillemme.
Tämän sunnuntain kirjetekstissä apostoli Paavali kehottaa: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2). Sekä Jeesuksen että Paavalin viesti on selvä. Jumalan valtakunnassa pidetään toisista huolta. Kristityn tehtävä on olla Jumalan rakkauden ja huolenpidon kanava. Miten se onnistuu, jos aikamme menee pelkkään murehtimiseen?
Jeesuksen opettama huolettomuus nousee keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta. Se, jolla on, pitää huolta siitä, jolla ei ole, riippumatta siitä, mistä pulasta ja puutteesta milloinkin on kyse. Jeesuksen opettama huolettomuus johtaa meidät huolehtimaan siitä, miten toiset ihmiset tarvitsemansa saavat. Me kuulumme yhteen; mitään muuta me emme tarvitse yhtä kipeästi ja välttämättä kuin toinen toistamme.
Hyvät seurakuntalaiset. Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen.
Jokainen kirkkorakennus on sekä merkki että vetoomus. Tänään 100-vuotisjuhlaansa viettävä Hirvensalmen kirkko julistaa olemassaolollaan Jeesuksen antamasta lupauksesta ja tehtävästä. Kirkko muistuttaa Jumalan huolenpidosta ja kehottaa kantamaan huolta toinen toisistamme. Tätä varten kirkko on tänne Hirvensalmelle rakennettu. Siinä on sen tehtävä myös tulevaisuudessa.