( Suomen Sotainvalidien Veljesliiton Limingan osaston 70-vuotisjuhlan jumalanpalvelus)
Rakkaat ystävät
Kuulemamme evankeliumitekstin edellä Johanneksen evankeliumi kertoo, miten Jeesus parantaa 38 vuotta sairastaneen halvaantuneen miehen Jerusalemissa Betesdan lammikon lähellä. Luulisi, että tästä tapahtumasta iloitsisivat kaikki. Muttei. Lain noudattamista valvovat juutalaiset äkämystyivät perin pohjin, sillä Jeesus teki tuon parantamisihmeen sapattina. Nämä juutalaiset inttivät: ei lepopäivänä saa tehdä mitään, ei hyvääkään.
Jeesus sanoi näitä puheita vastaan: ”Minun isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.”
Johanneksen evankeliumi jatkaa tähän: ”Mutta tämä vain lisäsi juutalaisten halua ottaa Jeesus hengiltä. Hänhän ei ainoastaan rikkonut sapattikäskyä, vaan vieläpä sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen.” Siis: teki itsestään Jumalan vertaisen.
Tämän perään tulee sitten tuo lukemamme evankeliumisana, jossa Jeesus sanoo: ”Ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Niin kuin isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”
Tämä raamatunkohta on yksi niistä, joiden perusteella meidän uskontunnustuksemme asettaa Isän Jumalan ja Jeesuksen samalle tasolle, yhdenvertaisiksi. Itse pyhä Jumala kohdataan Jeesuksessa. Hän ei ole vain ihminen. Jumala toimii Jeesuksessa. Siksi Apostolista uskontunnustusta seikkaperäisempi Nikean tunnustus sanoo: ”Jeesus Kristus — on samaa olemusta kuin Isä.”
Uutisissa on viime päivinä puhuttu islaminuskosta ja profeetta Muhammedista ja arvottomasta pilkkavideosta. Islamin uskontunnustus on lyhyt, siinä on vain kaksi lausetta: ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on hänen profeettansa ” eli lähettiläänsä. Arabian kielellä tämä kuuluu suunnilleen näin: ”Laa ilaaha ill Allah, Muhammadur rasuulullah.”
Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, on vertojaan vailla maailman uskonnonperustajien joukossa. Islamissa Muhammed on Allahin lähettiläs, profeetta, vain profeetta. Muhammedissa ei muslimien uskon mukaan kohdata itse Allahia. Buddhalaisuuden perustaja Gautama oli itse ensin oman pelastuksen tarpeessa. Hän etsi pelastusta, valaistumista ja mielestään sen löydettyään halusi opastaa muitakin samalle pelastuksen tielle. Yksin Jeesus on sellainen henkilö, että hänen ei tarvitse etsiä itselleen pelastusta. Hän itse on pelastus. Hänessä Jumala itse tulee luoksemme. Jeesus Kristus valmistaa meille pelastuksen kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan.
Kristinuskon ainutlaatuisuus ei ole sen antamissa elämänohjeissa. Esimerkiksi buddhalaisuus opettaa: älä tee toiselle, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Se on lopulta sama asia kuin Jeesuksen ohje: mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, se tehkää heille. Ei Buddhankaan mukaan saisi Betesdan lammikon invalidia jättää auttamatta. Kristinuskon ainutlaatuisuus on siinä uskossa, että Jumala tulee Jeesuksessa tänne alas kärsimysten maailmaan ja että hänessä Jumala itse kärsii meidän puolestamme ja meidän rinnallamme ja että hän ylösnousemuksessaan kukistaa kaikki tuhon voimat.
Jeesuksessa me siis kohtaamme Jumalan mahdollisuudet auttaa meitä. Sodan aikana joukkosidontapaikoilla ja sotasairaaloissa toimineet lääkintämiehet ja lääkärit ja hoitajat ovat kertoneet monista tilanteista, joissa haavoittunut on huojunut elämän ja kuoleman välimailla. Kukaan ei pystynyt ennustamaan, toipuuko juuri tämä mies elämälle vai menehtyykö hän. Tapahtui välistä niin, että haavoittunut jonka ennuste oli hyvä, menehtyi. Välistä tapahtui niin, että se haavoittunut jonka ennuste oli huono alkoi toipua. Moni vaikeasti haavoittunut, ehkä jokainen heistä, silloin rukoili. Paraneminen koettiin Jumalan ihmeeksi.
Työssäni sairaalapappina OYKS:ssa kohtasin samantapaisia tilanteita. Tietyn potilaan kohdalla lääketieteen mahdollisuudet oli käytetty. Lääkärien arvio oli, että toivoa ei ole. Tällaisessa tilanteessa Kristukseen turvaava potilas jätti asiansa Jumalan haltuun. ”Jos sinä suuri parantaja Herra Jeesus tahdot, että minä paranen, niin tapahtuu. Sinä olet minulle elämän antanut. Sinun käsissäsi on päivieni määrä.” Usein potilaan päivien määrä täyttyi. Joskus tapahtui ihmeenomainen toipuminen.
Joskus toivottomassa tilanteessa potilaan omaisen usko kantoi eteenpäin. Erään kerran minut pyydettiin teho-osastolle veteraani-ikäisen miespotilaan luo. Lääkäriltä kuulin, että oli tehty kaikki, mitä lääketiede voi, mutta toivoa toipumisesta ei enää ollut.
Kävin siinä miettimään sairasvuoteen vierellä olevien omaisten kanssa pidettävään hartauteen virttä, joka sopisi kuolemaan valmistautumiseen. Kun sanoin virren numeron, potilaan tytär sanoi pontevasti: ”Ei, me veisaamme toivon virren. Otetaan virsi 600.” Niin me teimme. Sen me veisasimme. Virren jälkeen me rukouksessa sitten jätimme potilaan asian Jumalan käsiin ja Jumalalle vapauden suoda tämän ihmisen toipua ja palata elävien joukkoon.
Niin sitten kävikin. Ihmeenomaisesti tämä mies toipui. Ennen pitkää hän pääsi teho-osastolta tavalliselle vuodeosastolle. Kävin siellä häntä monta kertaa katsomassa. Sitten hän pääsi kotiin. Täällä Limingassa minä hänet, liminkalaisen, monta kertaa näin ja aina juttelimme. Sairaalapappi ei eikä lääkärikään häntä parantanut. Ei pappi edes osannut uskoa toipumiseen. Omaisen usko kantoi kriisin keskellä. Ja parantaja Jeesus Kristus antoi potilaalle parantumisen voimat ja potilas palasi tähän elämään, ajaksi.
Tämän sunnuntain otsikkosana on ”Jeesus antaa elämän”. Ensimmäisen vuosikerran evankeliumi kertoo, miten Jeesus herättää kuolleista leskivaimon pojan. Toisen vuosikerran evankeliumi kertoo Lasaruksen palauttamisesta elämään. Jeesus ei vain puhunut. Hän teki. Hän teki ihmeitä. Myös juutalaiset häntä vastustavat kirjoitukset myöntävät, että Jeesus teki ihmeitä. Mutta nämä kirjoitukset selittävät sen kaiken tapahtuneen pahojen voimien avulla. Jeesus oli muka kansan eksyttäjä ja temppujen tekijä.
Olemme tässä puhuneet ihmeistä, joissa sairas parantuu Jumalan voimasta tätä elämää varten. Tai ihmeestä, jossa Jumalan mahti kutsuu ihmisen jopa kuolemasta takaisin tähän elämään.
Mutta Jeesuksen valta on vielä paljon tätäkin suurempi. Johanneksen evankeliumin 3. luvun jae 16 kertoo tiivistelmänä Jeesuksen ylivertaisen mahdin, näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Ajattelen, että mikään asia ei kristillisessä uskossa ole yhtä vaikeaa uskoa kuin on usko iankaikkiseen elämään. Emme saa siitä otetta. Se ylittää kaiken ymmärryksen. Mutta silti kosketuksen iankaikkiseen elämään me voimme saada jo täällä. Se tulee siitä, että levoton, syyllisyyden painama omatunto saa rauhan. Sen välittää viesti siitä, että Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimisen ja kuoleman tähden Jumala antaa anteeksi rikkomukset ja laiminlyönnit. Jumalan antama rauha sydämessä merkitsee esimakua iankaikkisesta elämästä.
Tämä jumalanpalvelus liittyy Suomen sotainvalidien veljesliiton Limingan osaston 70-vuotisjuhlaan. Osaston piiriin kuuluvat myös Lumijoen sotainvalidit.
Viime sodissa Suomen taisteli olemassaolostaan. Me emme suostuneet idän hirmuvaltiaan Stalinin tarjouksiin. Me taistelimme suurin uhrauksin. Menetimme kaatuneina yli 90.000 miestä ja lottaa. Tämä on noin 2,6 % silloisesta väkiluvustamme. Haavoittuneita oli noin 200.000, heistä osa vaikeastikin invalidisoituneita. Eteläinen sukulaiskansamme virolaiset päästi Stalinin armeijan maahansa taisteluitta. Lennart Meri, Viron edellinen presidentti sanoo eräässä kirjassaan, että Viro menetti tuon ratkaisun myötä neljäsosan väestöstään. Luvussa ovat mukana myös maasta länteen paenneet.
Kansamme taisteli ja Jumala meitä varjeli. Tieteellinen historiankirjoitus ei luonteensa mukaisesti puhu Jumalasta. Mutta niin vain Ihantalassa syntynyt ja Ihantalan taistelusta kirjoittanut sotahistorioitsija Matti Koskimaa tunnustaa, että selviytymisemme ei ollut vain sotilaitten ansiota. Hän kirjoittaa Ihantalan taistelua kuvattuaan: ”Kohtalo oli Suomen puolella. Näin saarnatuolissa tai seuroissa me sanomme: Jumala meitä varjeli.
Ystävät. Euroopassa on vallinnut rauha, pääosin, jo 67 vuotta. Sen keskeisenä vaikuttajana on ollut Euroopan unioni, jonka alkuna oli Saksan ja Ranskan välinen hiili- ja teräsunioni. Tavoitteena sillä oli: ei koskaan enää sotaa Euroopassa. Tämä toive on toistaiseksi toteutunut. Tästä kannattaa maksaa.
Me ajattelemme, että sota on ihmisten käsissä, ja että rauha on ihmisten käsissä. Jätän meille mietittäväksi tämän sunnuntain Vanhan testamentin yhden lukukappaleen alkusanat profeetta Jesajan kirjasta.
Jesaja 26:12 sanoo näin: ”Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki, mitä me olemme saaneet aikaan.” Luen uudestaan: ”Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki, mitä me olemme saaneet aikaan.”
Nousemme ylös ja tunnustamme kristillisen uskomme ja samalla kiitoksemme suurelle Jumalalle: