17. sunnuntai helluntaista, Joh. 11: 25-26, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Päivänavaus alakoululle kellastunut lehti mukaan virsi 517:3

Syysillat pimenevät, säät viilenevät ja puut rupeavat kellastumaan. Syksyn merkkejä on ilmassa. Ihmettelen, mistä puut saavat niitä moninaisia värejä, jotka syksyllä ihan lyhyen ajan sisällä tulevat lehtiin. Sain kuulla, että silloin tulevat esille lehtien ikiomat värit, sillä kesällä puulle elintärkeä lehtivihreä peittää lehtien oman värin. Pudottamalla kellastuneet lehdet pois puu valmistautuu talveen, pakkaseen ja uuteen elämään ensi keväänä.
Lapsenlapseni Petteri joskus opetti minulle: ”Vaari, kesä on hyvin lyhyt.” Syksyllä päivät lyhenevät, valo vähenee ja säät kylmenevät. Puista putoavat lehdet muistuttavat meitä siitä, että elämämme on rajallista.
Uskonpuhdistajamme Martti Luther sanoo: ”Keskellä elämää olemme kuolemassa, keskellä kuolemaa olemme elämässä”. Se, joka uskoo Herraan Jeesukseen, nousee taivaassa uuteen elämään. Hän pääsee enkelien ja kaikkien rakkaiden edesmenneiden luokse siellä taivaan kodin iankaikkisessa elämässä. Keskellä kuolemaa olemme siis elämässä.
Herra Jeesus näit lupaa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11: 25-26).
Syksyn monen kirjavat lehdet, sadonkorjuu ja kesäisen elämän lakastuminen tuo meille muistutuksen kuolevaisuudestamme. Mutta Herran Jeesuksen kanssa pääsemme uuteen elämään.
Herra siunatkoon sinua…