Yhdessä tekemiseen panostetaan nykyään paljon. Tiimityö on muotia. Tiimeissä ihmiset yhdessä suunnittelevat, toimivat ja arvioivat tekemäänsä työtä. Tiimityön suosio perustuu siihen, että parhaimmassa tapauksessa ihmiset yhdessä saavat enemmän aikaan kuin yksin. On siis havaittu, että 1+1 on enemmän kuin kaksi. Tiimeissä ihmiset täydentävät toisiaan, ideat tulevat yhteiseen jakoon ja ihmiset parhaimmillaan inspiroivat toinen toistaan. Eli vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ihmiset saavat enemmän itsestään esiin yhteiseksi parhaaksi.
Tiimityötä lähelle tuleva laajempi asia on verkostoituminen. Kun ihmiset laajasti vaihtavat ajatuksiaan ja kokemuksiaan, niin sen kautta voivat seuloutua esiin hyvät ideat, joilla on eloon jäämisen mahdollisuuksia. Mm. internet tarjoaa hyviä mahdollisuuksia tällaiseen verkostoitumiseen. Toki tietysti, kun ihmisistä on kysymys, niin tiimityö kuin verkostoituminenkin voivat tuottaa kielteisiä asioita. Voi olla niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Tai internetissä verkostoitumalla voidaan jakaa toisia ihmisiä tuhoavia asioita, kuten ohjeita pommien rakentamiseen. Mutta oikein ja hyvin käytettynä tiimityöstä voi olla paljonkin hyötyä.
Päivän evankeliumissa puhutaan myös yhteydestä ja yhteistyöstä. Siinä Jeesus sanoo: ”Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken mitä itse tekee. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” Näin meidän eteemme kuvataan jotakin siitä mitä on Pyhän Kolminaisuuden sisäinen yhteys ja tiimityö.
Tämä kolmiyhteisen Jumalan sisäinen yhteys ja tiimityö on esillä monin paikoin myös muualla Raamatussa. Jo luomisessa Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme.” Tässä on nähty se, että jo alussa kolmiyhteinen Jumala toimi koko maailman ja ihmisen luomiseksi. Uuden testamentin puolelta voidaan nostaa esille esimerkiksi Jeesuksen kaste. Kun Jeesus kastettiin, niin silloin taivaasta laskeutui Pyhä Henki kyyhkysen muodossa ja taivaasta kuului Isän ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Tai 2.Kor-kirjeen lopussa toivotetaan: ”Tulkoon teidän osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys.” Koko pelastushistoria on oikeastaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteistyötä. Isä lähettää Pojan sovittamaan maailman itsensä kanssa ja Poika lähettää Hengen kirkastamaan Pojan sovitustyötä.
”Niin kuin Isä antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän kenelle tahtoo.” Mistä elämästä tässä puhutaan? Tarkoitetaanko siinä sitä elämää, joka meillä jokaisella on, kun olemme saaneet syntyä tähän maailmaan? Kyllä ilmeisesti siitäkin elämästä on kyse. Kolossalaiskirjeessä puhutaan siitä, että kaikki on luotu Jeesuksen kautta ja häntä varten. Tässä merkityksessä kaikki se elämä, jota täällä maan päällä on, on salatussa yhteydessä Jeesuksen persoonaan. Siksi Jeesuksen kautta kaikki saa myös kerran ratkaisunsa, kun koko luomakunta vapautetaan katoavaisuuden orjuudesta.
Mutta kuten tästä sunnuntaista puhutaan ”pikkupääsiäisenä”, meidän tulee muistaa sitä voittoa ja elämää, jonka Jeesus antoi kuoleman voittaessaan ja noustessaan ylös. Poika antaa siis elämän Jumalan yhteydessä ja iankaikkisen elämän. Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki virkistää eloon nukkuvan henkemme evankeliumin kautta. Kun Pyhä Henki saa tulla meidän henkeemme vaikuttamaan ja asumaan, niin siinä on jo yhteys Jumalan kanssa. Luonnostaan meitä vaivaa vieraantuminen Jumalasta, mutta jos Jeesus saa Henkensä ja sanansa kautta koskettaa, hän antaa synnit anteeksi ja elämän Jumalan yhteydessä. Se elämä alkaa täällä ajassa ja jatkuu iankaikkisesti taivaassa. Siksi Paavali saattoi julistaa, niin kuin päivän 2. lukukappaleessa kuulimme ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.”
Jeesus voi antaa elämän, koska hän on se jonka Jumala lähetti. Hänessä on syntien anteeksianto ja hänessä välitetään meille siunaukset Jumalan luota. ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” Jeesuksen eläväksi tekevä Henki virvoittaa ihmisen eloon. Näin kolmiyhteisen Jumalan yhteistyö toimii elämäksi ihmisille. Saamme olla kiitollisia siitä, että Jumala näin meistä välittää ja kutsuu yhteyteensä!
Yhteys ja yhteistyö tuovat siis elämän. Eikö ole niin, että koemme eniten olevamme elossa juuri silloin kun yhteys toisiin ihmisiin tai Jumalaan on totta. Toki olemme persooniltamme erilaisia, toiset ulospäin suuntautuvampia ja toiset sisäänpäin kääntyviä, sekin on Jumalan luomistyön rikkautta. Mutta täysin erilleen joutunut kokee kosmista yksinäisyyttä, kun taas yhteys tuo täyttymyksen ja kokemuksen elämän tarkoituksesta. Myös ihmisen kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hänellä on ihmissuhteita. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten seuraa, heidän läsnäoloaan ja tukeaan. Tähän voisi lisätä myös luontoyhteyden. Siihenhän ihminen alun perin kutsuttiin: yhteyteen Jumalan, toisten ihmisten ja luonnon kanssa.
Tässä yhteydessä on mukana sekä olemisen että toiminnan ulottuvuus. Olemisen ulottuvuus on se yhteyden kokemus ja yhteenkuuluvuuden tunne, jota toisten ihmisten kanssa voidaan elää todeksi. Yhdessä puhuminen ja läheisyys ovat omiaan vahvistamaan tätä sidettä ja kokemusta. Läheisessä miehen ja naisen suhteessa yhteys saa ihan omanlaisensa ulottuvuutensa, kun siinä on mukana sitoutuminen, rakkaus ja uskollisuus. Tästä käytetäänkin Raamatussa ilmaisua ”yhdeksi lihaksi tuleminen”. Toiminnan ulottuvuus näkyy yhdessä aikaan saaduissa asioissa. Olen joskus miettinyt, että miehille on tyypillisempää tehdä jotakin yhdessä, kun taas naisille monesti riittää yhdessä oleminen ja jutteleminen.
Joka tapauksessa voimme päätellä, että taivaan Isä on ehdottomasti ”tiimityön” kannattaja! Siellä missä ihmiset tekevät asioita yhdessä, tavoitetaan jotakin Jumalan alkuperäisestä ajatuksesta ja suunnitelmasta. Tämä koskee myös seurakunnan toimintaa. Apostoli Paavalikin kirjeittensä lopussa luettelee joukon ihmisiä, joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä ja joille hän lähettää terveisiä. Ei hän ollut mikään yksin puurtaja, vaan sai paljon aikaan nimenomaan siksi, että hänellä oli työtovereita, jotka tukivat ja auttoivat häntä.
Eli niin kuin Pyhässä kolminaisuudessa on tämä yhteys, joka luo elämää, niin srk:n jäseniä kutsutaan mukaan tähän elämän luomiseen! Yhdessä elämisessä ja toimimisessa on monia etuja. Kristityt voivat rohkaista ja lohduttaa toisiaan, rukoilla toistensa puolesta ja kantaa toistensa taakkoja. Turhaan ei Raamatussa kehoteta seurakunnan tilaisuuksiin osallistumiseen! Yksin jäävä on paljon alttiimpi sielunvihollisen hyökkäyksille. Kristittyjen yhteyden kautta usko vahvistuu. Raamatun ajatus srk:n keskellä toteutuvasta yhteydestä näyttää olevan se, että meitä toivotaan heittäytymään yhteyteen sellaisina persoonina kuin olemme ja että otamme rohkeasti lahjamme käyttöön. Lukuisat ovat myös ne kehotukset, että Henki saisi ohjata yhteyttämme ja että kaiken vaikuttimena olisi rakkaus.
Näin siis jokainen kristitty voi osallistua Jeesuksen antaman elämän välittämiseen eteenpäin. Olemmehan Kristuksen ruumiin jäseniä. Yhdessä me voimme olla vastustamassa erilleen jäämistä, toivottomuutta, syyllisyyttä, kuoleman pelkoa.. Jeesus on tullut, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä kuoleman valtaan, vaan saisimme olla osallisia siitä todellisesta elämästä, jolla on voima viedä taivaan kotiin saakka. Päätän saarnan ajatukseen Ef 3:20-21 ”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.”