18. sunnuntai helluntaista, Luuk.14:1-6, Anna Holopainen

Eri kristillisillä ryhmillä on erilaisia suosituksia ja ohjeita siitä, miten pitää pukeutua ja käyttäytyä. Ohjeita siitä, mitä kristitty saa tehdä ja mitä ei.
Onko usko sääntöjä ja kieltoja? Rajoittaako usko elämää? Ulkopuolisesta niin saattaa uskominen näyttäytyä.
”On kielletty” –usko tekee ihmisistä vakavia ja alakuloisia. Tällöin täytyy koko ajan väistellä asioita, joita ei saa tehdä. Ja lisäksi tulee tuomita ne, jotka tekevät.
Entä Kuule, sinua rakastetaan -ihmiset? He elävät siinä todellisuudessa, että Jumala hyväksy sellaisena kuin olet. Usko on iloinen asia.
Jos ollaan tarkkoja, kristityillä on vain yksi sääntö: se on rakkaus. Sen tunnetuin kiteytys tulee kirkkoisä Augustinukselta 300-luvulta: ”Rakasta ja tee mitä tahdot.”
Jo ensimmäisen vuosisadan kristityt kiistelivät siitä, mitä Jeesuksen seuraaja saa tehdä ja ei saa tehdä. Olihan kristinusko nuori ja kristityillä oli tarve erottua juutalaisista ja pakanoista. Siksi tuli määritellä, millainen kristityn pitäisi olla?
Epäjumalille uhrattu liha:
Yksi kysymys koski, saako kristitty syödä epäjumalille uhrattua lihaa vai ei? Asia oli ajankohtainen Korintin seurakunnassa:
Paavali vastaa näin: 1.Kor.7:4-13
Ympärileikkaus:
Toinen rajanveto koski ympärileikkausta. Koskeeko ympärileikkaus myös kristittyjä? Olihan kristinusko syntynyt juutalaisuudesta.
Paavali kirjoitti galatalaisille tämän sunnuntain kirjetekstissä: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkö alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Galatiaan oli saapunut juutalaisia, jotka vaativat Galatian seurakuntalaisia noudattamaan juutalaista lakia, mm. määräystä ympärileikkauksesta. Usko Kristukseen ei heidän mielestään yksin riittänyt. Tähän Paavali vastaa painokkaasti: ”Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”
Luther pohti myös 1500-luvulla, mitä kristitty saa tehdä ja ei saa tehdä: Hän kirjoitti kirjan Kristityn vapaudesta: ”Kristitty on vapaa kaikesta ja kaiken herra, niin ettei hän hurskaudekseen ja autuudekseen tarvitse mitään tekoja, vaan usko tuottaa hänelle kaikkea yllin kyllin.”
Luther korosti, että armo on ilmaista. Armoa ei voi ostaa millään maksuvälineellä. Kirkon varsinainen aarre on pyhä evankeliumi. Armoa on tarjolla ylenpalttisesti: Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.
Jeesus Kristus päästää ihmisen vapaaksi kaikesta pahasta ja kaunistaa hänet hyvyyksillään. Kristityn vapaus on hyvyyden vastaanottamista ja rakkauden kohteena olemista.
Paavali sanoo galatalaisille: Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Evankeliumi vapauttaa meidät lähimmäisen rakastamiseen, hyviin tekoihin.” Ef. 4:32 ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.”
Luther on sanonut: ”Vaikka kristitty on täysin vapaa, hänen tulee toisaalta halukkaasti antautua lähimmäisen palvelijaksi auttaakseen häntä. Vain rakkaus rajoittaa kristityn vapautta. Rakkaudessa kristitty on jokaisen alamainen. Ensin Jumala rakastaa syntistä ja synnyttää tässä samankaltaisen rakkauden toisia ihmisiä kohtaan.”
”Kristillinen usko elää lähimmäisen rakkaudessa.
Kristus vaikuttaa salatulla tavalla kristityssä. Jumalan armon vaikutus näkyy hyvinä tekoina ja pyrkimyksenä elää Jumalan tahdon mukaan. Oikeastaan hyvät teot ovat kiitollisuuden osoitusta Jumala kohtaan siitä armosta, minkä hän on antanut meille.
Kristillinen usko elää lähimmäisen rakastamisessa. Tässä on meidän kristittyjen kipukohta. Läheskään aina ei ole helppoa rakastaa lähimmäistä, jonka koen vaikeaksi ja epämiellyttäväksi. Lutherin tiedetään sanoneen: ”Jos et näe lähimmäisessä mitään hyvää, niin keksi.”
Kristinusko on perusolemukseltaan armouskonto. Jumala antaa synnit anteeksi, lahjoittaa meille huolenpitonsa ja antaa voimaa elää paremmin ja vastuullisemmin. Kristinusko antaa hyvin perustellun toivon, jonka varassa jaksaa elää. Maailmassa, jossa taas soditaan lähellä meitä Syyriassa, jossa vahvempi katsoo oikeudekseen tunkeutua toisen maan alueelle, maailmassa, jossa sivulliset, tavalliset ihmiset, joutuvat lähtemään pakoon, eivätkä tiedä, minne menisivät.
Meitä haastetaan toistuvasti näkemään lähimmäinen niissä sadoissa tuhansissa ihmisissä, jotka joutuvat pakenemaan kotimaastaan vastoin tahtoaan ja etsimään elämän edellytyksiä muualta, myös Suomesta. Poliittisten olojen lisäksi myös ilmastonmuutos ajaa ihmisiä pois kotimaastaan. Meidän suvaitsevaisuuttamme tullaan haastamaan.
Meitä haastetaan olemaan ”Kuule, sinua rakastetaan -ihmisiä”.