Minusta on mielenkiintoista lukea Jeesuksesta, kun hän laittaa vähän tunnetta peliin. Kun hän on hieman kovempi tai painokkaampi sanoissaan. Tämä tekee hänestä minulle huomattavasti helposti lähestyttävämmän. Hän osoittaa inhimillisiä piirteitä, sellaisen silotellun, sädekehämäisen jumalallisen persoonana sijaan.
Tänään saamme tuntea tällaista tunteiden täyttämää Jeesusta, kun pääsemme aitiopaikalle kuuntelemaan Jeesuksen ja hänen niin sanottujen vastustajiensa välistä sanallista mittelöä. Tänään kohtaavat vanha ja uusi aika, mutta vastakkainasettelun keinoin. Siten, että pyritään osoittamaan vain oikea ja väärä tapa elää.
Vastakkainasettelu on kenties nopein tapa tuoda esiin eroavaisuuksia, mutta samalla se poissulkee niitä väyliä ja yhteyksiä, jotka tuovat ihmisiä yhteen. Siksi minusta on hivenen ristiriitaista se miten Jeesus, joka meidänkin puheissamme yhdistää ja tuo rauhaa riitojen keskelle, onkin tänään itse riidankylvämisessä mukana.
Jokainen voi oman elämänkokemuksensa kautta tietää, ettei elämä ole näin mustavalkoista. Elämään mahtuu paljon värejä, mutta myös harmaita alueita. Mikä on siis Jeesuksen todellinen opetus näiden sanojen takana? Asettaako hän todella ihmisten kirjoittaman lainsäädännön kyseenalaiseksi? Vaikka se perustuu Jumalan kymmeneen käskyyn? Huomasitko, kuinka hän antaa esimerkin äidin isän kunnioittamisesta? Miksi hän kyseenalaistaa hygieniaan liittyvät toimenpiteet? Hänen on täytynyt tietää kuinka taudit leviävät. Kuinka moni meistä nykyajan ihmisistä jättää kätensä pesemättä ennen ruokailua tai saniteettitiloissa käymisen jälkeen?
Voisivatko Jeesuksen sanat sittenkin liittyä tekopyhyyteen? Siihen näennäiseen Jumalan palvelemiseen, josta profeetat Jesaja ja Aamos moittivat aikalaisiaan? Kuinka Jumalan palveleminen on onttoa ja tyhjää, niin kauan kuin ihmisten välinen epäoikeudenmukaisuus ja lähimmäisen rakkaus eivät tule todeksi sanojen ja tekojen takaa, ihmisen omassa ajattelussa.
Tuntuu siltä, kun tämän pyhän evankeliumi ei vastakkainasettelusta huolimatta tarjoaisi selkeitä vastauksia vaan ennemminkin kysymyksiä. Joten mikä on se oikea tapa elää kristittynä, jos Jeesus itsekin kyseenalaistaa ihmisten tavan elää ja olla? Miksi hän armon välittäjän sijaan toimiikin tänään syyttäjänä? Eikö hänen tuomariuden aika ole vasta tulossa.
Mutta jos pysähdyn ja otan tarkkailun kohteeksi kaiken sen, mitä Jeesus teki, opetti ja oli uudessa testamentissa, tuo se minulle enemmän valoa hänen sanoihinsa.
Muistan miten Jeesus Luukkaan evankeliumissa kehottaa minua huomaan ensin omat puutteeni, ennen kuin ryhdyn katsomaan ja poistamaan roskia toisten silmistä. Mieleeni palautuu myös se, kuinka Jeesus Matteuksen evankeliumissa opettaa vertauksen keinoin oikeasta ja väärästä. Hän kertoo kahdesta pojasta joista toinen lupaa Isälleen mennä töihin, eikä menekkään ja toinen, joka sanoo ettei mene töihin, meneekin.
Voisiko se, mitä Jeesus yrittää tällä kaikella sanoa, liittyä tavalla tai toisella ihmisen pyrkimykseen olla täydellinen? Täydellinen, pitämällä oman elämänsä langat käsissä hinnalla millä hyvänsä. Mutta jos ihminen olisi oikeasti täydellinen, ei jumalan olisi silloin tarvinnut antaa omaa poikaansa tekemään rikkinäisestä ehjää. Tuomaan toivoa toivottomuuden keskelle tai helpotusta kärsimykseen ja kipuun. Me olisimme jo ratkaisseet kaiken tämän, puhumattakaan ikuisesta elämästä.
Jeesuksen mustavalkoisilta ja kiivailta kuulostavat sanat tuntuvatkin kertovan siitä, ettei ihminen ole jumala, vaan ihminen. Ihminen, jonka elämällä on alku ja loppu, mutta myös tarkoitus. Jos asettaa elämän tavoitteeksi täydellisyyden, silloin poissulkee kaiken muun ympäriltään ja keskittyy vain siihen – täydellisyyteen. Tällöin on mahdotonta löytää yhteyttä Jumalaan, mpärillä olevaan maailmaan tai ihmisiin.
Voisiko siis olla niin, että Jeesus yrittääkin tänään sanoa, että oman elämän tarkoitus alkaa avautua vasta sillon, kun on valmis hyväksymään oman itsensä ja toisen sellaisena kun hän on? Vasta näkemällä oman epätäydellisyytensä ja hyväksymällä omat puutteensa on ihmisessä tarttumapintaa ottaa vastaan Jeesuksen teot, sanat ja olemus. Täydellisyydessä kun ei ole tilaa kenellekään. Ei edes jumalalle.
Koko uusi testamentti julistaa sitä, kuinka Jumala tuli ihmiseksi. Kuinka Jeesus tuli kipujen ja kärsimysten kantajaksi, jotta jumalan täydellisyyteen pääsisi edes jollakin tavoin käsiksi. Saisi otteen muutoin niin eheästä ja kokonaisesta. Mikä tämä tarttumapinta sinun ja jumalan kohdalla on, sitä minä en voi tietää, mutta sinulla on valmius ottaa siitä selvää.
Kenties tänään, kun nouset tunnustamaan uskosi ja pyrit vakuuttamaan jumalalle uskollisuuttasi, annatkin jumalalle mahdollisuuden vakuuttaa sinut. Toivon, että lausuessasi uskontunnustustusta valitset siitä yhden sanan ja painat tuon sana mieleesi. Kun ajatuksesi lähtee tämän messun aikana harhailemaan, tuo mieleesi tuo sana ja palaa siihen aina uudelleen. Kun ajatuksesi yrittää vielä kertaalleen lähteä muille teille, niin pyri viemään tuo sana ajatuksistasi sisälle sydämeesi. Ja messun päätyttyä nosta tuo sana sydämestäsi takaisin ajatuksiisi ja vie se mielesi mukana kotiin. Kotona voit pysähtyä pohtimaan, miksi juuri tuo sana, kaikista uskontunnustuksen sanoista, puhutteli sinua kaikkein eniten.