Viikko sitten jumalanpalveluksessa puhuimme vapaudesta. Totesimme, että keskeistä uskossamme on se, että Jeesus Kristus, Suuri Vapauttaja on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman vallasta.
Hän on vapauttanut meidät kaikista pahan voimista, että me voisimme olla ihmisiä, aitoja Jumalan luomia ainutkertaisia ihmisiä. Ole se mikä olet. Ei tarvitse yrittää yhtään enempää.
Suurimmat totuudet ovat yksinkertaisia. Ole se ihminen joksi Jumala on sinut luonut.
Kuinka meidän sitten ihmisinä, aitoina ihmisinä tulisi elää? Tähän Jeesus tänään vastaa, kun hän sanoo, että tärkein käsky on tämä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Jeesuksen seuraajat ovat tahtoneet ottaa tämän opetuksen tosissaan. Jeesuksen työn jatkajana kristillinen kirkko pyrkii monin eri tavoin toteuttamaan käytännössä lähimmäisen rakkautta. Niin kasvatustyössä, diakoniatyössä kuin lähetystyössä. Toimintamallit ovat moninaiset.
Tänään meidän on mahdollisuus kuulla, millä tavoin meidän nimikkolähettimme Pia Marttila on parin viime vuoden aikana toteuttanut lain suurinta käskyä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Kaksi vuotta sitten siunasimme Pia Marttilan tekemään työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi Kaakkois-Aasiassa, Thaimaassa. Iloksemme olemme saaneet kuulla työstä hyviä uutisia.
Kuluneella viikolla seurakuntamme face book –sivu on kertonut, että viime maanantaiyönä Pian työtoverit vapauttivat seitsemän teinityttöä bordellista, missä heidät pakotettiin prostituutioon.
Tytöt olivat 15-19 –vuotiaita. Vapautuessaan tytöt olivat hyvin pelokkaita ja itkuisia.
Julkisen toimintansa aluksi Jeesus julisti: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta.” (Luuk. 4: 18)
Iloitsemme siitä, että nimikkolähettimme kautta olemme aivan käytännöllisellä tavalla voineet jatkaa Jeesuksen työtä tässä maailmassa. Jumala on kuullut rukouksemme. Vangitut ovat päässeet vapauteen, uuden elämän alkuun. Iloitsemme ja kiitämme tästä!
Jumala on tarkoittanut kaikki ihmiset vapaiksi. Jos itse olisimme vangittuja, toivoisimme, että joku tulisi ja vapauttaisi meidät. Jeesus sanookin: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.” (Matt. 7: 12)
Me toivomme, että meitä rakastettaisiin, meidät hyväksyttäisiin. Tätä toivomaamme rakkautta meidät on kutsuttu toisillemme välittämään.
Tämän me ymmärrämme ja usein yritämme niin tehdäkin ja kuitenkin joudumme Paavalin tavoin usein toteamaan: ”En tee sitä hyvä mitä tahdon, vaan sitä pahaa mitä en tahdo. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni.” (Room. 7: 19, 21)
Niin hyvä käsky kuin lähimmäisen rakastamisen käsky onkin, niin laajasti hyväksytty kuin se koko ihmiskunnassa, kaikissa uskonnoissa onkin, niin vaikeaa sen toteuttaminen on. Sen joutuu jokainen vuorollaan tunnustamaan. En tee sitä hyvää mitä tahdon. En tee lähimmäiselleni sitä mitä toivoisin itselleni tehtävän.
Rakkauden kaksoiskäsky ei puhu vain lähimmäisen rakastamisesta. Käsky alkaa: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.”
Jeesus tahtoo sanoa, että Jumalan rakastaminen on koko ihmistä koskeva asia. Ihminen on kokonaisuus. Emme ole vain järkeä, tunteita, ulkonaista olemustamme, ruumiin voimaa ja heikkoutta. Olemme kaikkea tätä. Olemme kokonaisuus.
Jeesus sanoo, että meidän tulee rakastaa Jumalaa koko olemuksellamme, koko elämällämme. Ja meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken.
Kun Jumala käskee jotakin, hän antaa siihen myös voiman. Meissä itsessämme ei ole kaiken läpäisevää ja ylittävää rakkautta, jolla Jumalaa voisimme kunnioittaa ja ylistää.
Ainoa mahdollisuutemme koko olemuksellamme rakastaa Jumalaa on se, että opettelemme tuntemaan Jumalan täydellistä rakkautta.
Kristillinen perinne opettaa, että Jumalan tekojen ja salaisuuksien katseleminen, niiden äärellä viipyminen, hiljaisuudessa, rukouksessa avaa vähitellen näkemään ja kokemaan Jumalan rakkautta.
Jumalan tekoja me näemme luonnossa, elämänkohtaloissamme. Jumalan pelastusteoista me luemme Raamatusta, pelastuksen salaisuutta elämme todeksi ehtoollisessa.
Jumalan suuruudessa, hänen rakkautensa täydellisyydessä meillä riittää ihmettelemistä. Kun tässä rakkaudessa viivymme, viivymme siinäkin vähässä mitä Jumala antaa meidän ymmärtää ja käsittää, me kasvamme hänen armonsa ja rakkautensa tuntemisessa.
Jumalan rakastaminen on kokonaisvaltaista, koko elämää koskeva asia. Siksi ajan varaaminen hiljentymiseen, Jumalan rakkauden katselemiseen, hänen edessään viipymiseen, on kristitylle tärkeää.
Jumalan rakkauden vaikutuksesta me huomaamattamme välitämme rakkautta lähimmäisillemme. Toisten palveleminen, rakastaminen on kristityn elämässä luonnollinen hedelmä, jonka Jumalan rakkaus saa aikaan.