Tämä päivän evankeliumiteksti on Markuksen evankeliumissa sellaisessa kohdassa, jossa Jeesus oli saapunut opetuslasten kanssa Jerusalemiin ja he olivat menneet porukalla temppeliin. Juutalaiset ylipapit, lainopettajat ja seurakunnan vanhimmat tulivat heti jutulle ja tivasivat, että mitäs Jeesuksella oli tällä kertaa mielessä ja millä asioilla hän liikkui temppelissä.
Tässä yhteydessä Jeesus alkoi kyselemään ylipapeilta ja lainopettajilta kysymyksiä ja opetti vertauksin. Ylipapit, lainopettajat ja seurakunnan vanhimmat olivat sitten tietysti ihmeissään, että mikähän homma tässä taas on. Hetken kiivaan keskustelun jälkeen yksi lainopettajista kysyi Jeesukselta, että mikä Jeesuksen mielestä oli Jumalan käskyistä suurin. Ja vastauksena tähän Jeesus antoi rakkauden kaksoiskäskyn, joka kiteytyy muodossa:
Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Tämä on se, mitä ihmisten tuli muistaa. Tämä on käskyistä suurin.
On muuten kiinnostava huomio, että tämän päivän evankeliumiteksti on katkaistu kesken viimeisestä jakeesta. Raamatussa äsken kuullun evankeliumitekstin viimeiseen jakeeseen kuuluu vielä yksi virke. Nimittäin tämä: Kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään.
Kun lainopettaja oli kuullut Jeesuksen vastauksen, että suurin käsky on se, joka käskee rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä, hän komppasi Jeesusta. Hän oli samaa mieltä siitä, että näin tuli tehdä. Kun Jeesus sitten huomasi lainopettajan olevan kanssaan samoilla linjoilla, hän tokaisi tälle: Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta. Jeesus osoitti, että kun tämän ymmärsi, pääsi jo pitkälle.
Lainopettaja ja Jeesus olivat tästä asiasta samanmielisiä. Uutta testamenttia kun lukee, niin tämä on oikeastaan aika epätavallista. Siis se, että Jeesus ja lainopettajat olisivat samaa mieltä. Pikemminkin usein on niin, että he ovat napit vastakkain. Oli sitten kyse sairaan parantamisesta sapattina, Jerusalemin temppelin kirkonmenoista tai Taivaallisen Isän luonteesta, niin aika usein nämä lainopettajat, fariseukset, pitivät Jeesuksen opetuksia löysänä hurskasteluna tai jopa vahingollisina juutalaiselle uskolle.
Mutta näyttää siltä, että lainopettajat, ylipapit ja seurakunnan vanhimmat olivat ainakin tästä Jeesuksen kanssa samaa mieltä. Kukaan heistä ei nimittäin asettunut poikkiteloin rakkauden kaksoiskäskyn ajatukselle. Siitä kertoo se, että kaikki olivat vaiti. Ihan kuten evankeliumitekstistä pois jätetty virke sanoo: Kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään.
Tätä voisi tietysti spekuloida ja funtsia, että minkä takia evankeliumiteksti on haluttu rajata näin, mutta emme lähde siihen nyt. Sen verran voisi kuitenkin sanoa, että tämä viimeisin lause antaa ymmärtää, että nyt Jeesus oli sanonut kaiken tarvittavan. Kaiken sen, mitä ihmiset tarvitsivat itselleen ohjeeksi. Kaikki on tässä, näissä sanoissa. Rakkauden kaksoiskäsky kiteytyy kaikki olennainen. Sen tähden kukaan ei rohjennutkaan kysyä Jeesukselta enempiä.
Meissä kristityissähän on monenlaista porukkaa, kovasti keskenään erilaisia ihmisiä. Osa meistä käy kirkossa aktiivisemmin kuin toiset. Osa meistä käy kirkossa joka pyhä, osa taas jouluna ja ehkä pääsiäisen aikaan. Osa meistä saattaa miettiä, että milloinkohan siellä kirkossa olis sellaista puhetta, mikä koskettaa. Millä tuntuis olevan merkitystä mun oman elämän kannalta.
Ajattelen, että tällaisen ihmisen kannattaisi erityisesti juuri tänään astua jalallaan kirkkoon. Juuri tänään on sellaista puhetta, jonka pitäisi koskettaa meitä kaikkia. Kun ottaa huomioon sen, että Jeesus tykkäsi puhua ja opettaa vertauksin ja siksi häntä oli opetuslastenkin välillä vaikea ymmärtää, niin tässä raamatunkohdassa Jeesus on hyvinkin ymmärrettävä. Tässä hän puhuu ihmisille suoraan.
Päivän aihe ja evankeliumitekstissäkin kuultu Jeesuksen opetus rakkauden kaksoiskäskystä on sellainen, minkä soisi olevan meillä jokaisella kristityllä selkärangassa. Ja sen pitäisi tulla kuin apteekin hyllyltä, jos sut herätetään aamuyöllä kello kolme ja tentataan, että mikä on Jeesuksen opetuksessa tärkeintä. Eli mikä on käskyistä tärkein. Siis rakkauden kaksoiskäsky.
Kun tämän sisäistää, niin sittenhän ei tarvitse enää kuin mennä ja tehdä. Eli käyttäytyä ja elää elämäänsä sen mukaisesti, jotta tämä rakkaus, josta Jeesus puhuu, näkyy kaikessa, mihin ryhtyy. Ei se ole helppo tehtävä, mutta siihen meitä kutsutaan. Ja kun me rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme, meistä näkee jo kauas, että meissä elää itse Kristus.
Tuskin silloin kukaan enää rohkenee kysyä meiltä mitään. Sillä kaikki on siinä.
Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.