Rakkauden kaksoiskäsky
Jeesuksen luokse tulee lainopettaja, joka on seurannut Jeesuksen väittelyä erilaisten uskonnollisten ja poliittisten ryhmittymien välillä. Juutalaisuudessa nimittäin oli erilaisia katsantokantoja, vähän niin kuin meillä on erilaisia uskonnollisia liikkeitä ja herätysliikkeitä omine korostuksineen.
Kaikki alkoi siitä, kun Jeesus puhdisti temppelin, ja sitten häneltä alettiin kysellä valtuuksia: Millä valtuuksilla sinä tällaista teet? Ylipapit, lainopettajat ja kansan vanhimmat olivat siinä häntä tenttaamassa: Jeesus tekee heille vastakysymyksen, joka paljastaa heidän tekopyhyytensä; oliko Johanneksen kaste peräisin Jumalasta vai ihmisistä? Vastaus oli, etteivät he tienneet, sillä he eivät olleet uskoneet Johannesta ja pelkäsivät kansaa, joka piti Johannesta profeettana. Niinpä Jeesuksen oli helppoa olla vastaamatta heille. « En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen » (11 :33).
Neuvoston jäsenet kuuntelivat, kun Jeesus puhui viinitarhasta. Viljelijät, joille viinitarha oli vuokrattu, pieksivät ja tappoivat isännän lähettämiä palvelijoita. Kun isäntä viimein lähetti poikansa, tämänkin he perinnön toivossa tappoivat. Kaikki tiesivät, että Israel on Jumalan viinitarha. Neuvoston jäsenet ymmärsivät Jeesuksen puhuvan heistä ja olisivat halunneet ottaa hänet kiinni, mutta eivät uskaltaneet, sillä hekin pelkäsivät kansaa.
Hänen luokseen tuli fariseuksia ja Herodeksen kannattajia tenttaamaan häntä verojen maksamisesta. Mutta Jeesuksen vastaus jätti heidätkin ymmälle: « Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu. »
Lopuksi vielä saddukeukset tulivat tenttaamaan häntä ylösnousemuksesta. He eivät nimittäin uskoneet ruumiin ylösnousemukseen. Lain mukaan kuolleen veljen tuli ottaa leski vaimokseen. Kun seitsemän veljestä kuolivat kaikki, eikä kenellekään edes syntynyt perillistä, kenen vaimo tuo kaikkien seitsemän vaimona ollut olisi ylösnousemuksessa? Jeesus kertoo, ettei ylösnousemuksessa olla enää naimisissa. Lisäksi hän muistuttaa saddukeuksia siitä, että Jumala sanoi Moosekselle olevansa Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Nuo kaikki olivat kuolleet, mutta Jumala ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Tällä hän tarkoitti sitä, että Abraham, Iisak ja Jaakob ovat elossa, vaikka ovat kuolleetkin.
Nämä vastaukset olivat lainopettajasta niin hyviä, että hän päätti esittää Jeesukselle mieltään askarruttaneen kysymyksen. Kun laissa kuitenkin oli 613 käskyä ja kieltoa, mitä niistä kaikista oikein tuli ajatella? Mikä käsky olisi se kaikkein tärkein? Hän ei ollut ainoa, joka näitä pohdiskeli, sillä oikein eläminen kiinnosti monia aivan kuten nykyäänkin.
Hän pyytää tärkeintä käskyä, mutta Jeesus antaa niitä kaksi. Molemmat ovat lainauksia Vanhasta testamentista: ensimmäinen 5. Mooseksenkirjasta (6 :4-5) ja toinen kolmannesta (19 :18). Vai olisiko kyse kuitenkin yhdestä käskystä, tai ainakin niin toisiinsa nivoutuvista käskyistä, ettei niitä voi mitenkään erottaa toisistaan?
Jumalan rakastaminen on ykkösasia, mutta heti voimme kysyä, kuinka Jumalaa on rakastettava? ”Koko sydämestä, koko sielusta ja mielestä ja vieläpä koko voimalla”, mutta kuinka se tapahtuu? Jumala on taivaassa; vai olisiko hän myös kirkoissa ja temppeleissä? Kuinka häntä voi rakastaa? Menenkö siis pyhään paikkaan rukoilemaan, paastoan, kuritan ruumistani, keskityn Jumalaan, meditoin, annan kaikkeni hänelle, opiskelen teologiaa, luen ja painan mieleeni pyhiä kirjoituksia, täytän itseni Jumalan tuntemisella. Olen myös oppinut, että Jumala on kaikkialla. Omistaudun hänelle myös ollessani työssä sekä kotona, koulussa tai opiskelupaikassa sekä harrastuksissani. Alanko kysellä Raamatun opetusta mitä moninaisimmista asioista ja sitten elää niiden mukaan – kaikki 613 käskyä ja kieltoa ovat edessäni; niiden lisäksi myös Uuden testamentin neuvot ja ohjeet sekä Jeesuksen sanat.
On olemassa hauska kirja: ”Raamatullinen vuosi.” Siinä maallistunut juutalainen päättää yrittää elää vuoden ajan noudattaen kaikkia Raamatusta löytyviä määräyksiä mahdollisimman kirjaimellisesti. Hän löysi niitä yli 700. Tuo kokeilu saa kirjassa toisinaan huvittaviakin piirteitä. Kuinka siis noudattaa Raamattua, jonka kulttuurimaisema tulee monin paikoin hyvin kaukaa ja on niin erilainen omaamme verrattuna?
Kuitenkin keskuudessamme on niitä, jotka sanovat uskovansa Raamattuun. Jos olen kuulemassa, korjaan heti, että Raamattu ei ole Jumalamme – minä uskon Jeesukseen, josta Raamattu todistaa, ja se on eri asia. Koen myös olevani Jeesuksen seuraaja, kuten opetuslapset, joille hän yksinkertaisesti sanoi: « Tule ja seuraa minua. » Haluaisin ainakin olla.
Tällä kaikella haluan sanoa, että Jumalan rakastaminen ei voi olla edellä kuvaamani kaltaista. En voi rakastaa Jumalaa ikään kuin puhtaasti, ohi lähimmäisen, vaan toinen käsky nivoutuu edelliseen, ikään kuin se olisi yhden käskyn erottamaton toinen puolisko. Siksi kai puhutaankin rakkauden kaksoiskäskystä.
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, ja kyllä – se on jo Vanhassa testamentissa. Ongelmaa tuotti Jeesuksen aikana vain se, kuinka lähimmäinen tulisi ymmärtää. Kuka on lähimmäiseni? Siksi Jeesus kertoo laupiaasta samarialaisesta, joka osoittautui ryövätyn juutalaisen lähimmäiseksi tämän hädän hetkellä. Sen ajan tiukka tulkinta oli, että vain samaan kansaan kuuluvat olisivat olleet lähimmäisiä, joita oli rakastettava. Jeesuksen opetus tekee selväksi, että kaikki ovat lähimmäisiämme. Hän myös vaatii rakastamaan vihollista. Voisiko sitä selvemmin enää sanoa?
Kun toista auttaa, pitää asettua hänen tilanteeseensa ja mikäli mahdollista myös kysyä, miten hän haluaa itseään autettavan.
Lainopettaja ymmärtää ytimen. Ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi hän toistaa Jeesuksen lausumat ajatukset ja vieläpä lisää siihen, että ”tämä on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Uhrit kohdistuivat Jumalaan, ne olivat Jumalan palvelemista, mutta tämä rakkaus, joka liittää samaan pakettiin sekä Jumalan että ihmisen, on paljon enemmän. Et siis tarvitse ohjekirjaa siitä, kuinka tulee elää. Riittää, kun osaat rakastaa. Jumala on ensin rakastanut sinua. Jeesus on kuollut puolestamme. Annetaan sen rakkauden mennä eteenpäin.