Saarna pappisvihkimyksessä Lapualla 4.12.2016
Adventin sanomaan sisältyy kaksi puolta: Jeesus tulee luoksemme monin eri tavoin – ja aina hänen tuloonsa on valmistauduttava. Erityisesti toisena adventtisunnuntaina katsotaan kauas. Aikojen lopulla Jeesus saapuu luoksemme kunnian kuninkaana. Odotamme häntä ja vaalimme hengellistä elämää. Se on valmistautumista.
Adventti on siis muuta kuin paikalleen pysähtynyttä odottamista. Kristuksen saapuminen tapahtuu pian ja yllättäen – sen vuoksi meitä kannustetaan rohkeuteen ja kestävyyteen. Päivän evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen palvelijoista, jotka ovat valmiit tehtäviinsä riippumatta siitä, minä yön tuntina isäntä ennalta arvaamatta saapuu. Heidän lamppunsa palavat, ja he ovat pukeutuneet asianmukaisesti palvelutehtäväänsä varten.
Mitä Jeesus tahtoo sanoa mainitsemalla vertauksessaan ensin palvelijoiden pukeutumisen?
Tätä voisimme pohtia tarkemmin luterilaisen uskontulkinnan valossa. Se on aiheellista senkin vuoksi, että olemme käynnistäneet kirkossa reformaation muistovuoden vieton. Luterilaisessa perinteessä Jeesuksen vertausta on tulkittu siten, että palvelijat tarkoittavat kristittyjä ja heidän oikea pukeutumisensa kristityn hengellistä suojavarustusta.
Myös Paavali puhuu kristityn varusteista kirjeessään Efeson seurakunnalle. Hän kirjoittaa näin: ”Ottakaa yllenne Jumalan taisteluvarustus… Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä…” (Ef. 6:13-17).
Kristitty valmistautuu Kristuksen saapumiseen pukeutumalla hengelliseen suojavarustukseen. Se merkitsee hänelle sitoutumista totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, rauhan evankeliumiin ja uskoon. Nämä kaikki ovat kristitylle annettavia lahjoja. Pääsemme niistä osallisiksi, kun uskomme. Usko aikaansaa Kristuksen pelastavan läsnäolon sydämissämme.
Kaste ja vanhurskauttaminen
Uskonpuhdistaja korosti katolisen perinteen mukaisesti kastetta kristityn elämän ja kilvoituksen lähtökohtana. Tämä näkemys on kristityille laajasti yhteinen: kasteen ja uskon kautta tullaan Kristuksen omiksi. Kaste on Kristuksen päällepukemista, ja valkoinen kastepuku on Kristuksen vanhurskauden ja puhtauden vertauskuva.
Niinpä Lutherkin ajatteli, että kastepukunsa ansiosta kristitty on Jumalan silmissä kelvollinen taivasta varten. Kasteen ansiosta Jumala näkee kastetussa vain oman Poikansa ja tämän erinomaisuuden. Kaste vaikuttaa myös ihmisessä muutoksen: synnit pestään pois ja tilalle annetaan Kristuksen vanhurskaus. Tämä kaikki tapahtuu armosta, sillä Kristus on ristillä tehnyt kaiken pelastukseen tarvittavan. Merkillisellä tavalla usko tekee lahjoista kristityn omia.
Kristillinen kilvoitus ja hengellinen taistelu
On kuitenkin huomattava, että kristityn vaellus jatkuu kasteen jälkeen. Vaellukseen sisältyy jatkuva kilvoitus. On pysyttävä valveilla. Tähän kehottaessaan Jeesuksella saattoi olla mielessään tulevat tapahtumat Getsemanen puutarhassa. Oppilaat nukahtivat eivätkä jaksaneet valvoa ja rukoilla. Jeesus jäi yksin.
Valvominen merkitsee sitä, että kasteen lahjaa eletään todeksi joka päivä. Toisinaan tämä kilvoitus voi tuntua jopa taistelulta. Paavali ei siis turhaan puhunut kristityn hengellisestä sotavarustuksesta. Sen me tarvitsemme. Synti on meissä todellista; emme välty virheellisiltä valinnoilta. Meidän on tehtävä vastarintaa pahalle. On puhuttava ja puolustettava totuutta, on toimittava Jumalan tahdon mukaan oikeudenmukaisesti, on tehtävä hyvää lähimmäiselle ja on turvauduttava kaikesta huolimatta yhä uudelleen Jumalan armoon.
Tärkeintä on silti tahto ja mieliala. Tähän Jeesus viittaa vertauksessaan, kun hän kutsuu seuraajiaan palvelijoiksi. Jokainen kristitty on Jumalan palvelija. Hänen tehtävänsä on palvella lähimmäistä tekemällä hyvää ja Taivaallista Isää luottamalla tämän hyvyyteen ja armoon.
Pappisvirkaan palvelemaan
Vietämme pappisvihkimysmessua – uudet papit ovat suuri ilonaihe hiippakunnalle ja sen seurakunnille erityisesti Alavudella, Parkanossa ja Seinäjoella Eskoossa. Ehkäpä te papiksi vihittävät olette tänään pohdiskelleet mielessänne, mitä Jeesuksen vertaus valvovasta Herran palvelijasta tarkoittaa pappisvirkaan kutsutulle. Onhan pappi sekä Jumalan että seurakunnan palvelija.
Teidän elämäänne on tähänkin asti kuulunut kristityn kilvoitus. Vastedes se on erottamaton osa pappisviran hoitamista. Teidän tulee valvoa ja pukeutua kristityn hengelliseen varustukseen. Siihen kuuluvat rukous seurakuntalaisten puolesta ja Jumalan sanan tutkiminen. Alttius julistaa sanaa ja kertoa Kristuksesta. Siihen kuuluu rakkauden osoittaminen toisia ihmisiä kohtaan. Kilvoitusta on myös oma henkilökohtainen taistelu pahaa vastaan ja parannuksen tekeminen. Siihen kuuluu Kristuksen esimerkin seuraaminen rohkeasti ja nöyrästi.
Jeesus palvelijana
Palvelijan tehtävänne on perimmältään sama kuin jokaisen kristityn hengellinen tehtävä. Tähän tehtävään meidät on varustettu kasteessa. Tästä huolimatta kaikki edellä sanottu saattaa kuulostaa vaativalta, jopa ylivoimaiselta, on sitten kyse papista tai seurakuntalaisesta. Miten voin onnistua kilvoituksessani? – Vastauksen etsinnässä on palattava vielä kerran Jeesuksen vertaukseen valvovista palvelijoista.
Kertomuksen edetessä tapahtuu erikoinen käänne. Isäntä saapuu ja kolkuttaa. Palvelijat avaavat oven. Sitten isäntä laittaa palvelijan varusteet päälleen ja kutsuu omat palvelijansa pöytävieraiksi. Isäntä ei asetu omalle paikalleen vaan palvelee palvelijoitaan.
Vertauksen viesti on ilmeinen. Jeesus yllättää kaikki kilvoittelijat, jotka odottavat Herransa saapumista. Vaikka hän kerran saapuu luoksemme kunnian kuninkaana, hän ei luovu palvelijan tehtävästään. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on Jumalan palvelijoiden nöyrä palvelija. Hänen armonsa kestää loppuun asti.
Tässä piilee mahdollisuutemme noudattaa Kristuksen antamaa esimerkkiä ja hoitaa meille uskottua virkaa ja palvelutehtävää. Tämä tarkoittaa, että sinä – oletpa pappi tai seurakuntalainen – saat kilvoitella turvallisella mielellä Kristuksen armon varassa. Se kestää siihen päivään asti, jona hän kolkuttaa ovellasi, astuu sisään ja kohtaat hänet kasvoista kasvoihin. Aamen.