2. adventtisunnuntai, Lk. 17: 20 – 24, Esko Väyrynen

Fariseusten ja kirjanoppineitten ongelma Jeesukseen uskomisessa oli se, että he odottivat mahtavaa tämän maailman ruhtinasta, joka kukistaisi Rooman keisarin ja vapauttaisi Israelin vieraan vallan orjuudesta. Köyhän puusepän pojaksi syntynyt Jeesus ei heidän mielestään voinut olla profeettojen ennustama Messias. Niinpä Jeesus joutuikin toteamaan aikansa jumaluusoppineille: ”Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa” Mt. 16:3. Jopa Jeesuksen omat opetuslapsetkin kyselivät: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Ap.t. 1:6.
Jeesus torjuu ennusmerkkeihin perustuvat laskelmat lopunajasta. Jeesuksen vastaus Jumalan valtakunnan tulosta on: Jumalan vaalakunnan puhkeamista ei havainnoida ulkopuolisena tarkkailijan: ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä”. Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa myös peltoon kylvettyyn siemeneen, joka orastaa hiljaa ja huomaamatta.
Jumalan valtakunta on läsnä tänäänkin siellä, missä syntinen ihminen tunnustaa syyllisyytensä ja rikkomuksensa. Jumalan valtakunta on läsnä silloin, kun syntiselle vakuutetaan: Jumala armahtaa sinut Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman tähden. Kun synnin orja saa Jumalalta Pyhän Hengen voiman luopua synnistä ja aloittaa uuden elämän, silloin on tapahtunut syntyminen uudesti ylhäältä. Uudesti syntynyt saa Jeesuksen lupauksen mukaan nähdä Jumalan valtakunnan, Jh. 3:3.
Ystävät! Meidän ei tarvitse ryhtyä etsimään tai odottelemaan suuria ja valtavia herätyksiä. Näin tehdessämme olisimme vain sortumassa Jeesuksen ajan kirjanoppineitten tavoin odottamaan mahtavaa ruhtinasta. Jumalan valtakunta toimii ja liikkuu Pyhän Hengen tekoina keskuudessamme yleensä vähin äänin. Mutta me saamme kyllä itsekin siitä merkkejä. Kun synti rupeaa meitä ahdistamaan, Jumalan valtakunta on läheisyydessämme. Lakatkaamme sentähden synnistä ja kääntykäämme pois pahoilta teiltämme, ettei meillä sitten Jeesuksen tulemuksen päivänä, kun hän saapuu salaman leimauksen tavoin tuomitsemaan luomakuntaa, olisi ulkopuolelle jäävän osa.
Sinä päivänä ahdistus ja hätä on niillä, jotka tänä päivänä ovat hyljänneet kehoituksen sanan ja jääneet odottelemaan suuria herätyksen aaltoja.
Me saamme itsekukin tunnustaa sydämessämme Jumalalle syntimme ja jäädä hänen Poikansa sovintoveren turvissa odotamaan Ihmisen Pojan päivää.