Kirkossamme tämän toisen adventtisunnuntain otsikkona on ”Kuninkaasi tulee kunniassa”. Päivän aiheena on siis Kristuksen tuleminen aikojen lopussa. Me odotamme kärsivällisesti Kristuksen tuloa. Olemme saaneet lupauksen pelastuksesta. Tämä lupaus täyttää meidät toivolla ja ilolla.
Näen maailmassa paljon vääryyttä, pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Näen, että monilla on surua ja tuskaa enemmän kuin on kohtuullista. Näen, että aina ei ihmisapu yllä pimeyden keskelle.
Tiedän, että samaan aikaan on olemassa paljon hyvyyttä ja rakkautta. Tiedän, että rakkaus kestää ja kärsii. Tiedän, että vain yhdenkin välittävän aikuisen olemassaolo antaa lapselle itsetunnon eväät.
Huomaan, että elämä ilman minut tällaisenani hyväksyviä ihmisiä olisi maailmanloppu. Huomaan, että ns. uskovaiset ovat joskus kovasydämisiä. Heidän rakkaudettomuutensa ei kutsu ketään Kristuksen luo vaan karkottaa pois. Heistä on armo ja rakkaus kaukana.
Painotan, että rakastaminen harvoin on helppoa. Hermostun. Suutun. Sanon pahasti. Olen välinpitämätön. En jaksa kuunnella. Voin silti yrittää olla valmiina, vaikka tuomiopäivä tulisi tänään. Minulle on annettu järki ja omatunto ja niitä kannattaa käyttää ahkerasti.
En tiedä, ehtiikö kukaan meistä nähdä tuota tuomion päivää. Varmaa kuitenkin on, että jokainen meistä kohtaa oman tuomiopäivänsä kuollessaan. Onneksi silloin riittää, että teemme tiliä omista teoistamme, emme naapurin tekosista. Siksi on hyvä joskus pysähtyä tutkimaan sieluaan ja katsoa, mitä sieltä löytyy.
Ajattelen usein kuinka lyhyt elämä on. Juuri kun on oppinut elämään, tulee aika luopua siitä. Nuori tuntee itsensä kuolemattomaksi. Ottaa turhia riskejä ja viis veisaa vanhempien varoittelusta. Vanhalle jokainen uusi aamu on suuren ihmettelyn aihe.
Olen varma, ettei parhainkaan meistä voi joka hetki elää niin, että voisi rintaansa röyhistellen astua taivaallisen tuomarin eteen. Elämään kuuluu keskeneräisyys ja tyhmät teot. Voimme olla älykkäitä ja kuitenkin toimia tyhmästi, sillä viisaus ja älykkyys eivät ole sama asia.
Pohdin joskus, mitä tapahtuu viimeisellä tuomiolla. Millaisen tuomion saavat ne, jotka eivät ole koskaan kuullet Jeesuksesta? Entä ne, jotka ovat kuulleet, mutta eivät ymmärtäneet? Miten kohdellaan heitä, jotka eivät edes ole tajunneet tehneensä väärin. Entä ne, jotka ovat vain noudattaneet käskyä?
Veikkaan, että Jumalan viisaus ja oikeamielisyys yllättää meidät kaikki. Jumalan tuomioistuimessa ei tapahdu oikeusmurhia. Uskon, että hän haluaisi meidän tekevän parannusta pahuudestamme silloin, kun se on mahdollista. On yksi sana, joka voi avata sielun solmuja sekä Jumalan että ihmisten suuntaan. Se sana on ”anteeksi”.
Näen ihmiselämän hauraana ja sitkeänä samalla kertaa. Jumala ei halua tuhota elämää vaan hän kannattelee kaikkea hyvää, kaunista ja arvokasta. Sinun sielusi on Jumalan arvokas helmi. Se on kätketty sydämeesi. Jumala näkee ja tuntee sen. Kerran saat viedä sielusi helmen Luojasi eteen. Pidä se siis hyvässä tallessa.