Ensimmäisen pääsiäispäivän evankeliumit puhuvat meille tyhjästä haudasta ja sen todistajista. Toisen pääsiäispäivän evankeliumit kertovat ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta samana päivänä.
Markuksen, Matteuksen ja Johanneksen mukaan ensimmäinen, jolle Jeesus ilmestyi, oli Magdalan Maria. Luukas mainitsee Magdalan Marian yhtenä niistä naisista, jotka tulivat pääsisäisaamuna tyhjälle haudalle, mutta Jeesuksen kohtaamista haudalla hän ei mainitse. Sen sijaan hän kertoo kahdesta Jeesuksen seuraajasta, joiden seuraan Jeesus liittyi heidän keskustellessaan menneiden päivien tapahtumista matkalla Jerusalemista Emmaus-nimiseen kylään.
Joskus läheisensä menettäneet ihmiset kertovat nähneensä kuolleen omaisensa unessa tai unenomaisessa näyssä. Tuo kokemus on ollut heille rohkaiseva ja lohduttava. Se on saattanut antaa heille vahvan toivon näköalan, vapauttanut syyllisyydestä ja antanut rauhan. Tätä ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminenkin merkitsi Magdalan Marialle ja Emmauksen tien kulkijoille. Kuitenkin näissä kohtaamisissa oli jotakin ainutkertaista. Kyse ei ollut unesta tai näystä. Kohtaaminen oli selkeä ja hyvin todellinen. Kummassakin tapauksessa Jeesuksen ystävät eivät heti tunnistaneet mestariaan. Maria luuli häntä puhutellutta miestä puutarhuriksi. Emmauksen tien kulkijat kävelivät ja keskustelivat seuraansa lyöttäytyneen pitkän tovin, kutsuivat hänet kotiinsa ja kävivät hänen kanssaan illalliselle. Vasta vieraan tavasta murtaa leipä ja siunata se, he tunsivat Jeesuksen.
Eivätkä ylösnousseen Jeesuksen kohtaamiset päättyneet tähän. Ne jatkuivat Jerusalemissa ja sitten Galilean järven rannalla neljänkymmenen päivän aikana, kunnes opetuslapset näkivät, miten Jeesus otettiin ylös Isänsä luo. Kuten Jeesus oli luvannut, pian sen jälkeen hän antoi Pyhän Henkensä. Sen jälkeen opetuslapset ja monet niistä, joille he julistivat ilosanomaa Jeesuksesta, saivat kohdata elävän Jeesuksen heidän julistamansa sanan kautta.
Magdalan Marian ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen tai Emmauksen tien kulkijoiden kokemus olivat siis ainutkertaisia, mutta samalla niissä on jotain, joka kertautuu yhä uudelleen tässä ensimmäisen helluntain jälkeisessä ajassa. Maria ikävöi Jeesusta. Ennen Jeesuksen kohtaamista Maria oli olut pelkkä ihmisraunio, jonka ihmiset kiersivät kaukaa. Jeesus oli antanut Marialle ihmisarvon. Maria tunsi olevansa rakastettu ja arvokas. Jeesuksen opetus Jumalan valtakunnasta oli antanut Marian elämälle uuden merkityksen ja sisällön. Kun Jeesus oli poissa, kaikki tuntui romahtaneet. Maria oli täydellisessä tyhjyydessä. Sen tyhjyyden keskellä ylösnoussut Jeesus puhutteli häntä.
Samanlainen tyhjyys ja kaipaus huokuu Emmauksen tien kulkijoiden tilityksessä heitä puhutelleelle matkakumppanille: ”Me luulimme hänen olevan se, joka lunastaa Israelin.” Näiden kaipaavien, jo toivonsa menettäneiden rinnalle Jeesus asettui. Kummassakaan tapauksessa ylösnousseen kohdanneet eivät heti tunnistaneet häitä puhutellutta Jeesusta. Vasta jälkeenpäin he miettivät, miksi he eivät tunnistaneet Jeesusta aikaisemmin, hänen puhutteluaan, sitä että hän oli kulkenut koko ajan rinnalla. Näin on usein edelleenkin. Jeesus tuntuu olevan poissa, mutta jälkeenpäin saa nähdä, miten Jeesus on kulkenut rinnalla, johdattanut asioita ja lähestynyt ja puhutellut eri yhteyksissä.
Emmauksen tien kulkijoille Jeesus avasi pyhiä kirjoituksia. Sitä kautta silmät avautuivat näkemään Jumalan suunnitelmia ja lopulta tunnistamaan hänet, joka oli heille pyhiä kirjoituksia avannut. Jeesus lähestyy ja puhuttelee meitä edelleen sanassaan. Sitä hän meille avaa.
Emmauksen kodissa vietettiin ensimmäistä ehtoollista ylösnousseen seurassa, vaikka pöytä tuntui ensin tavalliselta ja arkiselta. Kristus oli siinä läsnä ja mursi elämän leipää. Vielä samana iltana Jeesus ilmestyi kymmenelle opetuslapselle Jerusalemissa. Vain Juudas Iskariot ja Tuomas olivat poissa. Kenties hekin olivat pöydän ääressä ilta-aterialla itämaisen tavan mukaan ja samalla muistellen Jeesusta ja kertaillen aamun hämmentäviä uutisia, kun Jeesus ilmestyi heille ja puhutteli heitä: Shalom! Rauha teille.
Myös me saamme kohdata ylösnousseen Kristuksen, kun kaipaamme häntä elävänä Vapahtajanamme elämäämme. Saamme kohdata hänet hänen sanassaan ja pyhässä ehtoollisessa. Hän avaa meille sanaansa ja jakaa elämänsä kanssamme pyhässä ehtoollisessa.