Ihmiselle hänen nimensä on merkittävä asia. Omasta itsestäni voin kertoa sellaisen esimerkin, että Sammeli ei alunperin ollut nimeni. Minut ristittiin nimellä Kari Jouka. Siitä huolimatta kaikki puhuttelivat minua lempinimellä Sammeli. Sen isäni ja äitini olivat poimineet mukaansa häämatkaltaan Lapista, eräältä saamelaiselta, johon olivat siellä tutustuneet. Mutta kun se on niin erikoinen, he eivät uskaltaneet antaa sitä minulle viralliseksi nimeksi. Kun sitten menin Linnalan lastentarhaan, tädit tietysti puhuttelivat minua oikealla nimelläni Kari. En tiennyt yhtään, kenestä oli kyse. Niinpä äiti ja isä anoivat lääninhallitukselta, että Sammelista tulisi virallinen nimeni. Ensin lääninhallitus kieltäytyi, mutta toisella anomisella nimen lisääminen meni läpi. Johan aloin tunnistaa, ketä lastentarhan tädit tarkoittivat!
Ihmisen etunimi nousee merkittävään asemaan myös päivän evankeliumissa. Mutta ennen kuin mennään siihen, kerrataan lyhyesti, mitä tekstin alussa sanottiin. Siinä Magdalan Maria oli mennyt Jeesuksen haudalle itkemään. Hän ei tiennyt Jeesuksen ylösnousemuksesta, vaan luuli, että joku oli käynyt siirtämässä hänen kuolleen ruumiinsa toiseen paikkaan ja hauta oli siksi tyhjä. Kun ylösnoussut Jeesus tuli haudalle ja kysyi Marialta: ”Mitä itket, nainen?”, hän ei tunnistanut häntä, vaan luuli joksikin paikasta huolehtivaksi puutarhuriksi.
Tekstin voi tulkita siten, että Maria on vertauskuva ihmisestä, joka ei saa Jeesuksen ylösnousemuksesta irti sen tuomaa hyötyä. Tällaisiahan me kaikki olemme suurimman osan aikaa. Jumala on Jeesuksessa tehnyt kaiken puolestamme, mutta me emme tajua sitä. Se ei kosketa meitä. Ja kuitenkin tosiasiassa kaikki on äärettömän hyvin. Kaikki on niin, kuin aiemmin kuullussa lukukappaleessa sanotaan:
”Jumala on Kristuksen välityksellä tehnyt meidän kanssamme sovinnon – – Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan – – Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.”
Jumala on siis tehnyt meidän kanssamme sovinnon. Se on todellisuutta Jeesuksen ylösnousemuksen tapahduttua. Me olemme Jeesuksessa saaneet omaksemme Jumalan vanhurskauden, eli suomeksi sanottuna Jumalalle kelpaamisen.
Mutta siitä ei useimmiten ole meille täyttä hyötyä, koska emme osaa uskoa, että se koskee myös minua. Siksi me olemme arjessa kuin haudalla itkevä Maria, joka huolehtii asioista, josta ei todellisuudessa tarvitsisi huolehtia.
Marian kohdalla ratkaisuksi tuli yksi ainoa sana.
”Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Maria’.”
Tuo yksi ainoa sana oli ”Maria”. Se avasi hänen silmänsä.
Miksi se oli juuri tuo sana eikä joku muu, vaikkapa ”nainen” tai ”Elisabet” tai ”Salome”?
No tietysti siksi, että juuri ”Maria” oli Marian oma nimi. Ja siksi Jeesus sanoi Marialle tuon sanan. Hän tiesi, että sen sanan kautta Maria voisi tunnistaa hänet. Voisi tunnistaa, ettei tuo ole vain jokin tuntematon puutarhuri, vaan hänen ylösnoussut vapahtajansa Jeesus.
Ja Jeesus oli oikeassa. Maria tunnisti. Maria tajusi, miten asiat tosiasiassa olivat. Hän sanoi Jeesukselle:
”’Rabbuuni’ – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani.”
Maria ei sanonut ainoastaan ”rabbi” eli opetttaja. Ei, vaan hän sanoi ”rabbuuni”, opettajani. ”Minun opettajani, jolle minä kuulun. Minun opettajani, jota minä mielelläni kuuntelen.”
Meidän kohdallamme tuo sana, jonka kautta me tunnistamme Jeesuksen, se on jokin muu kuin Marialla. Jokun kohdalla se on vaikkapa ”Jukka”. Tai ”Maija”. Tai ”Katariina”. Tai jonkun kohdalla se voi olla ”Sammeli”.
Mutta ei tarvita kuin tuo yksi sana Jeesuksen suusta, niin silloin tavallinen ihminen, joka huolehtii vaikka mistä turhasta, niin silloin hän tunnistaa ja tajuaa, miten hyvin asiat oikeasti ovat.
Ne ovat niin hyvin, että
”Jumala on Kristuksen välityksellä tehnyt minun kanssani sovinnon – – Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut minullekaan viaksi minun rikkomuksiani. – – Suostun sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki minun syntini, jotta minä hänessä saisin Jumalalle kelpaamisen.”
Saman asian voi lukea myös Jeesuksen sanoista Marialle: ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Jeesus sanoo meitä veljikseen ja sisarikseen. Miksi? Koska hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat saaneet aikaan sen, että meillä on sama Isä. Jeesuksen takia Jumala on meidän Isämme.
Kenen meidän? Siihen on vastauksena tuo Jeesuksen kullekin meistä sanoma erityinen sana. Se joka on erilainen kunkin kohdalla.
Yritä kuulla sitä sanaa hänen puhumanaan sinun sydämellesi.
Tuntuuko, ettet osaa kuulla? Ei se haittaa. Tule ehtoolliselle. Siellä saat olla varma, että Jeesus koskee myös sinua. Pappi ei kyllä ehtoollista jakaessaan sano nimeäsi. Mutta saat olla varma, että Jeesus kuiskaa nimesi sinulle, kun otat vastaan hänen ruumiinsa ja verensä ehtoollisessa. Ja sinä saat kuiskata hänelle sydämessäsi ”Rabbuuni, opettajani”.