Tästä evankeliumikappaleesta voisi tehdä hienon sarjakuvapiirroksen. Rippikoulussa olen monesti antanut tehtäväksi piirtää sarjakuvan jostakin raamatunkohdasta. Näen jo sieluni silmin, kuinka tästä tekstistä valmistuu hienoja sarjakuvia.
Tästä saisi myös keltainen lehdistö kirkuvia lööppejä. Voisin hyvin kuvitella seuraavanlaiset otsikot lehtiin kauppojen iltapäivälehtihyllyihin : Kissankokoisilla kirjaimilla:” Rikosreportteri paikan päällä: Lahjus-skandaali!” Tai ”Petosvyyhti paljastunut! Nukahtivatko sotilaat haudalle? ”Tai ”Ylipappeja kiristetty!”
Tai ”Lue yksityishaastattelu, vain meidän lehdellämme!: Yksi järkyttynyt vartija kertoo: enkeli tuli ja sanoi että Jeesus elää!” Tai ”Paluu Galileaan! Jeesus ilmestyi ystävilleen!”
Ja kaikkien otsikkojen alla: ”Onko Jeesus todella ylösnoussut?”
Jeesuksen vastustajien juonittelulla ei tunnu olevan mitään rajaa. Jeesuksen kuoltua ylipapit ja fariseukset olivat menneet pyytämään Pilatukselta vartioväkeä Jeesuksen haudalle. He olivat perustelleet pyyntöään sillä, että muuten opetuslapset voivat tulla ja varastaa ruumiin ja sanoa sitten, että hän nousi kuolleista ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen. Jo tässä ylipappien ajattelu ontuu. Kuinka Jeesuksen tarina voisi jatkua, jos Jeesus todella olisi kuollut. Mitä opetuslasten valehtelu siinä auttaisi? Valheella on lyhyet jäljet. Totuus tulisi ilmi. Mutta he, jotka itse valehtelevat, ajattelevat, että kaikki muutkin niin tekevät.
No niin, mitä sitten seuraavaksi tapahtuu? Kun enkeli on ilmestynyt haudalla, vierittänyt kiven ja kertonut naisille että Jeesus elää, ovat vartijat olleet tässä silminnäkijänä. He ovat nähneet ja kuulleet kaiken. Mutta mitä tapahtuu? Vartijoiden joukko jakautuu. Matteus kertoo, että muutamat vartioväestä menevät ylipapeille kertomaan kaiken, mitä on tapahtunut. Mitä mahtaa tehdä toinen puoli vartijoista? Ei tiedetä, mutta ajatella voidaan, että osa vartijoista meni ehkä kotiin ihmettelemään ja pohtimaan kuulemaansa ja näkemäänsä. Jotkut vartijoista ehkä vakuuttuivat siitä, että Jeesus on ylösnoussut.
Ja sitten on tämä joukko, joka meni ylipappien luo! Voimme vain kuvitella, kuinka hermostuneeksi ja kiukkuiseksi ylipapit tulivat kuullessaan tapahtumista haudalla. ”Voi, ei! Eikö tämä juttu ole vieläkään pois päiväjärjestyksestä!
Mitä ihmettä nyt tehdään! Ei sellaista tietoa saa päästää leviämään! Jeesus ei ole ylösnoussut ja piste. Vartijat täytyy saada vaikenemaan. ”Näin ylipapit lienevät ajatelleet. Neuvottelu vanhinten kanssa toi tuloksen. Sotilaat täytyy laittaa valehtelemaan, että heidän nukkuessaan opetuslapset varastivat ruumiin.
Mutta tässä valheessa on ainakin kolme ongelmaa.
Ensimmäinen ongelma on se, että sotilaiden pitäisi sanoa, että he, ammattisotilaat, ovat nukahtaneet kesken työnsä; että he ovat nukkuneet työpaikallaan. Heidän pitäisi siis sanoa, että he eivät ole hoitaneet hommaansa! Ihme kun joidenkin sotilaiden ammattiylpeys antoi myöten tuollaiseen. Mutta kun he saivat riittävästi rahaa, niin ei näköjään haitannut.
Toiseksi, tuo selitys ja vale sotilaiden nukahtamisesta oli huono senkin tähden, että roomalaiselle sotilaalle voi koitua jopa kuolemanrangaistus, jos hän nukkui vartiopaikallaan. Olikohan kukaan siis koskaan nukahtanut vartiossa ollessaan? Joten oli myös vaarallista suostua tuollaiseen valheeseen. Mutta ylipapit lupasivat hoidella Pilatuksen, jos asia hänen korviinsa tulisi. Ja itsehän he, ylipapit, olivat vartijoita pyytäneet, joten kyllä he jonkun hätävaleen keksivät. Eipä tuntunut valehtelu ja juonittelu haittaavan uskonnollisia johtajia laisinkaan.
Mutta on tässä valeessa vielä kolmaskin ongelma, jonka rikostutkija ja maallikkokin huomaa heti. Miten siellä haudalla muka olisi voinut nukkua, kun kerrotaan että enkelin tullessa taivaasta maa alkoi vavahdella ja järistä ja kun enkeli oli hohtava kuin salama ja vaatteet valkeat kuin lumi? Jostakin tämä tieto kuitenkin vuotaisi.
Tapahtumat haudalla olivat niin vaikuttavia, että vartijat pelästyivät niin, että alkoivat vavista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Ei siellä nukkumaan olisi pystynyt, oli liikaa häiriötekijöitä.Mutta epäloogisuudet valheessa eivät haittaa ylipappeja. Pääasia on, että tieto ei leviä. He tajuavat varmasti jo, että nyt todella on viimeinen villitys pahempi kuin ensimmäinen, heidän omia sanojaan lainaten. He tahtoivat vartijat haudalle alun perin siksi, etteivät opetuslapset varastaisi ruumista. He saivat vartijat, mutta lopputulos on sama: Vartijat olivat haudalla, mutta he opetuslapset muka varastivat ruumiin.
Hohhoijaa. Kyllä valheiden verkkoon sotkeutuu. Totuus vapauttaa. Kyllä on paljon hankalampi olla Jeesusta vastaan kuin hänen puolellaan. Paljolta vaivalta olisivat ylipapitkin säästyneet, jos reilusti myöntäisivät että Jeesus taitaa olla kuin ollakin ylösnoussut. Taitaa kannattaa uskoa häneen. Me oltiin väärässä, Jeesus oli oikeassa.
Viisas myöntää virheensä, tyhmä ei. Tyhmä oppii omista virheistään, mutta viisas oppii jo toisten virheistä.
Mutta sillä aikaa kun sotilaat ja ylipapit ja vanhimmat tarpovat valheiden verkossa, Jeesus kohtaa ystävänsä. Se on yllätystapaaminen, oikein sokkotreffit. Enkelihän oli sanonut naisille haudalla, että Jeesus menee edellänne Galileaan, siellä te näette hänet. Naiset kiiruhtivat viemään sanaa, mutta sitten Jeesus tulikin heitä vastaan.
Mikä ihana yllätys! Ajattele, kun näet ihmisen, jota rakastat, jonka olet toivonut näkeväsi ja jolle on tapahtunut suuria. Miten ihana nähdä!
Jeesus toistaa sanoman, jonka enkeli oli antanut. Lähtekää Galileaan! Siellä nähdään! Eli kotikonnuilla tavataan! On aika mennä kotiin! Ja ensi kertaa Jeesus kutsuu opetuslapsiaan veljiksi! Sillä hän osaltaan tahtoo kertoa, että hän rakastaa heitä, vaikka he ovat hänet jättäneet ja pettäneet.
Rakkaat kristityt. Jeesus Kristus elää. Hän on ylösnoussut. Se on tosiasia, mikä ei muutu miksikään, vaikka koko maailma vehkeilisi tätä uutista vastaan. Tähän uutiseen ei pysty aika, ei valheet, ei mikään. Jeesus elää, hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Yhteys Jeesukseen antaa elämällämme suunnan. Ja se antaa iankaikkisen elämän toivon ja varmuuden siitä mihin olemme matkalla, kun uskomme Jeesukseen.
Ikuinen elämä alkaa jo nyt, tänään, uskon kautta Vapahtajaan, ja sitten kuoleman kautta uskonyhteys muuttuu riemulliseksi näkemiseksi.
Kerrotaan eräästä suomalaisnaisesta, joka eli viimeiset vuotensa omassa mökissään yksin. Kun hän tunsi kuoleman hetken lähestyvän, hän ei tahtonut olla kenellekään vaivaksi. Nainen siivosi talonsa, kävi saunassa, laittoi juhlapuvun päälleen ja istui tuolille pöydän ääreen. Pöydälle hän asetti Raamatun, joka oli avattuna hänen lempijakeensa kohdalta. Nainen luki tuon jakeen vielä kerran. Sitten hän oli valmis lähtemään. Kuolemaa hän ei pelännyt. Nainen odotti Herraansa, joka ei viivytellyt. Kun tämä vanha nainen löydettiin poisnukkuneena, hänellä oli kaunis hymy kasvoillaan. Jeesus oli hänet noutanut. Nainen oli päässyt siihen paikkaan, johon hän oli kaivaten valmistautunut koko elämänsä ajan elämällä tiiviisti yhteydessä Jeesuksen kanssa.