Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on niitä Raamatun tekstejä, joiden äärellä modernilla ihmisellä on vaikeuksia. Tässä törmää kaksi erilaista todellisuuden tulkintaa yhteen. Toisaalta moderni länsimainen rationaalisuus ja toisaalta muinainen itämainen ajattelu. Se, mikä oli silloin itsestään selvää, aiheuttaa nykyihmiselle vähintäinkin kulmakarvojen kohottelua.
Käsitys hengistä sairauksien aiheuttajana ei todellakaan kuulu modernin lääketieteen käsityksiin. Siksi tämä teksti on sellainen, jonka edessä joutuu aprikoimaan sen merkitystä.
Ensiksikon on hyvä muistaa se, että Raamattu ei ole biologian eikä lääketieteen oppikirja. Toiseksi on hyvä muistaa sekin, että Raamattua ei alunperin kirjoitettu modernille ihmiselle vaan se syntyi hellenistis-roomalais-itämaisessa ympäristössä. Monet sen opetukset heijastavat oman aikansa kulttuurisia – ja jopa lääketieteellisiä – käsityksiä. Monet sen ilmaukset ovat sidoksissa tuon ajan kielenkäyttöön ja tapoihin. Meidän tulee eräällä tavalla suodattaa tämä aikaan sidottu pois ja miettiä mikä missäkin tekstissä on kestävää.
Toisaalta – käytämme me itsekin ilmausia, joiden tiedämme olevan epätosia. Tyypillisin tällainen ilmaisu on lause ”aurinko nousee.” Toki tiedämme, ettei se mihinkään nouse vaan maapallo pyörii mutta silti käytämme sitä yleisesti. Ei siis pidä kritikoida muinaiskulttuureita asioista, joista niillä ei edes voinut olla tietoa.
Ajatus hengistä sairauksien aiheuttajina oli itämailla yleinen ajattelutapa. Sekä Babylonian että Egyptin lääkärit – siis ne, joilta lääketieteen isäksi nimetty Hippokrates sai oppinsa – tiesivät, että oli olemassa näkymättömiä olentoja, jotka aiheuttavat sairauksia. Kuumeen henki oli näistä yleisin. Noilla lääkäreillä ei ollut mikroskooppeja eikä muitakaan moderneja välineitä, jotta olisivat voineet nähdä, että kysessä olivat bakteerit ja virukset. Siksi noita olentoja nimitettiin hengiksi.
Parannuskeinona käytettiin molemmissa korkeakulttuureissa – ja myös muualla Välimeren alueella – sekä yrttejä että erilaisia henkienmanaamisen rituaaleja. Lisäksi tulivat ruokavaliot ja erilaiset puhdistautumisriitit. Usein ne toimivatkin. Monista käytetyistä lääkeaineista on löydetty antibioottisia ja antiseptisia ominaisuuksia. Pajunkuoren kuumetta alentavat ominaisuudet ovat olleet ties kuinka kauan yleisessä tietoisuudessa. Meidän aspiriinimme on vain sen jalostettu muoto. Eivätkä erilaiset puhdistuskylvyt ainakaan heikentäneet hoidon edellyttämää hygieniaa. Ja aina on muistettava ns. plasebo-vaikutus – jos ihminen uskoo parantuvansa, hänellä on huomattavasti suurempi mahdollisuus parantua kuin jos hän antaa periksi ja jää odottamaan kuolemaansa.
Tämä Raamatun kuvaus taudista viittaa melko ilmeisesti epilepsiaan tai johonkin muuhun hermosairauteen. ”Mykkä henki” panee potilaan heittäytymään holtittomasti milloin mihinkin ja suusta valuu kuolaa kun suutakaan ei voi oikein hallita.
Evankeliumi ei kerro käyttikö Jeesus jotain rauhottavia lääkeaineita vaan Markus on kirjannut vain silminnäkijöiden tulkinnan tapauksesta: Jeesus ajoi pois sairautta aiheuttavan hengen ja paransi miehen.
Jos jätämme pois lääketieteelliset taudinmäärittelyt, meidän eteemme piirtyy tilanne, jossa Jeesus kohtaa sairaudesta kärsivän ihmisen ja auttaa tätä. Tässä onkin evankeliumitekstimme varsinainen opetus: kärsivää lähimmäistä tulee auttaa.
Kristityt omaksuivat tämän Jeesuksen esimerkin ja pyrkivät kaikin tavoin auttamaan kärsiviä lähimmäisiään. Joitakin vuosia sitten ilmestyi tutkimus, jossa osoitettiin kristinuskon itse asiassa levinneen nimenomaan sairauksia parantamalla.
Tuohon aikaan kulkutaudit olivat nimittäin todellinen uhka. Joidenkin arvioiden mukaan yleisimmät kulkutaudit kuten rutto tai kolera saattoivat tappaa jopa puolet uhreistaan. Kuolleisuutta saatiin oleellisesti laskemaan aivan yksinkertaiselle perushoidolla – sairaudenaikaisella ruokinnalla ja puhtaanapidolla. Siten joka kerta kun jotain kaupunkia kohtasi kulkutauti, kristittyjen prosentuaalinen osuus kasvoi, koska he hoitivat omiaan. Pakanat sensijaan – tohtoreita myöten – pakenivat kaupungeista ja jättivät sairastuneet oman onnensa nojaan. Tästä eräs pakanallinen Rooman keisareistakin moittii omiaan ja vaatii heiltä samanlaista käytostä kuin mitä kristityt osoittivat omilleen.
Myöhemmin Itä-Roomassa eli Bysantissa munkki nimeltä Basileos kehitti eurooppalaisen luostarilaitoksen, johon olennaisesti kuului myös lasaretti eli sairaala.
Läpi keskiajan luostarit muodostivat eurooppalaisen terveydenhuollon ytimen. Toki aatelisilla saattoi olla omia lääkäreitä, mutta heitä oli harvassa eivätkä he olleet kiinnostuneita köyhän kansan auttamisesta niinkuin luostarien munkit ja nunnat.
Sama rakkaudenpalvelu on myös llut olennainen osa modernia kristillistä lähetystyötä. Perjantaina meilläkin oli tässä kirkossa konsertti, jolla kerättiin varoja namibialaisen Onandjokwen sairaalan remonttia varten. Tuo lähetysssairaala on ollut Ambomaan sairaanhoitojärjestelmän kivijalka jo pitkään ja vanhat rakennukset ja välineistö kaipaa kipeästi uusimista.
Voi perustellusti väittää, että kristinuskoa ja sairaanhoitoa ei voi erottaa toisistaan. Tai kyllähän ne voi, mutta se johtaa siihen, että rikkaat ostavat hoitopalveluita markkinahintaan ja köyhien palvelut ajetaan alas. On muistettava, että myös meidän julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on alunperin kirkon ja kristillisten järjestöjen rakentama.
Nyt kirkon panos on siinä, että se julistaa maailmassa lähimmäisenrakkauden sanomaa ja pyrkii kaikin tavoin ylläpitämään yhteiskunnassa sellaisia arvoja, jotka korostavat heikoimmista huolehtimista.
Tämän päivän evankeliumin ydin ei ole siinä ovatko sairaudet henkien vai mikrobien aiheuttamia vaan siinä, että Jeesus antoi esikuvan, jonka mukaan kristittyjen tulee pitää huolta kärsivistä lähimmäisistään. ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” on edelleen Jeesuksen käsky meille, jotka kutsumme itseämme kristityiksi. Hän kutsuu meitä tielle, jolla ensisijaista eivät ole omat tarpeemme tai oma mukavuutemme. Hän kutsuu meitä palvelemaan.
Me vastaamme tähän Herramme kutsuun kuten kristikunta kautta vuosisatojen: nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme:
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…