Elämä osaa sitten olla arvaamatton. Myös Jeesuksen opetuslapset saivat kokea hyvin yllättäviä käänteitä. Viime sunnuntain evankeliumitekstissä kerrottiin opetuslasten ilosta, kun riivaajatkin olivat totelleet heitä Jeesuksen nimen tähden. Maine opetuslasten kyvystä parantaa sairaita ja ajaa ulos riivaajia oli kerännyt heidän ympärilleen apua tarvitsevaa kansaa. Mutta vaikka he juuri edellisinä viikkoina olivat pystyneet tekemään parannusihmeitä, niin nyt he joutuivat toteamaan, että sairas poika ei saakaan heiltä apua. He eivät kykene parantamaan kaatumatautista tai hysteerikkoa.
Ehkä nyt joku huokaa helpotuksesta, että lääketiede on jo toki kehittynyt niin pitkälle, että tiedetään tautien syyt ja voidaan niitä parantaa. Enää ei toki tarvitse kauhistuneena pitää sairautta pahan hengen työnä, synnin merkkinä. Onneksi Jumala on antanut ihmisille järjen tehdä maa itselleen alamaiseksi tälläkin alalla.
Pahat henkivallat eivät vain ole hävinneet olemattomiin meidän valistuneisuudestamme huolimatta. Sydänten maailmassa ne yhä edelleen pitävät yllä hirmuvaltaansa. Valheen voima ja himojen herruus ovat siitä jokapäiväiväistä todellisuutta kenen hyvänsä meidän elämässämme. Vaikka kokemus ja tieto yksimielisesti todistavat, miten hirvittävä turmiovalta on viinan himo, niin kumminkin se saa jatkuvasti uusia ihmisiä uhrikseen syöstäkseen heidät todellisen riivaajan valtaan. Riivaajan hirmuvallan ilmaus on sekin, kun viaton vietellään ja puhdas tahrataan. Elämässään kieroon joutunut haluaa väen väkisin eksyttää toisiakin. Elämän raiteilta jyrkänteitä alas luisuva yrittää riivaajan avulla vetää toisia samaan tuhoon. Ei edes lääketiede ole pystynyt keksimään himon riivaajalle tehokasta vastamyrkkyä. Sentähden meidän on syytä yhä edelleen pysähtyä tarkkailemaan Jeesuksen menettelyä riivaajaa kohtaan.
Kun voimakkaiksi ylistetyt opetuslapset joutuivat kansanjoukon edessä tunnustamaan voimattomuutensa, Jeesus oli sillä hetkellä kolmen opetuslapsensa kanssa vuorella rukoilemassa. Samalla matkalla sattui Jeesuksen kirkastuminenkin. On merkittävää, että vaikka Jeesus maan päällä vaeltaessaankin oli Jumalan Poika, siis jumalallisella voimalla ja vallalla varustettu henkilö, niin hän siitä huolimatta aina ennen vaikeaa tehtävää oli rukoilemassa. Kun saatana otti Jeesuksen kiusattavakseen, hän oli juuri paastonnut erämaassa neljäkymmentä vuorokautta. Kun Jeesus joutui kärsimään ristinkuoleman Golgatalla, niin hän rukoili edellisen yön Getsemanessa. Jeesus tarvitsi aina rukousta ja paastoa kestääkseen kiusaajan hyökkäykset.
Kun opetuslapset luulivat kerran saamallaan voimalla pystyvänsä kaikkeen, niin Jeesus joutui heistä lausuman: ”Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi.” Avuttomina käsiään levittelevät opetuslapset, kouristusten kynsissä kärsivä poika, pettymyksestä rähisevä isä ja uteliaana ympärillä tungeksiva kansa, siinä oli tosiaan kokonainen sukupolvi epäuskoisia. Epäusko oli Jeesuksesta erittäin raskas havainto, koska epäusko tarkoittaa aina Jeesuksen voiman epäilemistä. Jo psalmin kirjoittaja oli rukoillut: ”Nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.” Ps. 78:7-8
Opetuslasten voimattomuus oli esimerkki ihmisiä hallitsevasta epäuskosta. Heidän synti oli epäusko. Epäusko on meidänkin syntimme. Me aivan kuin menetämme kaiken toivomme, kun joudumme myöntämään uskomme heikkoouden. Emme oikein uskalla luottaa rukouksen voimaan.
Uskosi heikkous tai uskosi kestämättömyys ei saa langettaa sinua, hyvä sanankuulija. Älä häpeile uskosi heikkoutta, sillä heikkokaan usko ei ole sinun voimiesi ponnistelujen ansiota. Kaikkein vähäisinkin usko on Jumalan teko. Jumala antaa sinulle uskoa niin paljon kuin aina kulloinkin tarvitset ja näkee sinulle hyväksi. Muista sen vuoksi Jeesuksen tavoin rukoilla uskoa jokaiseen kiusaukseen. Viiniköynnös on jalo ja hyödyllinen kasvi. Mutta ilman tukikeppejä se ei tule toimeen. Vain seipäitten varassa se voi kantaa hedelmää. Kristus on se tukikeppi, jonka varassa sinä voit pysyä uskossa. Älä häpeile esittää hänelle uskosi olemattomuutta. Se on luonnolliselle ihmiselle suuri nöyryyrys, mutta muuta keinoa ei ole. Tyydy vain siihen armoon, jonka Kristus tarjoo.
Pojan isälläkään ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tunnustaa Jeesukselle epäuskonsa. Mutta epäuskonsa tunnustamisessa isä esittikin uskonsa Jeesukseen. Siksi Jeesus ei salli hänen sanoa: Jos voit. Uskova ei voi epäillä. Uskosta elävän mahdollisuudet eivät enää rajoitukaan hänen omiin kykyihinsä, vaan hänen mahdollisuutensa laajenevat Kaikkivaltiaan Jumalan mahdollisuuksiksi. Jos sinä etsit ja huudat apua Jeesukselta, niin silloin sinäkin jo uskot häneen. ”Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.” Sinäkin olet Herran voideltu, koska Jumalan Pojan veri on vuotanut sinunkin syntiesi sovitukseksi. Sinulla on vielä armonaikaa rukoilla voimaa voittaa epäuskosi. Jos jätät armonaikasi käyttämättä, lyöt laimin avun pyytämisen, sinun voi käydä opetuslasten tavoin, joudut epäuskoon. Pyydä siis Kristuksen apua epäuskoosi.
Jotta et rupeaisi kuvittelemaan, riivaajan piinaama sieluparka, itsestäsi liikoja, niin muista, että pojan isällekin luettiin uskoksi epäuskonsa tunnustaminen. Tai kun publikaanin rukous oli fariseuksen rukousta otollisempi, niin tämä pyysi: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” Lk. 18:13. Jos me oppisimme tuntemaan oman syntimme, joka meitä riivaa ja huomaisimme epäuskomme voimakkuuden, niin ehkä me silloin totisesta sydämestä joutuisimme rukoilemaan armoa epäuskoisuuteemme. Silloin emme voisi kuvitella edes yrittää yltää uskoon saakka. Meidän riivaajamme on epäusko.
Mutta Kristus on meidän pelastuksemme, koska hän rukoilee meidän puolestamme Isän edessä. Epäusko koettaa mykistää meidät tunnustamasta edes kyvyttömyytemme. Mutta me saamme olla turvallisella mielin, koska Kristus on voittanut riivaajan. Hänen ansiostaan me jaksamme pyytää: Auta minun epäuskoani, meidän väkevyytemme.