Jerusalemin temppeli on täynnä lehtimajanjuhlaan saapunutta kansaa, Jeesuksen opetuslapsia, kunnia-arvoisaa papistoakin. Yhtäkkiä vaatimattoman näköinen muukalaismies nousee opettamaan kansaa: ”Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä (Joh. 7: 14-18).”
Hän on Jeesus! Jeesus! Miksi Jeesus tulee luoksemme salaa? –opetuslasten kasvot kysyvät.
Vain joitakin päiviä aiemmin Jeesus oli kieltäytynyt lähtemästä juhlaan yhtä matkaa heidän kanssaan. Jeesuksen veljet olivat pyytäneet: ”Lähde Juudeaan, niin opetuslapsesikin näkevät, millaisia tekoja sinä teet. Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet! (Joh. 7: 3-4).”
Jeesus ei kuitenkaan halunnut tavoitella ajallista, maallista kunniaa. Hän ei myöskään halunnut liikkua varomattomasti julkisuudessa, koska vastustajat etsivät jo tilaisuutta tappaa hänet. Olihan Jeesus parantanut Betesdan altaalla sairaan sapattina, vaikka se ei ollut luvallista. Olihan Jeesus väittänyt Jumalaa isäkseen. Kirjoitusten mukaan Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista. Ei tätä galilealaista voitu pitää Messiaana. Jeesuksen kotiseutu ja kasvuperhe tunnettiin. Vastustajat eivät olleet kuulleetkaan Jeesuksen todellisesta syntymäpaikasta.
Myöhemmin Jeesus kuitenkin seurasi opetuslapsiaan ja saapui salaa näille viikon kestäville juhlille. Olihan Jerusalemin temppeli hänen kotinsa. Luukkaan evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus 12-vuotiaana oli jäänyt vanhemmiltaan huomaamatta Jerusalemiin. Vasta kolmen päivän kuluttua vanhemmat löysivät Jeesuksen temppelistä opettamasta kuulijoitaan. Kun hänen äitinsä kysyi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2: 41-52).
Päivän evankeliumissa Jeesus on jälleen saapunut kotiinsa – Isänsä luo. Opetuslapset ovat varmasti riemuissaan saadessaan Mestarinsa luokseen. Mutta – kaikki omasta kunniastaan ja asemastaan tarkat kuulijat ovat ihmeissään: ”Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?”
Juuri jouluna mekin ihmettelimme, kuinka Tosi Jumala syntyy Tosi Ihmiseksi. Kuinka Kuninkaamme tulee luoksemme meistä pienimpänä, haavoittuvaisimpana. Kuinka Vapahtajamme pääsee ylös seimestä vain, jos joku nostaa hänet syliinsä.
Tämän messun alussa me ihmettelimme, miten lapsikin voi julistaa meille Jumalan Sanaa, kun 12-vuotias Tuomas luki meille päivän psalmin.
Ja nyt lehtimajanjuhlassa Jeesus näyttää varsin vaatimattomalta mieheltä juhlakansa ja temppelin papiston keskellä. Miksi Kaikkivaltias kätkee voimansa heikkouteen?
Lehtimajanjuhlan suurena päätöspäivänä pappien kulkue lähti varmasti tälläkin kertaa noutamaan vettä Siloan altaalta, kulki rappuja ylös temppelialueelle ja kaatoi vettä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Kansa lauloi ylistyslauluja, kuten Jesajan lukua 12: ”Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä…”
Ylistyslaulussa sana ”pelastus” on hepreaksi Jeshua, siitä tulee myös nimi Jeesus. Lopulta Jeesus tahtoi osoittaa juhlijoille olevansa juuri tämä Jeshua – pelastus – ja julisti: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka Häneen uskovat tulisivat saamaan (Joh. 7: 37-39).”
Myöhemmin Vapahtajamme ristinuhri toteutti nämä lupaukset. Kristikunta elää nyt Pyhän Hengen aikaa. Me odotamme Kristuksen paluuta ja Jumalan valtakunnan lopullista toteutumista. Saamme odottaa sitä Herran huoneiden suojassa. Päivän psalmin sanoin: ”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin.” Profeetta Sakarja lupaa Jumalan kansalle: ”Te saatte elää rauhassa, te kutsutte ystäviänne viiniköynnöksen ja viikunapuun alle (Sak. 3: 6-10).” Jumalan kansan juhlalla on kuitenkin hintansa. Heprealaiskirjeen sanoin: Pyhittäjämme kuolemallaan riisti vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästi vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina (Hepr. 2: 11-15).
Sen tähden jokaisessa Herran huoneessa tulee kaikki kunnia antaa Jumalalle. Yksin Hänen armostaan me saamme elää ja tänäänkin kokoontua kuolemattomuuden lähteellä. Jokainen siitä lähteestä juonut voi iloita päivän psalmin sanoin: ”Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla (Ps. 84).”
Raamatun avulla pääsimme tänään hetkeksi lehtimajanjuhlaan, jonne Jeesus ilmestyi aivan yllättäen. Jeesus tulee opetuslastensa luokse yhä salaa – Sanassa, kasteessa, leivässä, viinissä, lähimmäisessä. On hyvä muistaa, että Jeesuksen lisäksi täällä messussa on salaa aina monia muitakin paikalla – radion välityksellä. Ehtoollispöydässä yhteys laajenee lukemattomiin sukupolviin ennen meitä. Herran huoneen todellisia rajoja ei yksikään ihminen voi piirtää.
Tänä pyhänä kiitän Herraa siitä, että lukuisat ihmiset saivat tänäkin jouluna kokoontua ensin joulukirkkoon, sitten kotitaloonsa sukupolvien uskovasta ja rakastavasta yhteydestä iloiten. Jumalan valtakunnan rakentamiseen tarvitaan ihmisiä, joilla on näin vahva ajallinen tuki: mummot ja vaarit, tädit, sedät ja enot, kaikki serkut tukenaan. Sellaista ajallista onnea ei kaikilla ole. Mutta – kadehtimisen sijasta voimme kiittää Herraa siitä, ettei kenenkään meistä tarvitse jäädä orvoksi. Heprealaiskirjeen mukaan Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi pyhittäjä ei häpeä kutsua näitä veljikseen. Jeesus syntyi meistä jokaisen veljeksi.
Niinpä tänä pyhänä minulla on ilo julistaa kaikille teille, jotka olette ajautuneet kasvuperheistänne omille teillenne; kaikille teille, joilla ei edes ole kasvuperhettä; kaikille teille, joille ei myöhemminkään annettu omaa perhettä tai edes ystäviä: me Rovaniemen seurakunta olemme teidän perheenne. Emme ehkä ole sellainen perhe, jollaisesta olette haaveilleet, mutta Jumala kutsuu meitä siitä huolimatta elämään yhtenä uskovana ja rakastavana perheenä.
Tämä Rovaniemen kirkko, Herran huone, on teidän kotinne. Ei ehkä sellainen koti, josta olette haaveilleet, mutta tämän kirkon Jumala on lahjoittanut yhteiseksi kodiksemme. Itse asiassa kaikki Herran huoneet tässä maailmassa ovat kotimme. Tarkalleen ottaen kotimme on kristittyjen yhteydessä – Kristuksessa, joka Hengellään tahtoo yhdistää meidät Jumalaan ja toisiimme – iankaikkisesti.
Kristus lahjoittaa meille sekä ajallisen että ikuisen kotimme. Osalle meistä Hän näkee parhaaksi lahjoittaa vain ikuisen kodin. Osoitteetonta ihmistä ei ole olemassakaan. Jos sinulla ei ole kotitietä missään maassa, kerro sitä kysyville kotitiesi taivaaseen: Kristus.
Parempi on päivä Hänen esipihoissaan kuin tuhat päivää muualla (Ps. 84)! ”Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään (Ps. 100: 4).” ”Jumala on rakentanut kaiken. Kristus on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme, luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme (Hepr. 3: 1-6). ”