Päivänavaus alakoululle 2.vsk. Virsi 547
Muistan vielä yhden harvinaisen kuivan kesän. Olin puutarhurina ja valitin työkaverille sitä, että on niin kuivaa, mikään ei jaksa kasvaa ja istuttamamme taimet kärsivät. Työkaveri silloin vastasi: Kyllä työmme saattaa näyttää turhalta, mutta ainahan on niin että olemme Jumalan työ-tovereita, hän antaa kasvun. Työtoverin sana lohdutti minua, sillä se sain minut käymään Jumalan eteen.
Pyhän Jumalan eteen käymme mekin tänä aamuna. Apostoli Paavali näyttää suunnan sekä oppilaalle että opettajalle, kun hän sanoo 1. Kor. 3: ”Istuttaja ei siis ole mitään ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.”
Oppilaan työ on usein raskasta ja opettajan työ on usein vaikeaa. Mutta toivotonta kumpikaan ei koskaan ole, koska taivaallinen Isä on se, joka kasvun antaa. Jumalan työtovereita olemme sekä oppilaina että opettajina. Hänen käsiinsä saamme jättää arvokkaan koulutyön tänäänkin: Jumala kasvun antaa. Opettajana kasvaminen ja oppilaana kasvaminen molemmat ovat Jumalan antaman kasvun lahjaa.
Vapahtajamme Jeesus Kristus sulkee meidät tänäänkin armonsa suojaan ja hoitaa meitä rakkaudellaan. Hänen rakkaista käsistään saamme ottaa tämän päivän niin kuin koko elämänkin, ja hänen käsiinsä saamme jättää raskaan kasvamisen ja kasvattamisen taakan. Kyllä hän hoitaa. Maailma on Jumalan hyvässä hoidossa.
Herra siunatkoon sinua …