Päivänavaus yläkoulussa Virsi 547:1-2, kitara
Koululaisena oleminen on suurta tuskaa. Useasti ahdistaa kysymys Miksi minun pitää tuommoistakin oppia, mihin sellaista tulen muka tarvitsemaan? Luokan oppilaiden vuorovaikutussuhteessa oleminen saattaa olla raskasta ja tulla kasvavalle välillä rasittavaksi. Opettajan kaikkitietävä asenne saattaa nöyryyttää ja ahdistus saattaa nousta siitä, että opettajalla on niin hurjan paljon vahvempi asema kaikessa.
Puutarhuri muokkaa maata ja istuttaa taimen; hän kastelee, lannoittaa ja suojelee mahdollisuuksien mukaan syöpäläisistä, toisten taimien tukahduttavasta vaikutuksesta ja pakkasten purevuudesta tai auringon polttavasta helteestä. Kasvua puutarhuri ei voi antaa. Hän voi vain sivusta katsella ja kärsivällisesti odottaa. Välillä hän ihmettelee, että kasvua on kaikista hänen vaivannäöstä tai laiminlyönnistä huolimatta; ja välillä kasvi menehtyy.
Apostoli Paavali lohduttaa tänä aamuna, kun hän kirjoittaa 1.Kor.3: ”Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” Ja Paavali jatkaa vielä korostaen kasvavan ja kasvattajan työn arvoa: ”Me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” Ystävä, tämän päivän vaivasi ja ahdistuksesi ei ole turhaan, sillä kaikki kätkeytyy osatekijäksi elämäsi kasvussa, joka ei ole turhaa, vaan Jumalan käsissä kallisarvoinen hedelmä.
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo…