”Minun ruokani.”
Ruokatrendit vaihtuvat alinomaa. Milloin karpataan, ollaan vegaaneja, raakaravinnon asiantuntijoita, joku vielä kehtaa syödä ihan perinteistä suomalaista kotiruokaakin, vieläpä lenkkimakkaraa. Kun ei ole oikein jaksanut seurata viimeisiä ravitsemusohjeita.
Kaikilla on kuitenkin yksi ja sama tavoite: voida hyvin, olla terve ja onnellinen!
Ranteessa on hyvinvointimittari, joka kertoo sykkeet ja askeleet, kalorit ja rasvaprosentit. Siitä voi sitten seurata, onko nälkä vai uni, liikunnan vai levon tarve.
Mikä Jeesuksella oikein oli, kun ei tullut syömään? Oliko Jeesus löytänyt jonkun uuden ruokavalion? Proteiinirahkaa vai energiatiheän välipalapatukan? ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?”, kummastelivat opetuslapset. Onko hänellä kenties jokin uusi salainen onnellisuusresepti?
Ja olihan Jeesuksella. Jotakin, joka tekee ihmisen onnelliseksi ja antaa elämälle syvimmän mahdollisen merkityksen: ”Että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.” Siinä oli Jeesuksen ravitsemusohje ja aineenvaihduntamittari. ”Olen täällä jotakin varten, ja teen sen tehtävän, mikä minulle on annettu.”
Tiedämme, ettei Jeesuksen tehtävä totisesti ollut ensi sijassa olla onnellinen, ainakaan siinä mielessä, kuin me yleensä asian ajattelemme. Hänen ravintonsa tarkoitti sitä, että hän joutui kulkemaan hyvin raskaan tien, joka vei viimein ristille saakka.
Ja kuitenkin hän kutsui juuri tätä tietä ravinnokseen, asiaksi, joka piti hänet hengissä, toiveikkaana, ryhdikkäänä. Hän oli sitoutunut lähettäjänsä tahtoon.
Mikä meitä ravitsee? Mihin olemme sitoutuneita? Millaisen tehtävän Jumala odottaa meidän täyttävän? Ristille ei tarvitse enää kenenkään mennä. Sen tien Jeesus kulki meidän puolestamme loppuun saakka. Mutta voi olla, että vastuksia on meidänkin tiellämme.
Me jaksamme, kun tiedämme tekevämme Jumalan antamaa tehtävää. Voiko sitä tietää? Mikä se voisi olla?
Jos tuntuu vaikealta tietää, minkä tehtävän Jumala juuri sinulle antaa, kannattaa apuna etsimisessä käyttää läheisiä, ystäviä ja seurakuntaa. Kysellä ja kuulostella, missä minua kenties tarvittaisiin? Mitä osaan? Ja mitä en osaa, turha sinne tunkea. Mikä on minulle luontaista? Mistä iloitsen? Ehkäpä johonkin tuollaiseen suuntaan Jumalakin minua kutsuu.
Äläkä ainakaan sano, ettei sinulle ole mitään tehtävää. ”Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi.” Jokaiselle taatusti on tehtävä ja paikka tässä maailmassa. Hyvä Jumala ei luo turhakkeita!
Mutta pysy myös nöyränä, sillä et ole ainoa näillä Jumalan viljapelloilla. Täällä on muutama miljardi muukin yhtä tärkeä tekijä kuin sinä. Yhdessä tässä Jumalan maailmassa ollaan hommissa. Toinen kylvää, toinen korjaa. Älä vain kuvittele yksin selviäväsi. Teet vain oman osasi. Se riittää. Se on sinun ruokasi.
Joku teki jotakin ennen sinua ja joku toinen jatkaa siitä, mihin sinä jäit. Ja se on hänen ruokansa. Jokainen vastaa syömisistään ja tekemisistään ensin Jumalalle ja sitten lähimmäisilleen. Muista olla tarkka siitä, ettet vedä omaan piikkiisi toisen työn hedelmiä! Palkan maksaja ja työn oikea arvioija on taivaassa, ei maan päällä.
Miksi elämän tarkoituksen kokeminen on niin tärkeätä? Logoterapian perustaja Viktor Franklia mukaillen: ”Ihminen jaksaa melkein mitä vain, jos hänellä on miksi jaksaa!”
Miksi niin moni meistä ei jaksa? Masennusta, yksinäisyyttä, syrjäytymistä. Viikolla uutinen kertoi miten nuoretkin uupuvat työelämän paineessa. Varmasti monia syitä, mutta silti tekee mieli kysyä: Onko elämän tarkoitus hukassa? Kuka jaksaa, jos millään ei ole mitään merkitystä?
Riittääkö elämän tarkoitukseksi mahdollisimman suuri oma onni, se onnellisuusmittari ranteessa ja mahdollisimman oikeaoppinen ravinto?
Niin kuin Hoosen kirjan tekstissä kuulimme: ”Te olette luottaneet omiin neuvoihinne…” Riittääkö se?
Mikä minulle on lähettäjäni tahto? Itseäni suurempi tarkoitus? Mikä se oli Viktor Franklille, joka selvisi keskitysleirin kauhuista? Rakkaus? Läheiset? Unelmat? Usko Jumalaan, joka on hyvä, vaikka ihminen kuinka pahuuttaan ympärilleen levittelisi. Elämän tarkoituksen etsiminen on välttämätöntä, jotta säilytämme oman inhimillisyytemme. Ja mahdollisuus osallistua tämän maailmamme rakentamiseen, suojelemiseen ja varjelemiseen.
Paavali kertoo tästä päivän toisessa lukukappaleessa, jonka äsken kuulimme:
Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. Tämän rakennuksen perustus ja kulmakivi on Jeesus Kristus.
Kerrotaan, että ohikulkija näki kahden miehen hakkaavan kiviä työmaalla. Hän pysähtyi ja kysyi, mitä miehet tekevät.
Ensimmäinen mies vastasi: “Hakkaan kiviä tuota seinää varten. Olen rakentanut samaa seinää niin pitkään kuin muistan. Työni on yksitoikkoista, ja aurinko helottaa koko päivän. Kivet ovat painavia, ja selkääni särkee joka päivä. Eikä tämä projektikaan varmaan valmistu elinaikanani. Mutta kyllähän tällä elantonsa tienaa.”
Toinen mies vastasi: “Rakennan katedraalia. Se on mahtavaa työtä. Toki, olen rakentanut tätä samaa seinää niin pitkään kuin muistan, ja työ on aika lailla yksitoikkoista. Aurinkokin helottaa, ja painavia kiviä nostaessa selkääkin välillä särkee. En edes tiedä, valmistuuko tämä projekti elinaikanani. Mutta rakennan katedraalia, jonne ihmiset voivat tulla.”
Mikä saa minut tekemään työtä, ponnistelemaan ja jaksamaan vaikeissakin olosuhteissa?
Hoosean mukaan: ”Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta! Raivatkaa itsellenne uudispelto! Nyt on aika etsiä Herraa…”
Ja Jeesus sanoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon, ja vien hänen työnsä päätökseen.” Mikä kuningastehtävä!
Jeesuksen seuraajina tähän meitä kaikkia kutsutaan. Tekemään oma osuutemme, vaikka se olisi välillä vaivalloistakin ja vaikka se tuntuisi vähäpätöiseltä. Sen suurempaa tarkoitusta ei elämässä voi olla! Emme tarvitse ensisijaisesti rannemittareita tai loistoravintoa, vaikka niillä oma paikkansa meidän elämässämme onkin.
Enemmän kuin mitään muuta me tarvitsemme tarkoitusta elämäämme. Sen tarkoituksen Herramme itse meille omilla viljapelloillaan ja omalla rakennustyömaalla tarjoaa.
Tartutaan työhön, te tänään tehtävään siunattavat Carita, Jaana, Timo ja Valtteri omassa työssänne, te seurakuntalaiset omissa tehtävissänne, omassa elämänpiirissänne. Jumalan maailman rakentamisen, sen suojelemisen ja varjelemisen työ on yhteinen. Ja Vapahtaja Kristus lupaa olla siellä, missä kohtaamme toisiamme, pysähdymme ja kuuntelemme. Siellä hän on kolmantena läsnä. ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon, ja vien hänen työnsä päätökseen.”