Pävän Sanan lähin liittymäkohta on se, kun Jeesus on kohdannnut Sykarin kaivolla syntisen naisen. Kun Jeesus on kertonut kuka hän itse on, hän paljastaa naisen syntisen menneisyyden jopa kuuden eri miehen kanssa. Sen jälkeen nainen riensi todistamaan Jeesuksesta nyt ilman estoja ja Sykarin kaupungissa oli alkanut herätys. Kertomuksen opetus seuraa lain ja evankeliumin järjestystä, jopa niin pitkälle, että voidaan yleistäen sanoa, ettei kukaan ihminen kestä murtumatta totuutta itsestään. Sen vuoksi meidän Herramme ja Vapahtajamme sanno ”Minä olen Jeesus Kristus, joka olen tullut maailmaan syntisiä pelastamaan. Luuk. 7:47 ”Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.”
Opetuslapset olivat menneet ostamaan ruokaa. Kun he nyt kutsuvat Jeesusta syömään, tämä erottautuu kertomalla, että hänellä on ruokaa, josta hänen seuraajansa eivät tiedä. Epäilijöille hän sanoo: ”Minun ruokani on, että minä täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” Johanneksen evankeliuni ei irtoa hengellisestä päämäärästään silloinkaan, kun se kertoo aivan arkisista asioista. Jeesuksessa Kristuksessa on esillä Jeesuksen kaksiluonto-oppi, jonka mukaan hän on tosi Jumala ja tosi ihminen sekoittamatta, muuttamatta jakamatta ja erottamatta Khalkedon, 451.
Kun Jeesuksen tosi jumaluus ja ihmisyys myönnetään, on selvää että Jumla toimii Kristuksessa meidän keskellämme ja se on vastaansanomattomalla tavalla Pyhän Hengen työtä. Juuri tässä Jumalan historisallisessa toiminnassa hän toimii jakamattomasti yhtenä.
Päivän sanakin korostaa Jumalan ja Kristuksen toiminnan samankaltaisuutta. He ovat olleet kylväjinä ja kasvattajina jo anivarhisaesta asti liikkeeellä. Näin ollen opetuslasten ja meidän muiden Jeesuksen seuraajien pitäisi poistaa peite silmiemme ja korviemme päältä. Toisin sanoen meidän tulisi oppia katsomaan Kristukseen, sen sijaan että olisimme käpertyneitä vain oman itsemme ympärille.Tämän päivän kirkossa jokainen seurakunnan jäsen tuntee hätää ja murhetta siitä, että niin moni naapurikin on jättänyt kirkon ja seurakuntansa taakseen. On puhuttu kirkkokummeista, jotka veisivät Kristuksesta luopuneita takaisin kirkon helmaan hyvien ystävien seurassa. Yleinen kutsu ei saavuta tai se on helppo torjua, mutta omakohtainen sitoutuminen Kristukseen saa ulkopuolisenkin havahtumaan, miksi juuri Jumala Kristuksessa on häntäkin varten olemassa.
Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidä osaksemme, samoin tulevat meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta 2 Kor1:3
Kun Jeesus kertoo nyt suuresta sadonkorjuusta, hän loihtii sen keskelle nykyhetkeä: kylväjä ja leikkaaja voivat yhdessä iloita sadonkojuusta neljän kuukauden välein. Vaikka toiset ovat kylväneet, ovat opetuslapset lähetetyt korjaamaan satoa, vaikkeivät ole siitä vaivaa nähneet. Johanneksen evankeliumi antaa näin erilaisia merkityksiä sadonkorjuulle.
Jää kuitenkin päällimmäiseksi Jeesuksen näky vaalenneista vainioista. Ja huoli siitä että työntekijöitä olisi tarpeeksi elopelloilla. Jeesuksen avaamana on kyse siitä, että jokainen ajan aalto lyö iankaikkisuuden rantaan. Jokainen nyt-hetki kantaa perillepääsyn mahdollisuutta ja salaisuutta itsessään. Luther lohduttaakin: Kuolema ei siis Herran Jumalan edessä ole kuolema. Meille se on kuolema; me kuolemme, sillä siihen kerran kaaduttuamme emme itse voi auttaa itseämme. Mutta Jumalan edessä se on kuin keveä uni, että Kristuksen tarvitsee vain sanoa Sana, niin me heräämme eloon. (Kirkkopostilla 18kjs,1vk.)
Wilhelmi Malmivaara pohtii. ”Tuollaista näkemättä uskomisen harjoitusta on koko kristityn elämä.Se on salatun uskon salattua elämää Kristuksen kautta Jumalassa. Kerran se kumminkin näkemiseksi muuttuu, siellä jossa saadaan nähdä Jumala ja Kristus niinkuin Hän on.” Tääl’ on sota kilvoitus, vaiva ja työ vaan siellä on päiväksi muuttunut yö, kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi ja veisata iäti kiitostasi.” Elämän ääni 1899.