Jeesuksen kylväjävertaus ei juuri nyt ole ihan ajankohtainen, kun maa ja pellot nukkuvat lumikerroksen alla. Muutenkin vertaus kuvaa mennyttä maailmaa. Käsin kylvämistä ei juuri enää näe. Nykyään kylvökoneet levittävät siemenet. Pellolle levitetään myös tuholaismyrkkyä, jotta sadosta tulisi hyvä. On kyllä myös luomuviljelijöitä, jotka eivät myrkkyjä käytä.
Jeesuksen ajan kylvössä oli piirre, joka auttaa ymmärtämään tätä vertausta. Pelto nimittäin kynnettiin vasta kylvämisen jälkeen. Siten pellon poikki tehdyt polut tulivat uudelleen kynnetyiksi kylvön jälkeen. Valitettavasti linnut olivat vain usein nopeampia. Ennen kyntöä ei myöskään aina tiennyt, kuinka ohueksi maaperä oli missäkin paikoin kallion päällä käynyt. Samoin kylväjän oli mahdoton tietää, mihin tuuli oli kuljettanut ohdakkeiden siemeniä. Viljelijä saattoi vain levittää viljan siemenet pellolle, kyntää ja luottaa siihen, että Jumala antaa kasvun.
Tässä luottamuksessa onkin kylväjävertauksen sanoma. Vertauksen kärki ei ole niinkään siinä, että on erilaisia ihmisiä, jotka ottavat sanan vastaan eri tavoin. Vertaus painottaa, että hukkaan menevästä työstä huolimatta satoakin tulee, Jumalan sana vaikuttaa ihmisiin.
Jeesus rohkaisee vaivannäön ja vastoinkäymistenkin keskellä. Ei ole syytä lannistua, vaikka aina emme onnistu ponnisteluissamme. Me voimme vertauksen kylväjän tavoin tehdä parhaamme ja luottaa, että Jumala tekee salattua työtään ja antaa kasvun.
Luottamus Jumalan työhön tulee ilmi myös päivän VT:n lukukappaleessa Jes. 55:
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan,
joka minun suustani lähtee:
se ei tyhjänä palaa
vaan täyttää tehtävän,
jonka minä sille annan,
ja saa menestymään kaiken,
mitä varten sen lähetän.
Juuri nyt luottamus Jumalan sanan kylvöön on koetuksella. Kirkon tilastokäyrät näyttävät apeasti alaviistoon. Kirkkoon ei sitouduta kuten ennen. Lapsia kastetaan aiempaa vähemmän kirkon yhteyteen. Kirkon jakama hyvä siemen ei löydä kasvualustaa samalla tavalla kuin aiemmin.
Mutta kuitenkin kirkkoon luotetaan. Kirkon työtä köyhien ja syrjäytyneiden parissa arvostetaan ja kunnioitetaan. On paljon vanhempia, jotka arvostavat kirkon kasvatustyötä lasten ja nuorten parissa. Kirkko tekee hyvää työtä.
Nyt tarvitaan luottamusta. Tarvitaan luottamusta siihen, että kristillinen usko antaa edelleen ihmiselle merkitystä ja sisältöä elämään. Tarvitaan luottamusta siihen, että evankeliumin hyvä viesti Jumalan armosta ja hyvyydestä koskettaa ihmissydämiä. Se myös herättää vastuuseen lähimmäisistä ja luomakunnasta.
Tätä vastuuta tarvitaan nyt. Kevään aikana on tullut hälyttäviä uutisia ympäristön tilasta. Uutiset kertovat, että joissain paikoissa taivaalta on tullut mustaa lunta, kun ilman saasteet ovat lianneet lumen. Sellaisessa ympäristössä vilja tuskin tuottaa hyvää satoa. Muutenkin ilmastomuutos nostaa uhkia ympäristön kuormituksesta.
Millainen on maailmamme tulevaisuus? Selviääkö luonto ihmisen aiheuttamista ympäristönmuutoksista?
Nämä ovat vakavia ja vaikeita kysymyksiä? Niiden edessä pieni ihminen ahdistuu. Voimmeko luottaa tulevaisuuteen?
Kyllä voimme. Olemme havahtuneet vastuuseen tulevaisuudesta. Teemme työtä, että nekin, jotka ovat vielä välinpitämättömiä, näkevät yhteisen vastuun. Vielä voimme vaikuttaa luonnon selviämiseen. Vielä voimme suojella hyvän siemeniä. Vielä voimme kantaa vastuuta ympäristöstä. Pienistä teoista tulee suuri virta, joka antaa toivoa meille ja maailmalle.
Sillä eikö tehtävämme ole kylvää hyvyyden, toivon ja luottamuksen siemeniä? Kun käännämme katseemme mahdollisuuksiin, voimme luottaa, että työmme ei ole turha. Kun katsomme hyvyyteen, meissäkin alkaa kasvaa hyvyyttä. Kun tulemme Kristuksen luo, luottamuksen oraat saavat voimaa kasvuunsa. Kun katsomme Vapahtajaa, meissä kasvaa hänen mielensä mukainen elämänasenne. Silloin huomaamme toisen ihmisen lähellä tai kauempanakin. Huomaamme vastuumme myös tästä yhteisestä maailmastamme.
Jokainen meistä on kylväjä omalla paikallaan. Jokainen meistä voi kylvää luottamuksen ja toivon siementä.
Jeesuksen vertauksessa siemen on Jumalan sana. Millainen tämä sana on?
Kylväjä-vertauksen edellä Luukas kertoo, miten muiden ihmisten hyljeksimä nainen tuli Jeesuksen luo. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Jeesus kääntyi tuon naisen puoleen ja sanoi: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Tästä muut paikalla olleet pahoittivat mielensä. He kysyivät: »Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.» 50Mutta Jeesus sanoi naiselle: »Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.»
Naisella oli mennyt luottamus ihmisiin, mutta kun hän kohtasi Jeesuksen, luottamus palautui. Jeesus palautti hänelle ihmisarvon. Nainen saattoi jatkaa elämäänsä rauhassa, uskon ja luottamuksen varassa.
Jumalan sana on armon ja anteeksiantamuksen sana. Jumalan sana lahjoittaa kaiken, mitä se lupaa, elämän ja autuuden. Jumalan sanassa kuuluu Kristuksen, Vapahtajan ääni. Se on lohduttava ja rohkaiseva ääni. Se ääni sanoo: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Tätä luottamuksen ääntä voimme jokainen kuunnella. Jumala luottaa meihin, heikkoihin ja vajavaisiin. Tässä on Jumalan valtakunnan salaisuus. Uskon ja luottamuksen siemen kasvaa meissä, kun olemme lähellä Kristusta. Toivon versot kasvavat, kun elämme lähellä Jumalaa.
Tänään siunaamme tehtäviinsä uuden kanttorimme, Eveliina Ylikosken ja seurakuntien yhteisen kasvatuksen johtavan papin, Mikko Wirtasen.
Myös teille, Eve ja Mikko, on uskottu Jumalan valtakunnan kylvötyö. Teette sitä niillä lahjoilla, jotka hyvä Jumala on teille antanut, äänellänne, sanoillanne, katseellanne, siellä missä kohtaatte ihmisiä. Teillä ja meillä kaikilla on paljon mahdollisuuksia, ovia joita Jumala avaa. Kristuksen kanssa voimme luottavasti lähteä kylvämään ilon ja toivon siemeniä.
Rukoilemme.
Hyvä Jumala. Auta meitä ymmärtämään jotakin
sinun valtakuntasi salaisuudesta.
Kiitos, että me kaikki voimme kasvaa
sinun hoidossasi niihin tehtäviin,
joita olet meitä varten valmistanut.
Sinä näet meidän mahdollisuutemme,
vaikka emme itse niitä näkisikään.
Anna meidän kaikkien yhdessä rakentaa
sinun valtakuntaasi, levittää luottamuksen ja toivon siemeniä. Aamen.