Elämässä on tilanteita, jolloin kaikki saattaa tuntua turhalta. Se mihin olet vaivalla pyrkinyt, valuu hukkaan. Työlläsi ei näytä olevan merkitystä. On kuin ”taistelisit tuulimyllyjä vastaan,” kuten sanonta kuuluu. Näin saattoi toisinaan tuntua myös Jeesuksen opetuslapsista ja ensimmäisistä kristityistä. Mitä hyötyä tästä kaikesta on? Miksi niitä, jotka uskovat sanomamme on niin vähän? Miksi tämä sanoma, joka on itselle niin tärkeä, ei avaudu kaikille, vaikka kuinka yrittäisi puhua ja vääntää rautalangasta? Tällaisessa tilanteessa tarvitsemme vahvistusta.
Sanat ovat voimakkaita. Yhden ihmisen ilmastolakosta voi tulla kansanliike. Nyt kymmenettuhannet koululaiset eri puolilla Eurooppaa ja myös muualla ovat viikoittain osoittamassa mieltään, jotta päättäjät alkaisivat konkreettisiin toimiin kääntääkseen tuhon tien, jolla olemme. Kun koululaisille sanotaan, että heidän pitäisi olla koulussa, he vastaavat, että on turha käydä koulua, jos ei ole tulevaisuutta. Tärkeimmät asiat on siis hoidettava ensin. Greta Thunbergin sanat ja toiminta ovat löytäneet hyvää maaperää monien nuorten ja aikuistenkin sydämissä. Ei siis pidä vähätellä yhden ihmisen sanan voimaa. Nykyään on helppoa vaikuttaa myös sosiaalisen median kautta. Yhden ihmisen ääni voi kuulua, sinun äänelläsi on merkitystä. Se mitä sanot ei ole turhaa.
Myös tämä Jeesuksen vertaus rohkaisee meitä. Älä anna periksi! Jatka kylvämistä! Tee sitä aina ja kaikkialla! Et voi tietää kenen sydämessä Sana saa sijaa, kenessä se alkaa kasvaa ja tuottaa satoa. Ei ole kyse meidän puhetaidoistamme tai taidoistamme suostutella ihmisiä – joskus se vain tapahtuu – Jumala avaa ymmärryksen ja sydämen. Tästähän juuri kuulimme Apostolien teoista. Siellä kerrotaan: ” Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.” (Ap.t. 16:14-15)
Se oli Jumalan työ. Herra avasi hänen sydämensä, yhden ihmisen sydämen. Kun välitämme hyvää sanomaa tavalla tai toisella, meidän ei tule laskelmoida, ei luulla tuntevamme ihmisiä ja heidän sydämiään. Me näemme ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen. Me olemme kylväjiä. Saarnaamme sanaa ”sopivalla ja sopimattomalla hetkellä.” Jumala synnyttää uskon ja antaa sanalle kasvun. Ei tule siis ajatella, että tietäisimme, keille tulee puhua. Kylvä sanaa luottamatta omaan ymmärrykseesi siitä, kuka sen mahdollisesti voisi ottaa vastaan. Jumala voi yllättää sinut. Sanan siemen voi alkaa kasvaa siellä missä sitä vähiten odotit. Ja kuitenkin, aina on myös niitä, joilta et saa vastakaikua, tai niitä, jotka innostuvat hetkeksi, mutta väistyvät sitten syystä tai toisesta pois. Saat kokea murhetta mutta myös yllättävää iloa. Työsi on Jumalan työ.
Tämä Jeesuksen vertaus liittyy niihin vertauksiin, jotka antavat ymmärtää, että Jumalan valtakunnan sanomassa itsessään on vastustamaton voima, joka vie sitä eteenpäin. Jeesus puhui itsestään kasvavasta viljasta. Siemenen kylvänyt mies ei tiedä, miten se kasvaa, ja kuitenkin ihan vain hänen nukkuessaan ja noustessaan aina uuteen päivään, siemen orastaa ja kasvaa ja tekee lopulta satoa. Tällainen on Jumalan valtakunta. Aika vähän me siitä ymmärrämme. Jumalan valtakunta menee eteenpäin: Sinapinsiemenestä kasvava suuri puu, jonka oksilla kaikki taivaan linnut voivat pesiä. Sen suojasta löytävät kaikki kansat turvan. Kun nainen sekoittaa jauhoihin hapatteen, koko taikina happanee. Syntyy jotakin uutta. Et ehkä näe sitä heti, mutta myöhemmin tajuat kaiken kattavan muutoksen. Näin Jumalan valtakunta toimii. Siinä itsessään on vastustamaton voima. Anna sen mennä eteenpäin, olemalla juuri se miksi Jumala on sinut luonut. Älä ole hiljaa, vaan avaa tarvittaessa suu, kuuntele ja ole läsnä.
Joskus Sanan kylvämisen työ näyttää toivottomalta. On kuin puhuisi kuuroille korville, tyhjille seinille. Mutta silti on puhuttava. Jossain on se hyvä maa, johon siemen uppoaa, alkaa itää ja kasvaa sekä tuottaa myös satoa; jopa satakertaista satoa. Siitä sadosta syntyneet uudet siemenet lähtevät edelleen viemään sanomaa eteenpäin. Näin on Jumalan Sana kulkeutunut meillekin asti sukupolvelta toiselle: siemenestä on kasvanut siemen, josta jälleen uusi siemen, jne. Meilläkin tuo siemen on: Jumalan sanan siemen. Saako se tuottaa meissä hyvää satoa; saako se meistäkin kulkeutua eteenpäin? Niin me toivomme.
Oletko saanut syttyä Jeesuksen sanoista? Ole vain rohkea! Älä anna periksi! Anna Jumalan valtakunnan sanoman mennä eteenpäin! Kylvä sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla! Jostain se löytää hyvää maata, vaikka näyttäisikin siltä, että tallatut polut, ohdakkeet ja kalliot ovat vastassasi.
Jumalan Sanassa on kyse itsensä antavasta rakkaudesta: ”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon (Joh.12:24).” Näinhän Jeesus sanoi ja myös eli ja toimi sen mukaisesti. Rakkaudesta meihin hän kuoli meidän puolestamme. Sanoma on siinä, että me voimme löytää elämäämme tarkoituksen, että sinä ja minä, me saamme olla Jumalan työtovereina hyvän puolella, pannen koko elämämme likoon totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta; sen puolesta, että Jumalan tahto ja todellinen rakkaus voisi tässä maailmassa edes hiukkasen enemmän toteutua.
Hän vahvistakoon meitä, niin että meillä olisi rohkeutta kylvää rakkauden Sanaa aina ja kaikkialla!