Kotiverkostoyhteisön messussa Vauvakengät ja linnunsiemeniä mukaan
Lapsenlapseni kolmivuotias Petra kertoo hiljattain päiväkodin päivästään: – Minä sitten rakastan tuotan Anniinaa. Anniina on hyvä ystäväni. Anniina on niin mukava tyttö. Olen leikkinyt koko päivän Anniinan kanssa. Anniina sanoo minulle koko päivän: – Sä olet tyhmä! –Anniina on kiva.
Petran vanhempien kanssa sydämellisesti nauroimme siitä lapsenomaisesta vilpittömyydestä, jolla nuo lapsen keskenään kommunikoivat ja leikkivät. Myös siitä käsittämättömästä luottamuksesta, joka ulottuu sanojen taakse ja sanojen tuolle puolelle. Vaikka itse asiassa Anniina oli puhunut Petralle rumia, Petra kai ei oikein ymmärtänyt, mitä sana ”tyhmä” merkitsee, ja niin ollen suostuu tyhmyyteensä tahattomasti osoittaen, että Anniina viime kädessä onkin ihan oikeassa. Loppujen lopuksi aika mutkikas juttu, mutta lapsenmielisen yksinkertainen.
Me isot ihmiset olemme usein paljon mutkikkaampia. Jos joku haukkuu minua tyhmäksi, en tiedä viitsisinkö enää seurustella sen kanssa. Mutta Petra, suloinen enkeli opettaa, että vaari, sinun pitäisi oppia pitkämieliseksi kääntämään toisen posken. Jälleen toteutuu, että Vapahtaja asettaa lapsia meille opettajiksi. Petra opettaa hyväntahtoisuutta ja pienten askelten asennetta.
Minulla on täällä vauvakengät. Ne ovat vaimoni ensikengät, nyt lähes kuusikymmenvuotiaat. Näillä tämä nyt kolminkertainen mummi on tepastellut ensiaskeleensa. Ensi askel on aina pieni. Tässä on tyttäremme ensikengät. Yhtä pienet kuin äitinsä ensimmäiset tossut. Pieni oli hänenkin ensiaskel. Ja tässä on Petran ensikengät. Kyllä on pienten kenkien kokoelma. Näin meidän kaikkien ensiaskel on pieni. Se on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel pienelle ihmiselle. Ensimmäinen askel itsenäisyyteen, joskin pieneen sellaiseen lapsen hyvin hahmotettavaan itsenäisyyteen, jossa isän tai äidin levitetyt kädet seuraavat selän takana tai syli pienen matkan päässä.
Niin kuin lapsen ensiaskelta seuraavat turvaavat aikuisen kädet, niin seuraavat Jumalan rakkaat kädet jokaista askeltamme. Pieni on ensiaskeleemme. Pieni on myös viimeinen askel. Ja silloinkin on Jumalan kädet tukemassa ja nostamassa Isän syliin.
Tämän päivän rakas evankeliumimme opettaa meitä suostumaan pieniin askeleisiin.
• synnintunto ja Kristuksen ikävöinti
• Herra ravitsee nälkäiseksi /sanan nälkä
• ruoka- ja iltarukous
• pieni epäilys: Entä jos se onkin totta, entä jos mummoni olikin oikeassa?
• suostuminen siihen, että aina sitä samaa
• suostuminen armoon, mikä on luonnolliselle ihmiselle kakista vaikein: pois lain töistä ja omista pelastuskonsteista, armon kerjäläinen
• suostuminen yksinkertaiseen Kristuksen tuoksuun: niin kuin Nurmijärven emännän ruisleipähapate olikin tiinussa, niin on Kristuksen tuoksi ja olemus kirkossa, sen rakennuksessa, sen työntekijöissä, sen uskovaisissa, sen toiminnassa, sen julistamassa sanassa ja sakramentissa. Niin on koko Kristus ja koko pelastus pienessä ehtoollisleivässä, pienessä viinitilkassa, pienessä kastepisarassa.
• viipyminen murheen huoneessa, kunnes Herra armahtaa
• suostuminen Jumalan halpaan ja arkiseen muotoon
• suostuminen järjettömältä tuntuvaan ristin hullutukseen
Herra Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa siemeneen. Siemenessä itsessään on elämä ja toivo, jotka pyrkivät kasvuun. Niin myös Jumalan valtakunnalla on elämä ja toivo. Jumalan valtakunnan väline on pyhä Sana. Se kutsuu ja välittää elämää ja toivoa ja lahjoittaa kasvua. Siemen näyttää ihan kuolleelta ja kuivuneelta. Mutta kuitenkin siinä on elämää. Aikoinaan se itää ja kasvaa ja tuottaa moninaista uutta elämää. Tässä pienessä auringonkukan siemenessä on koko tuleva mahtava ja ehkäpä jopa minuakin pidempi auringonkukka. Vaikka edellinen kasvisukupolvi onkin jo nuutunut ja kuollut, niin sen elämä jatkuu tässä pienessä siemenessä. Siemen on kutsuttu ylösnousemukseen ja uuteen elämään.
Myös Jumalan Sana saattaa olla vanha, pölyinen ja näyttää ihan kuolleelta. Mutta kuitenkin siinä on elämä ja toivo. Se saattaa levätä vanhojen ja tummaa puhuvien kansien välissä ja näyttäytyä ihan tylsältä. Mutta sen sisällä oleva koko Jumalan luomisvoima ja lunastusteko ja pyhitystahto rupeavat itämään ja uuteen elämään orastamaan sinun elämässäsi silloin, kun Herra tahtoo. Koko Herra Kristus kaikkine ylösnousemusvoiminensa on kääritty sen paperiin. Sillä Jumalan rakas Pyhä Henki elämässäsi puhuu sinulle ja nostaa sinut uuteen elämään jo tässä. Silloin tämä vähäpätöiseltä näyttävä mutta pyhä siemen itää sinun sydämessäsi. Silloin syttyy elämäsi valo ja pyrit rakastamaan Jumalan yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Silloin Jumalan valtakunta on läsnä sinun sisälläsi. Silloin elämäsi haavat umpeutuvat ja saat uutta Jumalan lapsen voimaa korkeudesta.
Silloin jaksat pienen Petran lailla leikkiä toisen kanssa, vaikka hän haukkukin sinua tyhmäksi. Silloin jaksat kiittää Jumalaa ystävästä, joka uskaltaa puhua sinulle totuutta. Aamen.