(Saarna Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden siunaamisessa Hausjärven kirkossa)
Millainen voima onkaan pienessä siemenessä! Syksyllä keräsin kaupungilla tammien ohi kulkiessani maasta tammenterhoja. Niitä olikin helppo löytää, sillä tammia oli istutettu eri puolille puistoihin reittieni varrelle. Tarkoitukseni oli istuttaa niitä ja saada taimista pikkuhiljaa kasvamaan komeita puita mökille. Kymmenkunta terhoa kätkin loka-marraskuulla kukkaruukkuihin, ja ainakin viisi taimea on jo noussut. Viisi pientä tammea kurottelee nyt ikkunalla lehviänsä keskellä kylmintä talvea. Toivottavasti niistä kasvaa vahvoja puita.
Vaikka tammi kasvaa hitaasti, se kasvaa silti nopeammin kuin istuttajansa. Tiedän tämän lapsuudestani: veljeni kanssa istutimme joskus terhoja kotipihaan, eikä mennyt monta vuotta, kun puista paras oli jo meitä poikia pidempi. Odotan siis, että nämäkin pienet taimet lopulta ruukuista maahan päästyään kasvavat komeiksi puiksi. Ja kaikki vain sillä voimalla, mikä kätkeytyy pieneen alkuun, tammenterhoon eli siemeneen.
Millainen voima onkaan kätkettynä pieneen siemeneen. Jos noinkin suuresta eli sormenpäänkokoisesta siemenestä kasvavaa puuta voi pitää ihmeenä, mitä onkaan sanottava vielä pienemmistä siemenistä, jopa ihmissilmälle näkymättömistä. Pieni on myös sinapinsiemen, josta Jeesus puhuu. Pienestä alusta voi kasvaa suurta, jopa niin suurta, että valmiina kasvina sen varaan voi tulla muuta elämää, lintuja pesimään oksille.
Vaikka yleensä tuntuu inhimillisesti katsoen odottamattomalta, ei ole kuitenkaan mahdotonta, että jokin aivan pieni saa aikaan hyvin suurta. Siihen vaaditaan vain pitkämielistä odottamista, oikeastaan siis uskoa siihen, että pieneen siemeneen sisältyy suuren tuloksen lupaus. Sellainen on taivasten valtakunta, kuten Jeesus sanoo. Jumala on kätkenyt valtakuntansa siemenen pieneen, inhimillisesti katsoen vähäiseen ja taloudellisesti tuottamattomaan – nimittäin evankeliumin sanaan, Kristus-sanoman julistamiseen, hänen teoistaan puhumiseen, hänen opetustensa kertaamiseen, hänen nimessään rukoilemiseen ja hänelle elämänsä omistamiseen.
Minkä arvoisia tällaiset työt ovat? Maailma tuskin niitä pitää kovin kummoisina. Mitä niillä saa aikaan, jos vertaa vaikka teollisuuteen, tieteeseen, kauppaan, politiikkaan? Niillä ei voi valloittaa maata eikä sotia. Ei niitä voi pitää hyvänä liiketoimintanakaan, ei ainakaan muu kuin joku huijarisaarnaaja. Sanalla sanoen, ne ovat inhimillisesti katsoen mitättömiä sijoituksia tulevaisuuteen.
Vai ovatko sittenkään? Onko turhaa odottaa suuria joltain vähäiseltä? Kyllä tällainen ilmiö tunnetaan tieteissäkin, ei ainoastaan meille tärkeissä uskon kysymyksissä. Luonnontieteilijöille ja maanviljelijöille on itsestään selvää, että kylvetyistä siemenistä tulee jotain, ainakin jotain odotettua ja toivottua. Mutta tieteissä tunnetaan myös se ilmiö, että mitättömän pieni voi saada aikaan jotain käsittämättömän suurta, jota ei lainkaan odotettu. Tarkoitan niin sanottua perhosen siivenisku -ilmiötä.
Perhosen siivenisku liittyy matemaattisiin malleihin, joita ovat esittäneet kaaosteorian tutkijat. Kaaosteoria tarkoittaa sitä, että ilmiöiden ennustamista vaikeuttavat alkuarvojen pienet muutokset, jotka alkavat kasvaa korkoa korolle. Kaaosteoriassa todellisuus ymmärretään dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ei-suoraviivaisesti eteneväksi vaan ennustamattomaksi. Esimerkiksi säätilaa on vaikea ennustaa, koska pienet muutokset saattavat vaikuttaa odottamattomia lopputuloksia. Siksi meteorologit ajavat tietokoneillaan useita mallinnuksia ja muodostavat niistä todennäköisimmän kehityssuunnan. Puhe perhosen siiveniskusta liittyy tähän: erään tutkijan lausahduksen mukaan perhosen siivenisku Brasiliassa voi siis aiheuttaa tornadon Texasissa, mikäli kaaosteoriaan on uskominen. Pienestä voi seurata arvaamattoman suurta, mutta sitä ei aivan vierestä näe. Ehkä se tapahtuu siis jossain toisaalla? Vaikutuksen odottaminen ja sen jossain tunnistaminen näyttää kuitenkin lopulta jäävän vain uskon varaan.
Jumalan valtakunta näyttää inhimillisesti arvioiden pieneltä ja heikolta, mutta siinä on maailmaa muuttava voima. Sen voiman kuitenkin näkee ja sen mukaan ojentuu vain usko. Sitä ei näe inhimillinen arviointi, joka perustuu kannattavuuteen ja saavutuksiin tai odotettavien tulosten välittömään hyödyllisyyteen. Valtakunta vaatii pitkämielistä odottamista, aikaa ja kärsivällisyyttä.
Sinapinsiemen on pieni, ja taikinaan sekoitettava hapate on pieni. Silti niissä on voima tuottaa jotain, mitä ei pienestä alusta voi päätellä. Sellainen on myös Jumalan sana. Pyhässä evankeliumissa on voima vaikuttaa kaikkialla, missä sitä julistetaan. Sana vaikuttaa vähäiseltä, jonkun korvissa vain puheelta. Toisen silmissä se on Raamatun sivuillakin vain sanoja ja lauseita. Mutta siellä, missä sana kuullaan, se alkaa myös vaikuttaa. Siinä on oma voimansa, jota kukaan ulkopuolinen ei siihen lisää. Ihminen ei tee sinapinsiementä voimakkaaksi, ei saata kasvia kasvamaan, eikä ihminen tee taikinajuurenkaan hapatetta kykeneväksi muuttamaan koko taikinaa happamaksi. Voima on sanassa itsessään, sillä Jumala toimii sanansa välityksellä.
En tiedä, oletko maistanut sinapinsiementä, mutta sinapin maku on sinulle tuttu, vaikkapa makkaran päältä. Jos laitat sinappia vaikka hernekeittoon – niin kuin moni tekee, kunhan ensi viikolla tullaan laskiaistiistaihin – ja sekoitat sen keittoosi, huomaat että jokainen lusikallinen välittää sinulle sinapin maun. Et enää löydä kohtaa, jossa sinappia ei olisi. Se läpäisee keittosi. Niin myös evankeliumi: se valtaa ihmisen ja hänen elämänsä. Se alkaa vaikuttaa ihmisten yhteisöissä ja hapattaa niitä kuin vähäinen hapate.
Millainen voima onkaan Jumalan sanassa. Pyhä evankeliumi pyrkii läpäisemään kaikki elämänalat ja vaikuttamaan kaikkialla, missä sitä kuulutetaan. Se ei tyydy jäämään kirkon muurien sisälle, ei ainoastaan tuttujen ja rakkaitten ihmisten piiriin. Se ei lukitu totuttuihin tapoihin eikä samoihin sanoihin, ei samaan kieleen eikä tuttuun mieleen. Kun sana menee ihmisen sisään, se alkaa puhua hänelle ja vaikuttaa hänessä. Se kutsuu kääntymään Kristuksen puoleen, tunnustamaan hänelle syntejä ja rikkomuksia. Se houkuttelee etsimään armoa ja rukoilemaan siunausta. Se saa ihmisen ojentamaan elämänsä Jumalan tahdon mukaan.
Lähetystyössä on myös kysymys pienen siemenen voimasta ja hapatteen voimasta. Ne saattavat ihmisen silmin vaikuttaa heikoilta ja vähäisiltä. Sanaa saarnataan vuosia ja vuosikymmeniä, mutta kasvu näyttää heikolta. Yksi sukupolvi ei saa nähdä kuin pientä muutosta, vain joitakin Kristuksen puoleen kääntyviä ja kasteen ottavia. Jumalanpalveluksiin kokoontuu vuosi toisensa perästä vain vähäinen uskollisten joukko. Näyttää siltä, kuin mitään ei tapahtuisi. Ja kuitenkin tapahtuu. Pieni siemen on alkanut kasvaa, vähäinen hapate on alkanut hapattaa.
Kun evankeliumi saa vaikuttaa, se alkaa muokata paitsi ihmisiä myös kulttuuria. Muutokset voivat vaikuttaa pinnallisilta, mutta ne kantavat Jumalan valtakunnan merkkejä. Niihin lukeutuvat yksittäisten ihmisten kohdalla rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, mutta myös uskollisuus, oikeudenmukaisuus, armollisuus. Sellaiset voivat parhaimmillaan vaikuttaa myös koko yhteiskunnassa. Sekin voi olla lähetystyön pitkäaikaista vaikutusta, jota ei tule väheksyä. Ehkä niiden yhteydessä ei aina mainita Jeesuksen nimeä, mutta Jumalan valtakunnan arvot voivat silti olla tunnistettavissa. Sellainen edellyttää vain uskoa pienen siemenen voimaan. Nyt käymme alttarin ääreen rukoilemaan teille lähetystyöhön siunattaville uskon voimaa.