Siinäpä on onnellinen ihminen! Miellyttävää seuraa. Kunpa saisin olla onnellinen onnellisten joukossa. Monien haaveiden paras juttu on se että ne ovat haaveita. Entä jos se elämäni täysosuma tulisi. Miten paljon onnellisempi sitä olisinkaan?
Onnellisuustutkimukset ovat nykypäivää. On todettu varsin yhtäpitävästi, ettei onnellisuus lisäänny välttämättä talouskasvun myötä. Luonnollisesti turvattu toimeentulo on onnellisen elämän kasvualusta. Kaikkein tärkeintä elämässä ovat sosiaaliset suhteet. Läheiset ja luottamukselliset ihmissuhteet, terveys, mielekäs työ ja innoittavat harrastukset.
Ehkäpä onnellisuus ei olekaan yksinomaan yhteiskunnallinen tuote. Toki yhteiskuntarauha on näinä aikoina entistä arvokkaampi yhteinen omaisuutemme. Onnellisuus versoo perimmältään omasta elämän-asenteestamme, arvoistamme ja niihin sitoutumista.
Ihminen on onnellinen niin kauan kun hän jaksaa unelmoida ja haaveilla. Unelmoidessani olen lujasti kiinni omassa sisimmässäni ja avoin sen viesteille. Kukaan ei voi unelmoida toisen puolesta. Unelmat ovat avoimia mahdollisuuksia. Ei mitään lukkoon lyötyä tai valmiiksi suunnitelmiin puserrettua.
Unelmien voima ei ole niiden realistisuudessa tai konkreettisuudessa. Unelmissa henkii luottamus elämään. Jaksamme kärsivällisesti odottaa tai kaivata unelmiemme toteutumista. Unelmilla on taipumus toteutua.
”Joka latua hiihtää on latunsa vanki.
Vapautta on umpihanki!”
Unelmoidessani lähestyn oman olemiseni ydintä – sitä, mitä Jumala on luonut ja tallettanut minuun. Voisiko olla peräti niin, että Jumalalla olisi unelma minunkin elämäni osalle! Elämän tasapaino ja syvä rauha löytyisikin lopulta silloin, kun minun tahtoni lepäisi Jumalan tahdossa. Jeesus ylisti yllättäen iäti onnellisiksi eli autuaiksi (Matteus 5-7) niitä, jotka ovat hengessään köyhiä, murheellisia, kuitenkin kärsivällisiä ja niitä joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano, sekä heitä jotka armahtavat toisia, ovat puhdassydämisiä vaikka Kristuksen tähden ovatkin halveksittuja. Tämä on merkillisen syvää onnellisuutta!
Jumalan tahto ja sen toteutuminen tässä maailmassa on ihmiselle omin voimin saavuttamaton unelma. Mutta Jumala itse toteuttaa tahtonsa. Käytännössä tämä tapahtuu niissä hetkissä, jolloin tulee todeksi sana:
”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani!”
Tämän pyhäpäivän Uuden Testamentin kirjetekstissä Paavali liittyy Jeesuksen opetuksiin onnellisen elämän salaisuudesta näin (1. Tim. 6: 6-12):
”Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen, mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.
Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.”
Kun perusasiat ovat kunnossa elämään voi olla tyytyväinen. Mutta mikä on elämän tarkoitus?
Raamatun alussa ihmisen elämälle annetaan tarkoitus. Ihmisen tehtävä on olla ihminen toiselle. Tämä ihmisenä oleminen sisältää tietysti monta puolta. Perusasia on olla lähellä Jumalaa. Jumalan lähellä olemiseen kuuluu rakkauden osoittaminen ympärillä oleville. Raha tai valta ei ole sinänsä pahaa vaan se, miten helposti se kietoo meidät kiinni vain tämänpuoleisiin.
Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.
Kristillisyys ei merkitse maailmankielteisyyttä tai maailmasta pakenemista, vaan sen haasteiden rohkeaa kohtaamista. Jeesus ei käskenyt kieltää maailmaa, vaan oman minän. Jeesuksen seuraaminen on myönteistä, vapautta kaikesta muusta paitsi Jumalasta ja Hänen tahdostaan.
Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen.
Eikö tämä ole hyvän elämän unelma! Unelmat haalistuvat, jos emme pyri niiden innoittamaan suuntaan.
Kristityistä käytettiin alun alkaen nimitystä: ”Sen tien kulkijat!” Usko Jumalaan ei ole ainoastaan sisäinen tunnetila, vaan elämäntapaamme ohjaava ja voimaannuttava lähde.
Astumme nyt elämän lähteelle kun uskomme tunnustaen kuljemme ehtoollispöytään!