Ei mitään uutta auringon alla! Perintöriidat ovat yhtä totta nyt kuin kaksi tuhatta vuotta sitten. Silloin tarvittiin tuomaria perinnönjakoon. Nytkin monen perikunnan saatavista iso osa menee lakimiehille. Nämä yrittävät saada aikaan sovintoa riitelevien perijöiden välille. Luin yhdestä perinnönjaosta jossa tarvittiin tuomaria päättämään kenelle kukkamaljakko jäisi. Onneksi useimmiten jako sujuu sopuisasti ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Monessa perintöriidassa lienee kyse pelkästä ahneudesta josta Jeesus varoittaa evankeliumitekstissä. Usein on kyse myös vanhempien huomion ja rakkauden velkomisesta. Kun heiltä ei elämän aikana saanut tarpeeksi kiintymystä, sitä velotaan vanhempien kuoleman jälkeen katkerien perintöriitojen kautta.
Päivän evankeliumitekstissä näyttää olevan tällainen tilanne jossa Jeesusta haluttiin tuomariksi perinnönjakoon. Tästä tehtävästä hän kieltäytyi. Jeesus käänsi puheen ahneuteen. Se kun väijyi ihmistä tuolloin. Emmekä ole tainneet oppia sen enempää tähän päivään saakka. Ahneus hiiviskelee edelleen ja kietoo ihmisen verkkoonsa jossa ihmispolo sitten rimpuilee pääsemättä vapaaksi. Kun ihmiseltä kysytään: Milloin on riittävästi? Usein vastaus on: Silloin kun on vähän enemmän.
Jeesus varoittaa ahneudesta. Hän vahvistaa sanomaansa vertauksella. Tilanomistaja oli saanut hyvän sadon ja vaurastunut. Hän oli saavuttanut riittävästi omaisuutta ja oli tyytyväinen elämäänsä. Varastot ja aitat olivat täynnä. Mutta kun kaiken piti olla hyvin, odottamaton yöllinen vieras koputti ovelle. Hänellä oli tyly viesti: ”Sinun sielusi vaaditaan sinulta pois.” Oli lähdettävä heti. Mitään ei voinut ottaa mukaan. Talot, tavarat ja täydet aitat, kaikki jäivät.
Jeesuksen vertauksessa voi nähdä kritiikkiä tuon ajan kreikkalaista mielihyvää etsivää elämänfilosofiaa kohtaan. Rikas tilallinen sanoi itselleen: ”Lepää, syö ja juo, nauti elämästä!” Siinä oli sama ajatus kuin monien tuon ajan hyväosaisten ja rikkaiden elämänkatsomuksessa. Heidän elämänsä motto oli: ”Syökäämme ja juokaamme sillä huomenna me kuolemme.”
Tällaista materiaan ja nautintoihin keskittyvää elämänasennetta Jeesus arvosteli. Elämä ei ollut vain omaisuuden kokoamista, syömistä ja juomista. Elämän tarkoitus oli enemmän.
Kenellä on aarre Jumalan luona? Miten piti elää että olisi elänyt oikein? Tämän tekstin jälkeen Jeesus kehottaa katselemaan taivaan lintuja ja niityn kukkia. Jeesus näyttää ohjaavan pyhään huolettomuuteen. Se tuskin tarkoittaa vastuuttomuutta tai hällä väliä -asennetta. Viittaus lintuihin ja kedon kukkiin opastaa katsomaan sitä mitä Jumala on tehnyt ja antanut. Häneltä saa kaikki elollinen ravinnon. Kaikki mitä luonnon eläimillä on, on Luojan antamaa.
Myös kaikki mitä ihmisellä on, on Jumalan antamaa lahjaa. Tämän Jeesuksen vertauksen vauras mies unohti. Hän kuvitteli voivansa säilyttää rikkautensa ja elää vain niiden varassa.
Elämä on lahjaa, kaikkineen. Luther toteaa Katekismuksessa:
”Kaikki elämän lahjat tulevat Jumalalta. Hän antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille. Myös ihmisten työn ja toiminnan tuloksena syntyvä hyvä perustuu siihen, että Jumala pitää yllä maailman elämää.”
Jumala ei kiellä hoitamasta järkevästi omaisuutta, taloutta ja raha-asioita. Se ei kuitenkaan ole tärkein. Ne asettuvat oikeaan arvojärjestykseen siinä miten ja mitkä asiat on hoidettava.
Evankeliumitekstissä mies pyysi Jeesukselta: ”Voisitko saada veljeni suostumaan perinnönjakoon.”
Enkö usein törmää samaan asenteeseen elämässäni? Enkö huomaa usein rukoilevani että lapset olisivat kiltimpiä, puoliso olisi parempi, että työnantaja ja eläkkeen maksaja antaisi vähän enemmän. Usein haluan muuttaa toista pikemmin kuin itseä. Jumalaltakin rukoilen että toinen olisi minulle ystävällisempi ja huomaavaisempi.
Kuinka hyvää paikka maailma olisikaan jos toiset muuttuisivat sellaisiksi kuin minä toivon. Silloin ei olisi riitoja, ei eripuraa.
Mutta ei Jumala vastaa rukoukseemme muuttaa toisia. Jos jotain hän muuttaa, niin itseämme. Jeesus ei ohjaa meitä muuttamaan toista vaan itseämme.
Vapahtaja opastaa kantamaan vastuun omista, ei toisten tekemisistä. Tämän elämän ratkaisuissa voimme saada neuvoa ja tukea vanhemmilta, ystäviltä, kokeneemmilta. Mutta ratkaisut meidän on tehtävä itse ja kannettava seuraukset. Jumalakaan ei ota vastuuta meiltä. Jeesus ei suostu tuomariksi kuten ei suostunut perinnönjakomieheksi.
Jeesus ei tullut ratkomaan sisarusriitoja tai perinnönjakokähinöitä. Hän tuli ohjaamaan hyvän ja täysipainoisen elämän etsimiseen ja löytämiseen. Hän sanoi: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa. Sen mukana annetaan kaikki.”
Kallein aarre on tyytyväinen sydän ja levollinen mieli. Sitä voimme rukoilla ns. tyytyväisyysrukouksen sanoin:
»Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.»