Uutiset vyöryttävät eteemme äärettömässä köyhyydessä olevia ihmisiä, jotka esim. Darfurissa vielä joutuvat kaikenlaisen väkivallan kohteiksi. Samoissa uutisissa nähdään ökyrikkaita, jotka kiiltävillä limusiineillaan ajavat vuorilinnakkeisiin tai välimeren rantahuviloihin. Oman kotiovemme läheisyydessä toiset jonottavat sosiaalivirastoon tai kirkon leipä- ja einesjakeluun, kun toiset Ferrareillaan joutuvat suurista rikkauksistaan pulittaman satojatuhansia pelkkiin ylinopeusakkoihin. Miksi maailma on näin epäoikeudenmukaisesti järjestetty? Toisilla ei tunnu olevan ihmisarvoa ollenkaan ja toiset pönkittävät ihmisarvoaan suurilla rikkauksillaan. Mitä minä voisin osaltani tehdä tämän eriarvoisuuden lieventämiseksi? Mitä sinä voisit tehdä?
On suuria kertomuksia, jotka muovaavat kokonaisia kulttuureita. Länsimäinen kulttuurimme on saanut muotonsa ja sisältönsä mm. tänään kuulemastamme kertomuksesta. Koko sairaanhoito ja progressiivinen verotus länsimäisessä yhteiskuntajärjestelmässä ovat saaneet syntynsä tästä kertomuksesta. Se julistaa niitä perusarvoja, että sairasta pitää hoitaa ja rikkaiden pitää antaa paljostaan, jotta voidaan auttaa puutteessa olevia. Näin ökyrikas välillisesti auttaa rutiköyhää. Tämä kertomus on syvällisesti vaikuttanut myös kielenkäyttöömme, sillä sairaalaa kutsuttaan lasaretiksi. Mistä tulee sana ”lasaretti”? — Jätän teitä pohtimaan sitä.
Fariseukset jo tunsivat sen tarinan, jonka Jeesus kertoo tämän päivän evankeliumissa. Heille se oli tuttu erilaisilla hahmoilla kerrottuna; heidän tuntemansa kertomuksen päähenkilöt olivat rikas publikaani ja köyhä kirjanoppinut. Saman sadun ainekset ovat ilmeisesti kulkeutuneet Egyptin Aleksandriasta aina Jeesuksen Palestiinaan asti. Fariseukset olivat varman aika hämmästyneitä, kun tutun jutun päähahmot Jeesuksen kertomana eivät olleetkaan toisaalla vääryydellä rikastunut nousukas ja toisaalla vanhurskas kärsijä.
Jeesus käyttää koko hänen aikansa laajaa kulttuuriperintöä. Tehtävänämme on tavoitella erityisesti sitä, mitä hän tahtoo sanoa kertomalla tutun kansantarinan ja muuttamalla sen hahmot. Muutoksen tarkoitus ilmenee sen suuntauksesta: ansiovanhurskaus eli tekoihin perustuva pyhyys muuttuu Jeesuksen esityksessä armo-opiksi. Jumala korottaa Lasaruksen Abrahamin helmaan ja vie hänet kunniaansa sulasta armostaan. Tämän päivän evankeliumin kertomus on muuttunut siis Jeesuksen saarnaksi, jonka aiheteksti on 2. Moos. 33:19, jossa Jumala sanoo Moosekselle kallionkolossa “Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.“
Luonnollinen ihminen on aina fariseus, joka tahtoo omin avuin – vaikka millaisilla temppuilla, mutta omin avuin – kelvata ja pärjätä Jumalan edessä. Luonnollinen ihminen tahtoo olla vahva ja ansioitunut. Tämän päivän evankeliumi on useasti tulkittu ansio-opin mukaisesti ja siksi perin juurin väärin. Ehkäpä tekin olette ajatelleet köyhän miehen olevan Jumalalle otollisempi kuin rikkaan. Köyhyys on Jumalan edessä yhtä vähän ansiokkaasta kuin rikkaus. Molemmat ovat Jumalan antamat, niin kuin veisaamme (VK 462: 2): ”Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan.” Paavalikin esittää sen aivan selkeästi, kuin hän viitatessaan edellä olevaan Jumalan Moosekselle lausumaan sanaan päättelee “Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumalan armahtaa“ (Room. 9: 15–16). Mikään ansio ei pysty ansaitsemaan armoa eikä autuutta.
Köyhällä miehellä on nimi. Hän on Lasarus. Nimi tulee heprean nimestä Eleasar, joka merkitsee “Jumala auttaa“. Tällä kerta nimi on ratkaisevan tärkeä, sillä tämä Jeesuksen kertomus on ainoa, jossa jollakin henkilöllä on ylimalkaan nimi. Jumalan edessä rikkainkin ihminen on vain köyhä ja sairas kerjäläinen. Jokainen ihminen on parantumattomasti syntisairas ja joutuu kerjäämään Jumalan armoa. Lasaruksen nimeen sisältyy ihmisen oikea asenne Jumalan edessä: koska olemme kerjäläisiä Jumalan edessä, pitää meidän panna turvamme yksin Jumalaan ja hänen meille suomiin murusiin.
Köyhän pääseminen Abrahamin helmaan on kotiinpaluu kurjuudesta. Täällä ainoat seurustelukumppanit olivat koirat – siellä enkelit tulevat viemään perille. Täällä joutuu makaamaan suljettujen ovien edessä – siellä pääsee syliin. Ah, jos sinne minäkin… Hänen nimensä Lasarus on lasaretti-sanan lähde. Tämä käsitteellisesti kytkee sairaanhoidon voittoa tavoittamattomaan ja toisen hyvää silmällä pitävään avunantamiseen. Lasaretti oikeastaan on muodostettu Lasaruksen naispuolisesta hellittelymuodosta ranskan kielellä: “Jumala auttaa“, esim. pienen ja suloisen naishoitajan välityksellä.
Lunastettujen autuus on eittämättä yksi pääkohta tämän päivän evankeliumissa. Toinen pääkohta on sen kummallisen keskustelun sisältö, joka käydään kertomuksen lopussa. Abrahamin ja kadotetun välisen vuoropuhelun aiheena on pelastuminen. On autuutta ja on kadotusta, erotettuja toisistaan. Jopa kadotettu oivaltaa¬ joskin lian myöhään – parannuksen teon olevan välttämätöntä jo tässä elämässä.
Kadotettu haluaa auttaa omiaan — ja ainoastaan niitä — nyt, kun se on lian myöhäistä. Hän tilaa ihmeen. Abraham – uskon suuri esi-isä ja kaikkien uskovien isä – kieltää sen. Ei lähetetä kuolleista ylösnousutta suruttomien luokse. Ei, sillä heillä on jo kaikki, mitä pelastukseen tarvitaan: Heillä “on Mooses ja profeetat”. Ainoastaan Jumalan pyhän Sanan kuuleminen Pojan kautta Pyhässä Hengessä voi saattaa meidät Jumalan pyhän tahdon eteen. Isä Abraham sanoo “heillä on“. Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaa, vaan heillä “on”. Laki ja profeetat osoittavat Jumalan pelastustietä ja viittaavat Kristukseen. Kristus on se “Jumala auttaa“ eli Lasarus, jonka Jumala antaa köyhälle kristikunnalleen.
Vielä kadotuksessa ollessaan kertomuksemme kadotettu ihminen osoittaa, ettei rikkaus sinänsä ollut kadotuksen syy, vaan ihmisen puuttuva valmius kääntymiseen ja parannukseen, puuttuva rakkaudenteko, puuttuva laupeus. Jumalan pyhän sanan puhuttelussa ihminen näkee puuttuvan hyvyytensä. Näin herännyt ihminen näkee omaa puutettaan ja Kristuksen hyvyyttä. Herännyt suostuu viipymään murheen huoneessa, kunnes Herra antaa yhdenkin säteen armoistuimeltaan. Herännyt, pikemminkin herätetty omatunto herättää ihmisen sellaiseksi armon kerjäläiseksi, joka suostuu muihin kerjäläisiin ja kiittää armon murusista.
Kertomuksen kadotettu tahtoo vielä kadotuksessaankin olla viisaampi kuin uskon isä Abraham, kun hän viisastellen korjailee “Ei, isä Abraham, vaan jos …“ Siinä on juuri meidän aikamme valistuneen ihmisen esikuva: hän muka tietää kaiken itse mitä omaan ja toisten pelastukseen tulee. Viisastelija ei taida huomata, että istuu jo helvetissä oman viisautensa rikkauden kera. Köyhä sen sijaan suostuu Abrahamin syliin eikä viisastelen pane hantiin tai pane paremmaksi. Autuus on suostumista ansiottomaan armoon, lapsen lailla.
Abraham päättää keskustelun aivan rauhallisesti ja lähes valittaen: “Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleitakin nousisi ylös.“ Tässä osoitetaan Jumalan määräämäksi ainoaksi pelastustieksi usko. Jeesuskaan ei kuolleista nousseena näyttäytynyt vastustajilleen, eikä suostunut antamaan heille eläessään yhtään merkkiä tai ihmetekoa, vaan hän viittasi lakiin ja profeettoihin. Jeesus tähdentää sitä, että hänen seurakunnallaan ei voi olla muuta välinettä tai keinoa päästää uskoon ja jumalalliseen elämään kuin hänen pyhä Sanansa laissa ja evankeliumissa. Kirkko on se lasaretti, jossa Kristus hoitaa meitä syntisairaita. Hän hoitaa meitä Sanallaan ja sakramenteillaan ja tekee terveeksi. Hän antaa uskoa, toivoa ja rakkautta. Silloin näet oman paikkasi tässä maailmassa, ja omilla pienillä voimillasi omalla paikallasi voit tehdä suuria tekoja, koska niissä läsnä oleva Vapahtaja hoitaa Jumalan luotuja ja Kristuksen kalliisti lunastamia sinun kauttasi. Usko, toivo ja rakkaus on se rikkautesi, joka muokkaa sinua avaamaan sydämesi, kukkarosi, kotisi, koko elämäsi kärsivälle lähimmäisellesi. Tässä työssä voimavarasi eivät ehdy, vaan Äiti Teresan työn tavoin mahdollisuutesi kasvavat suuriksi pienistä aluista ja pienistä voimista, joissa rukouksin pyydetään siunausta työllensä ja kohtaamilleen lähimmäisille. Aamen.
–
2. sunnuntai helluntaista 1. vsk. Luuk. 16:19–31 Rikas mies ja köyhä Lasarus Espoonlahden kirkossa 2.6.2013