Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”
Vaikka tämä on ensimmäinen saarnani täällä Vartiokylän kirkossa ja pappeuttakin on takana vasta muutama vuosi, olen huomannut trendin saarnoissani. Aika usein saarnan valmistelu pitää aloittaa painilla Raamatun tekstin kanssa. Usein niiden viesti on kätketty vaikeaselkoisiin sanoituksiin ja menneen ja vieraan elämäntavan vertauksiin. Niin ei ole nyt. Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta ei juuri selityksiä kaipaa. Sen sanoma on nopeasti tiivistetty. Jeesus tahtoo, kehottaa ja varottaa meitä. Älä jätä kärsivää yksin. Huomioi apua tarvitseva. Jaa ruokasi. Rakasta lähimmäistäsi.
Sellaista saarnojen kulmakiveä, nykyajan sovellustakaan ei tarvitse kaukaa hakea. Tämänkin kirkon oven vieressä istui toissa sunnuntaina kuppinsa kanssa kolikkoja keräämässä romaninainen. Nykyajan ohikävelyä perustellaan hyveellisin argumentein: ei ollut käteistä, kerjäläisten vie kuitenkin keräämänsä pikkukolikot jollekin gangsterille. Jos ei anna rahaa, he pysyvät omassa maassaan kärsimässä nälkää. Suomalaisia pitäisi auttaa ensin. (ja sitten jätämme myös suomalaiset auttamatta) Yhtä kaikki. Aikamme Lasaruksia.
Tavallaan tämä saarna on siis nopeasti pidetty. Paperinmitalta sen pituus on kaksi kappaletta ja asiakin ihan painavaa. Yleensä kuitenkin Raamattu tarjoaa jotain muutakin antia ensivaikutelmien lisäksi, kun Jeesuksen sanoja pureksii ajan kanssa eli ruminoi, kuten Luther sanoo. Ja niinpä minä ruminoin, peltoteitä pitkin kulkiessa, heinä- ja hernepeltojen keskellä kävellessä.
Tähän huomio kiinnittyi siellä pellonreunassa. Tuonelan tuskissa kituva rikas mies anoo, että pääsisi kertomaan veljilleen oikeasta elämänsuunnasta, että he välttäisivät tulevan piinan. Vertauksen Abraham sanoo, että veljillä on jo kaikki tarvittava tieto. Ainoastaan sen soveltaminen käytäntöön puuttuu.
Viimeaikaisten pohdintojeni aihe on ollut ajan loppuminen. Ehkä se johtuu elämäntaitteista, uuden työn alusta ja edellisen lopusta. Moniin asioihin pätee, että joka aamu on armo uus, mutta sitten on lopullisia loppuja, joiden jälkeen ei ole mahdollisuutta uuteen yritykseen. Sellaiseen tämä teksti meitä kehoittaa katsomaan.
Meilläkin on kaikki tarvittava tieto hyvästä, Jeesuksen opetukset ja omatunto, joka ohjaa meitä rikkomasta ihmisten välistä yhteyttä, mutta ymmärrämmekö oikeasti, kuinka merkittävää on ottaa se käyttöön nyt heti? Huomenna voi olla liian myöhäistä.
On ehkä vielä helppoa korjata käytöstään kerjäläisten rahakulhon kohdalla tai päättää vaikuttaa Itä-Euroopan romanien kurjaan kohteluun äänestämällä muutoksen puolesta. Vaikeaa rakastaa ihan lähimpiä lähimmäisiä silloin kun nämä ovat hankalia tai toimivat päinvastoin kuin toivoisi. Ja kuitenkin ajattelen, että me ihmiset voimme köyhdyttää lähimmäistemme elämää monilla muillakin tavoin kuin konkreettisen rahan tai ruuan kautta. Jeesus kehottaa kokonaisvaltaiseen parannukseen, sekä sisäiseen, että ulkoiseen, kaikki puolet huomioiden.
Joskus nimittäin omistamme ankarasti anteeksiannon. Jeesuksen vertaus koskee niitä köyhiä, jotka odottavat kotimme portilla odottamassa, että tarttuisimme ojennettuun käteen. Näihin köyhiin suhtaudumme oikeudenmukaisuutta täynnä olevalla ylenkatseella – itsehän mokasit. Lähisukulaisetkin jätämme yhteydestä nälkäisiksi menneisyyden tapahtumien takia. Anteeksiannon panttaaminen sulkee yhteydestä, johon me olemme tarkoitetut kaikkien ihmisten kanssa.
Joskus omistamme paljon tärkeyttä. Jeesuksen vertaus koskee näkymättömyyden köyhyyttä, niitä läheisiä, joiden kokemuksia ja pettymyksiä emme ehdi kuunnella, kun oman elämän suoritukset täyttävät sisäisen aarrearkkumme. Jätämme heidät portinpieleen koirien seuraan toivomaan, että meillä olisi kärsivällisyyttä nähdä ja kuulla heille tärkeä.
Joskus olemme täynnä itsekkäitä valintoja. Vertaus koskee niitä köyhiä, jotka odottavat porteillamme elämän jakamista, sillä aikaa, kun me täytymme oman elämän toteutusprojektista. Minun urani, minun rakkauteni, minun valintani, me itsekkyydestä rikkaat toistelemme.
Jumala on tarkoittanut ihmiset elämään yhteydessä toinen toiseensa ja Häneen, joka heidät loi. Jumalalle yhteys on niin tärkeä, että Hän antaa ainoan Poikansa yhteyden korjaamiseksi. Poika opettaa meitä, Hän kulkee kärsimyksen tien meidän takiamme ja Hän nousee kuolleista, että me vakuuttuisimme Hänen ja Hänen lähettäjänsä asian tärkeydestä. Siksi meidän on ryhdyttävä tänään, nyt, korjaamaan elämämme kurssia kohti kokonaisvaltaista yhteyttä lähimmäisiin ja Jumalaan.