Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on ankara kertomus. Se paljastaa raadollisen arkitodellisuuden tästä elämästä: toiset elävät yltäkylläisyydessä, toiset köyhyydessä. Toisaalta kertomus avaa näkymän tämän elämän tuolle puolen, iankaikkisuuteen.
Kertomusta on tulkittu monella tavalla ja siitä on vedetty monenlaisia johtopäätöksiä. Sitä on joskus pidetty kuoleman jälkeisen elämän kuvauksena. Toisinaan kertomusta on tulkittu niin, että köyhä saa lohdutuksensa kuoleman jälkeen. ”Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat.” Vertauksen tähtäyspiste ei ole suinkaan tässä. Kertomuksen pääpaino on tässä elämässä.
Vertauksen ensimmäinen sanoma on selvä: Jumala on köyhän puolella. Köyhä Lasarus pääsee kuolemansa jälkeen onneen, jota hän ei saanut maanpäällä osakseen. Rikas mies joutuu kärsimään vaivoja tuonelassa. Lasaruksen nimi vaikuttaa enteelliseltä. Se tarkoittaa ”Jumala auttaa”. Rikkaan miehen nimeä ei mainita. Tapahtuuko näin siksi, että me voimme sijoittaa oman nimemme siihen? Joka tapauksessa meille länsimaisessa hyvinvointivaltiossa asuville kristityille vertaus sanoo suoraan: Jumala on köyhän puolella.
Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä ei olisi voinut olla suurempi kuin kertomuksessa esitetty. Antiikin Roomassa rikkaan miehen ei tarvinnut osallistua työn tekemiseen. Orjat ja työläiset tekivät kaiken työn, rikkaat saattoivat keskittyä politiikkaan ja sosiaaliseen elämään. Rikkaan miehen ylellinen elämä oli pelkkää juhlaa. Mutta myös rikkaan piti kuolla. Kuoleman jälkeen rikas havaitsee olevansa tuskissa ja kärsimyksissä. Hän näkee kaukana Lasaruksen, jonka asiat ovat nyt hyvin. Apua rikas mies ei kuitenkaan saa. Vertauksen sanoma on selvä. Jumalaan uskovan on tehtävä hyvää tässä ajassa. Omastaan on opittava jakamaan, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä Lasaruksen tavoin.
Jeesuksen vertaus kehottaa meitä toimimaan kärsivien ja puutteessa olevien puolesta ja hyväksi. Se on voimakas vetoomus oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Jumala on köyhän puolella. Jumalaan uskovan on tehtävä hyvää. Köyhän asemaan on puututtava. Sitä ei voi siirtää toisten tehtäväksi.
Köyhien asialle syttynyt historian professori Andrea Riccardi on korostanut, että köyhät on kohdattava persoonallisesti niin kuin perheenjäsen kohdataan. Hän johtaa Sant´Egidio- nimistä roomalaiskatolista ekumeenisesti toimivaa maallikkoliikettä. Sen pääpaikka on Roomassa. Liikkeen periaatteita ovat rukous, solidaarisuus köyhien kanssa, ekumeenisuus sekä dialogi rauhan ja konfliktien ratkaisun edistämiseksi. Köyhien kohtaaminen on Riccardin mukaan tarpeellinen vastapaino länsimaiselle turvattomuuden tunteelle, näköalattomuudelle, pessimismille ja individualismille. Kristityt ovat köyhien ensisijaisia ystäviä. Kristitylle köyhä on hengellinen merkki. Köyhien kohtaaminen voi olla varsinkin uskossaan väsyneille länsimaisille ihmisille hengellisen uudistuksen lähtökohta. Uudistusta etsitään nyt liian yksipuolisesti vain sisäänpäin kääntymisestä. Kuva köyhästä kaventuu monesti vain ulkonaiseksi auttamiskohteeksi ilman inhimillistä sisältöä. Jeesuksen vertauksen köyhällä on nimi, Lasarus. Kärsivä ihminen tulee kohdata sisarena ja veljenä, ei tuntemattomana avustuskohteena.
Myös vertauksen toinen sanoma on selvä: Oleellisinta on se, mihin sydän on todellisuudessa kiintynyt. Rikkaan miehen kiintymyksen kohteena oli raha ja valta. Ne olivat sokaisseet hänet totuudelta.
Ennen vertausta Luukas paljastaa kenelle Jeesus oikeastaan puhui: ”Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta.” (Luuk 16:14) Jeesus valitsi vertauksen aihepiirin kuulijoidensa omimmasta kokemuspiiristä. Hän puhui farisealaisin termein ja valitsi vertauksen vedenjakajaksi juuri kuulijoilleen kiusallisen aiheen: rikkauden. Kuulijat huomasivat pian, että Jeesus puhui juuri heistä.
Fariseukset tunsivat pyhät kirjoitukset hyvin. He väittivät uskovansa kirjoituksiin, mutta eivät onnistuneet elämään niiden mukaan. He väittivät olevansa Abrahamin perillisiä ja tuntevansa ennustukset, mutta he eivät kyenneet tunnistamaan Jumalan lähettämää messiasta, Jumalan Poikaa. Jeesus sanoikin heille: ”Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.” Tällä Jeesus viittasi epäsuorasti tulevaan ylösnousemukseensa. Historiasta tiedämme, että lukuisat fariseukset torjuivat Jeesuksen ja kielsivät hänet hänen ylösnousemuksensa jälkeenkin. He mieluummin vastustivat Kristuksen seurakuntaa kuin itse uskoivat Häneen. He olivat valinneet epäuskon. Miksi? Mikä esti heitä tunnistamasta ja vastaanottamasta Jumalan Poikaa? – Se, että heidän sydämensä oli kiintynyt maalliseen valtaan ja omaisuuden tavoitteluun. He eivät olleet valmiit riskeeraamaan sydämensä aarretta kääntymällä Kristuksen seuraajiksi. He luottivat enemmän rikkauteen kuin Jumalaan. Fariseukset tunsivat kirjoitukset, näkivät monien profetioiden täyttyneen Jeesuksessa, mutta he torjuivat hänet. Heidän sydämensä oli kiintynyt muuhun kuin Jumalaan.
Vertauksen toisen ydinajatuksen voi kiteyttää Jeesuksen sanoihin: ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:21) Vertauksen rikas mies kadotti elämästään ainoan oleellisen asian, koska oli sydämessään kiintynyt vääriin seikkoihin. Vertaus pakottaa kysymään, mihin minun sydämeni on kiintynyt? Onko elämässäni jotain sellaista, josta en ole valmis luopumaan Jeesuksen tähden? Mikä on elämässäni tärkeintä? Rikkauksien kerääminen? Kunnian ja vallan tavoittelu? Nautinnonhakuinen elämä? Vai asuuko sydämessäni Kristus? Onko hän elämäni keskipiste? Vanhan kristinopin ensimmäinen kohta muistuttaa: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”
Hyvät seurakuntalaiset. Kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta osoittaa, että kristinusko ottaa vakavasti sekä tuonpuoleisen että tämänpuoleisen elämän. Kumpaakaan ei tehdä tyhjäksi. Tämänpuoleisilla valinnoilla on ratkaiseva vaikutus tuonpuoleisiin. Tässä on tärkeä näköala myös pappisviran hoitamiseen.
Papin tehtävä on välittää tähän maailmaan sanoma toisesta todellisuudesta, Jumalan valtakunnasta. Pappi on Jumalan palvelija. Hänen on oltava uskollinen ennen kaikkea Jumalalle ja häneltä saamalleen viralle ja tehtävälle. Hän tekee työtä, jotta ihmiset uskoisivat Jumalaan.
Jumalan palvelijana pappi on aina myös ihmisten palvelija. Tai oikeastaan: koska pappi on Jumalan palvelija, hän on ja hänen täytyy olla ihmisten palvelija. Jumala ei vie pappia pois ihmisten luota, vaan pikemminkin heitä lähemmäs. Pappi tekee työtä, jotta Jumalasta kumpuava rakkaus voisi vallita ihmisten kesken.
Pappi toimii uskon ja rakkauden puolesta, niiden leviämiseksi. Kun Jumala kutsuu tällaiseen tehtävään, hän myös varustaa siihen. Siksi te, Anna, Jari, Päivi, Ritva ja Saku, saatte luottavaisin mielin ottaa vastaan pappisviran. Jumala pitää lupauksensa. Hän pitää teistä huolen.