Köyhyys, rikkaus ja ikuisuus
Jokainen sunnuntai on kirkon juhlapäivä. Tänään on aihetta erityiseen juhlaan, koska kirkko saa uusia pappeja. Olemme pian vihittävien pappiskandidaattien kanssa pohdiskelleet eri tavoin ja eri näkökulmista, mikä kirkko oikein on ja millainen on se virka, johon heidät tänään vihitään. Olemme olleet matkalla, jossa me jo kokeneemmatkin kirkon työntekijät olemme saaneet oppia paljon uutta.
Yksi valmennuksen aikana esille tulleista asioista oli kysymys kirkon tehtävästä. Kirkon olemassaolo ja sen tehtävä ovat molemmat sellaisia, joita ei ihminen ole keksinyt eikä suunnitellut. Kirkko ja sen tehtävä on meille annettu. Emme ole voineet mitenkään vaikuttaa niihin – olemme vain voineet ottaa vastaan. Tuon tehtävän innoittamana on aikanaan tämä nykyinen tuomiokirkko rakennettu. Tuon tehtävän siivittämänä on täällä julistettu Jumalan sanaa ja jaettu sakramentteja, noita kirkon tunnusmerkkejä, joita niitäkään ei ole kukaan ihminen keksinyt vaan jotka niin ikään ovat Jumalan meille antamia. Ja tänään, me täällä kirkossa kokoontuvana seurakuntana, olemme jälleen jonkin sellaisen edessä, johon me emme voi vaikuttaa, sellaisen edessä, jonka Jumala on meille antanut.
Näihin meille annettuihin asioihin kuuluu myös se Luukkaan evankeliumin kohta, jonka juuri äsken luin. Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on parin tuhannen vuoden ajan saattanut kuulijansa kovan totuuden eteen, näkemään sen kuilun, joka vallitsee tämän maailman rikkauden ja köyhyyden välillä. Jeesuksen vertaus on yksi Raamatun voimakkaimmista kohdista, joissa tuodaan esille kaikkina aikoina ja kaikissa maailmankolkissa vallinnut ja yhä vallitseva taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvoisuus. Miksi joillakin on vaurautta enemmän kuin he tarvitsevat, miksi jotkut taas joutuvat tyytymään paljon vähempään kuin mikä olisi ehdottomasti välttämätöntä? Kysymys ei koske vain yksittäisiä ihmisiä vaan kokonaisia valtioita ja yhteiskuntia.
Jokaisena aikakautena Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on saanut kulloisenkin ajan tulkinnan. Täällä vaurastuneessa Pohjolassakin me edelleen kipuilemme sen kanssa, että yhteiskunnassamme kaikki eivät ole päässet tasavertaisesti nauttimaan vaurastumisen eduista. Vaikka tänään rikkaita on kenties enemmän ja köyhiä vähemmän kuin menneinä aikoina, joudumme tunnustamaan, että köyhyys ei ole keskuudestamme mihinkään kadonnut.
Kirkolle annettuun tehtävään kuuluu puhua tästä asiasta, köyhyydestä, taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon ongelmasta. Kirkolle on annettu tehtävä myös toimia niiden hyväksi, joilla ei ole riittävää toimeentuloa tai toimeentuloa ollenkaan. Tämä tehtävä on annettu meille kaikille kristityille ja se on annettu myös teille, jotka tänään vihitään kirkkomme pappisvirkaan. Mutta kun tätä aihepiiriä käsittelemme, kun yritämme pureutua Jeesuksen vertaukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, meidän on tärkeää nähdä Jeesuksen opetuksen ytimeen. Kun kirkko puhuu köyhyydestä ja kun se toimii eri tavoin sen lieventämiseksi, se haluaa valottaa tätä tärkeää asiaa aivan tietystä näkökulmasta, sellaisesta näkökulmasta, jota mikään muu yhteisö ei samalla tavoin pidä esillä.
Jeesuksen vertauksen oleellinen piirre on siinä, että se kuvaa rikkautta ja köyhyyttä niin sanotusta ikuisuusnäkökulmasta käsin. Vain lyhyesti kerrotaan, että rikas mies eli joka päivä loisteliaasti ja että Lasarus kärsi puutetta viruessaan rikkaan miehen asunnon lähettyvillä ainoina tovereinaan katukoirat. Tarkemmat yksityiskohdat jätetään pimentoon. Jeesus ei halua herättää kuulijoissaan kaunaa tai kateutta rikasta miestä kohtaan kuvailemalla tarkemmin tämän ylellistä elämää. Ei hän myöskään vetoa kuulijoidensa myötätuntoon köyhää miestä kohtaan kertomalla laveasti, mitä kaikkea ikävää pohjaton köyhyys oli tuonut mukanaan miehen elämään. Vielä vähemmän Jeesus pohtii sitä, miksi rikas on päässyt rikastumaan ja miksi Lasaruksen piti elää köyhyydessä.
Jeesus sen sijaan kertoo vertauksessa laajasti, mikä rikasta miestä ja Lasarusta odotti kuoleman jälkeen. Näin Herramme Jeesus muistuttaa, että rikkauden ja köyhyyden kysymyksissä, ylipäätään oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kysymyksissä kosketellaan aina tavalla tai toisella sitä ihmisen ulottuvuutta, joka ei rajoitu pelkästään tähän ajalliseen elämään. Meiltä kysytään tänään hyvin suoraan tuon suurta epätasa-arvoisuutta kuvaavan vertauksen kautta, mitä me pidämme tärkeänä. Millaisten arvojen varassa elämme? Onko kaikki huomiomme kiinnittynyt elämään ennen kuolemaa vai jaksammeko nähdä tämän ajallisen olemassaolomme yhtenä osana vieläkin laajempaa, yli ajan rajojen ulottuvaa kokonaisuutta?
Nimittäin jos muistamme ottaa huomioon myös tuonpuoleisuuden merkityksen, se ei voi olla vaikuttamatta arvoihimme jo nyt, tämänpuoleisuudessa. Jeesus muistuttaa, että ehdottoman oikeudenmukaisuuden toteutuminen on lopulta Jumalan käsissä. Nyt meidän tehtävämme tässä ajassa on rakentaa kirkolle annetun tehtävän mukaisesti maailmaa, jossa ihmisarvo ja käytettävissä olevat mahdollisuudet eivät perustu siihen, kenellä on eniten rahaa käytössään. Sillä raha, jota rikkailla on paljon ja jota köyhät haluaisivat enemmän, sopii huonosti tärkeimpien elämänarvojen joukkoon. Kyse ei ole siitä, että raha ja rikkaus itsessään olisivat pahoja asioita. Kyse on sen sijaan siitä, annammeko niille liian suuren aseman ja millä tavoin niitä käytämme. Mitä lopulta pidämme tärkeänä?
Kirkolle annettuun tehtävään kuuluu siis pitää esillä sitä näkökulmaa sosiaaliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon, jossa otetaan huomioon ajan rajat ylittävä vastuumme ja Jumalan tahto. Ei ole yhdentekevää, mitä pidämme tärkeänä. Vaikka kaikki maailman ihmiset omistaisivat komeita taloja, hienoja autoja ja nauttisivat eri tavoin loisteliaasta ylellisyydestä niin että köyhyyttä ei enää olisi olleenkaan, asiat eivät olisi kunnossa, jos me ihmiset emme kuuntelisi Jumalaa emmekä kunnioittaisi lähimmäistämme vaan eläisimme synneissämme Jumalasta ja lähimmäisistä piittaamatta.
Hyvä messuun kokoontunut seurakunta, hyvät kirkkomme uudet papit. Meille on annettu tehtävä. Tuo tehtävä voidaan pukea sanoiksi monin tavoin, vaikkapa niiden näkökulmien kautta, joita Jeesus tuo esille vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Tätä tehtävää emme voi muuttaa, sillä se on meille annettu. Tänään me kysymme, mitä me pidämme tärkeimpänä elämässämme. Sopisiko tuon tärkeimmän ilmaukseksi tuttu rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi?