2. sunnuntai helluntaista, Mt. 16: 24 – 27, Esko Väyrynen

Kuulemamme evankeliumin taustana on Jeesuksen ilmoitus opetuslapsilleen siitä, että hänen piti kärsimän ja tuleman tapetuksi ja sen tiedon Pietarissa aiheuttama reaktio: Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko. Inhimillisesti ajatellen Pietarin menettely oli aivan oikea. Hänhän halusi vain varjella ja suojella omaa Mestariaan piinalliselta kärsimykseltä ja ennenaikaiselta kuolemalta. Mutta koska Jeesuksen kärsiminen ja kuoleminen oli Jumalan kaikkiviisaan suunnitelman mukainen, sai Pietarin hyvää tarkoittava, nimenomaan juuri inhimillisestä näkökulmasta katsottuna hyvää tarkoittava, Mestarinsa puolustaminen jyrkän tuomion: sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten. Voimme ajatella, että koska Jeesus toisaalta oli myös totinen, siis todellinen, aito ihminen, niin ehkä hänellekin inhimillisesti ajatellen olisi ollut mukavaa, jos hän olisi voinut välttyä kärsimiseltä ja tuskalliselta ristinkuolemalta. Mutta koska Jeesus toisaalta oli myös Jumalan Poika, joka oli tullut maailmaan Jumalan tahdosta sitä varten, että hän juuri kärsimisellään ja kuolemallaan sovittaisi ihmisten synnit ja rikkomukset Jumalaa kohtaan, niin hänen oli hyljättävä ihmismielen tahto ja noudatettava Jumalan tahtoa.
Koska Jumalan tahto oli, että Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla ihmisten syntien sovitukseksi, niin hänen oli noudatettava Jumalan tahtdon tietä, jota oli inhimillisesti katsoen paljon ikävämpi seurata kuin Pietarin toivoma ihmistahdon tie. Ja koska kerran palvelija ei ole herraansa suurempi, niin sen tähden jokaisen, joka tahtoo olla Jesuksen palvelija eli seuraaja, on kuljettava kärsimysten vaikeaa tietä eli kannettava omaa ristiään. Raamatun sanan mukaan vain se löytää elämänsä, joka kadottaa sen Jeesuksen tähden. Tässä meidän inhimillinen tahtomme törmää Jumalan tahdon kanssa vastakkain aivan samoin kuin kävi Pietarinkin inhimillisesti hyvää tarkoittavalle tahdolle.
Hyvin usein me ihmiset luulemme seuraavamme Kristusta, jos emme tahallamme aiheuta kenellekään mitään pahaa, ei edes hiirelle, jos käymme aina sopivan tullen kirkossakin, tai emme ainakaan eroa kirkosta, vaikka kirkko ei annakaan meille mitään. Inhimillisen ajattelun mukaan olemme valmiit seuraamaan Kristusta niin kauan kuin siitä ei koidu meille itsellemme minkäänlaista vaivaa eikä harmia. Kun yhä edelleen saamme syötyämme vatsamme täyteen, nukkua kaikki unemme häiriintymättä. Kunhan vain saamme säästöillemme kohtuullisen koron. Toisin sanoen voimme seurata Kristusta mikäli siitä omalle hyvinvoinnille ja tulevaisuudellemme ei ole minkäänlaista haittaa.
Mutta Jumalan tahdon ja ihmisen tahdon välillä on jyrkkä ristiriita. Ihminen haluaa saada itselleen turvatun toimeentulo, hyvä ammatti, tilava asunto ja kohtuullinen määrä lapsia. Kaiken tämän kukkuraksi ihminen haluaa huolettoman ja pitkän vanhuuden, että voi nauttia työnsä hedelmistä. Mutta Jumalan tahto on, että joka haluaa seurata Kristusta, sen on menetettävä kaikki ja otettava vain oma ristinsä kannettavakseen. Ainoastaan se, joka kadottaa inhimillisesti katsoen elämänsä, se vain löytää elämän.
Mitä sitten on ristin ottaminen? Jeesukselle ristin ottaminen oli kirjaimellisesti ristin, tuon ajan häpeällisimmän mestausvälineen, kantamista tuomion täytäntöön panopaikalle. Jeesukselle ristin ottaminen merkitsi kärsimistä ihmisten syntien edestä. Ja koska palvelija ei ole herraansa suurempi, niin silloin on myös meille ihmisille ristin ottaminen ja Jeesuksen seuraaminen kärsimistä.
Meille ihmisille on ristin ottaminen se kärsimys, jonka Jumala antaa meidän kannettavaksemme. Meille voi olla kärsimystä eläminen kateellisten naapurien parissa. Tällaisessa ympäristössä eläminen merkitsee meille oman minämme tappamista. Jollakin voi olla jo pelkkä työ sellaista, että se merkitsee hänen minänsä kuolemaa. Jollakin toisella voi olla sellainen ruumiillinen tauti, joka aiheuttaa hänelle jatkuvaa kärsimystä. Kärsimystä voi koitua niskoittelevista lapsista tai alaisista, vieläpä epäoikeudenmukaisista esimiehistä tai vanhemmista. Kaikki inhimillinen kärsimys on Jumalan meille antamaa ristiä. Ne ovat meidän oman minämme ristiinnaulitsemiseksi annettuja teloitusvälineitä. Meidän elämämme risti on Jumalan meille sallimaa sitä varten, että niinkuin apostoli Paavali kirjoittaa galatalaisille: Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa , hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni, Gal. 2:19-20.
Meidän elämämme risti on siis vain Jumalan rakkauden ilmausta meidän elämiseksemme Kristuksen yhteydessä. Kristuksen yhteydessä eläminen on elämistä hänen opetuslapsenaan eli Kristuksen seuraamista. Ristin ottaminen on siis kärsimisen tien kulkemista, saman tien, jota meidän Mestarimmekin sai kulkea
Ristin ottaminen johtaa siis Jeesuksen opetuslapseksi, hänen todelliseksi seuraajakseen. Jeesuksen todellisen seuraajan ei ole kiellettävä ainoastaan tämä tai tuo synti, vaan koko oma minä, joka nousee Herran tahtoa vastaan. On jatkuvasti kannettava omaa ristiään, minänsä teloitusvälinettä. Käykin niin ihmeellisesti, että todelliselle Kristuksen seuraajalle elämän ristin ottaminen koituu elämän löytämiseksi Kristuksessa, vaikka se inhimillisen tahdon mukaan näyttääkin elämän kadottamiselta. Muinaiset kreikkalaiset, inhimillisesti viisaat, kirjoittivat temppeliensä ovien päälle: ihminen, tunne itsesi. Mutta Jeesuksen seuraamiseen johtavan oven päällä on sanat: kiellä itsesi. Evankelista Luukkaan mukaan Jeesus määrittelee todellisen seuraajansa: Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni, 14: 26-27.
Jeesuksen seuraaminen merkitsee sitä, että menettää varmuuden, joka turvaa olemassaolon. Silloin menettää varmuuden sekä uskonnollisen että yhteiskunnallisen toimeentulon riittämisestä. Silloin menee se tyytyväinen mieli, joka tulee säännöllisestä kirkossa käynnistä tai köyhien avustamisesta. Silloin ei enää riitä, että on ehtinyt säästää eläkeikään mennessä oman osakkeen ja että on tiedossa eläke virkavuosien perusteella. Jumala antaa meille elämäämme ristiä ja siten johtaa meitä Jeesuksen todellisiksi seuraajiksi sitä varten, että, niinkuin apostoli Paavali kirjoittaa filippiläisille, Minä todella luen kaikki tappioksi tuon yhden kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sitä roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavani, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, 3: 8-10.