Kuinka monta elämää nämä seinät ovat nähneet?
Kuinka monta kyyneltä niiden sisällä on vuodatettu?
Kuinka monta rukousta hiljaa rukoiltu?
Siinä se oli ennen meitä ja on meidän jälkeemme.
Ihmisen ja Jumalan kirkko.
Nämä sanat ovat kirkkomme facebook –sivulla kuvaamassa tätä sunnuntaita, Herran huoneen sunnuntaita. Sanat kuvaavat osuvasti suurinta osaa maamme kirkoista. Ainakin meidän kotikirkkoomme sanat sopivat vallan hyvin. Kirkkomme täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Tässä kirkko on ollut ennen meitä ja on meidän jälkeemme. Näin me uskomme ja toivomme.
Seinät ovat nähneet monta elämää iloineen ja suruineen. Ennen kaikkea Jumala on nähnyt, elävä Jumala on nähnyt jokaisen kirkkovieraan niin kuin näkee tänäkin sunnuntaiaamuna. Jumala näkee kirkkoon tulosi syyn, kaipauksesi ja ikäväsi.
Me tulemme kirkkoon kuullaksemme Jumalan puhuvan meille. Saamme kiittää menneitä sukupolvia, jotka ovat kirkon rakentaneet ja sitä ylläpitäneet. Heidän rohkeutensa ja uskollisuutensa tähden meillä on kaunis kirkko, jossa saamme hiljentyä kuulemaan Jumalan puhetta. Jumala on läsnä kaikkialla, mutta maailma on niin täynnä ääniä, kuvia ja tuntemuksia, että Jumalan puheen kuuleminen ei ole itsestään selvyys.
Kirkossa me kuulemme Jumalan puhuvan sanansa kautta. Toisinaan meitä koskettaa virren tai rukouksen säe, liturgian tai saarnan sana, ehtoollisen salaisuus. Jumalan mahdollisuudet ovat monet. Tärkeintä on, että olemme avoimia Jumalan puheelle. Kun lähdet kirkkomatkalle rukoillen, avoimin mielin kysellen, mitähän Jumala minulle tänään puhuu, saat kuulla Jumalan puhuvan, saat tuntea hänen läsnäolonsa ehkä yllättävälläkin tavalla.
Sydämessä herää kaipaus Herran huoneeseen. Saat aavistuksen siitä ikävästä, jota psalminkirjoittaja päivän psalmissa kuvaa: ”Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppeliin.”
Jumalan puheen kuuleminen ei ole ihmiselle helppoa. Tästä päivän evankeliumi muistuttaa. Juhlan jo ehdittyä puoliväliin Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa.
Evankeliumi puhuu lehtimajanjuhlasta, jota vietettiin ja vietetään edelleen sen muistoksi, että israelilaiset asuivat puiden lehtevistä oksista tehdyissä majoissa matkatessaan pois Egyptin orjuudesta. Nykyisinkin Israelissa voi nähdä lehtimajanjuhlan lähestyvän, kun autojen katoilla on palmunlehviä. Niitä viedään koteihin. Pieniä majoja rakennetaan parvekkeille tai pihamaille.
Tässä juhlassa Jeesus opetti. Hänen opetustaan ihmeteltiin, koska hän oli oppimaton puusepän poika. ”Kuinka tuo oppimaton voi tuntea kirjoitukset?”
Kysymys ei pitänyt sisällään salaista ihailua, vaan Jeesuksen puheiden torjumisen. Oppimaton ei voi tuntea kirjoituksia, opettaa Jumalan tahdon mukaisesti. Jeesusta pidettiin valeopettajana.
Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa fariseukset vastaavat Jeesuksen opetusta ihmetteleville: ”Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” (Joh. 7: 48-49)
Jumalan äänen kuuleminen, ymmärtäminen ja vastaanottaminen ei vaadi oppineisuutta, tiettyä älykkyysosamäärää tai mitään inhimillistä suoritusta. Tästä kirkon pitkä historia on osoituksena.
Kristinusko levisikin aluksi erityisesti kouluttamattoman, köyhemmän väestön keskuudessa. Paavali kirjoittaa Korinttin seurakunnalle: ”Teissä ei ole monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on heikkoa sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.” (1 Kor. 1: 26-27)
Toisinaan ihmisviisaus voi olla esteenä Jumalan puheen kuulemiselle. Tähän Jeesus Matteuksen evankeliumissa viittaa sanoessaan: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” (Matt. 11: 25-26)
Jokaiselle ihmiselle Jumala on antanut mahdollisuuden kuulla hänen äänensä. Ketään ei ole suljettu ulkopuolelle.
Mutta puhetta on niin paljon. Kuinka voimme tunnistaa oikean opettajan? Hyviä julistajia tuntuu olevan milloin missäkin. Nykytekniikalla taitavat puhujat ja esiintyjät löytävät kuulijansa ympäri maailmaa. Meillä ihmisillä on suuri houkutus mennä sinne minne muutkin menevät. Kuinka tunnistaa oikea opettaja väärien joukosta?
Tähän kysymykseen Jeesus evankeliumissa vastaa: ”Se joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä.” Kuka saa kunnian, se on ratkaisevaa.
Jos julistajaa kuunnellessani alan seurata ihmistä, olen vaarassa joutua harhaan. Jos alan seurata Jumalaa, julistaja on oikea opettaja.
Jeesus sanookin, että hänen sanansa koetellaan elämässä. ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”
Se hyvä, mitä me Jumalan huoneessa kuulemme ja vastaanotamme on tarkoitettu arjessa todeksi elettäväksi. Jumala antaa meille lahjansa elämän voimaksi arkeen.
Jeesuksen sanat ja koko hänen elämänsä ja kuolemansa meidäån puolestamme on tärkein voimanantajamme tänäkin alkaneena vuotena. Apostoli Paavali muistuttaa: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1 Kor. 1: 18)