Onko Jeesus mukana matkassa? Tämä on elämämme peruskysymys, jota meidän on syytä miettiä erityisesti nyt, kun uusi vuosi on taas alkanut. Voi olla, että kuvittelemme tekevämme matkaa yhdessä Jeesuksen kanssa, mutta todellisuudessa matkaamme yksin ilman häntä.
Jeesuksen vanhemmatkin luulivat Jeesuksen olevan matkaseurueessa, vaikka hän oli jäänyt Jerusalemiin. Meitä tämä ihmetyttää. Kuinka Joosef ja Maria huolehtivat näin huonosti lapsestaan? He eivät olleet kuitenkaan niin huolimattomia, miltä meistä tuntuu. Heillä oli perusteltuja syitä olettaa, että kaikki oli hyvin, ja Jeesus mukana matkassa.
Ensinnäkin lasten täytyi oppia huolehtimaan itsestään aikaisemmin kuin nykyään. Jeesus oli juuri käynyt silloisen rippikoulun. Kolmastoista ikävuosi oli tärkeä juutalaisen nuorukaisen elämässä, sillä hänestä tuli silloin “lain poika”, Israelin seurakunnan täysivaltainen jäsen, joka sitoutui noudattamaan Vanhan Testamentin säädöksiä. Tätä ennen hän oli saanut valmistavaa opetusta parin vuoden ajan. Lain noudattamiseen kuului olennaisena osana temppelijuhliin osallistuminen. Tärkein näistä juhlista oli pääsiäisjuhla, johon Jeesuksen vanhemmat päivän evankeliumin mukaan osallistuivat joka vuosi.
Jeesuksen kotiseudulta kuten kaikkialta Israelista lähdettiin pääsiäisjuhlille suurella joukolla. Karavaani eteni hitaasti ja sadan kilometrin matka kesti viikon päivät. Karavaanissa matkustaminen oli turvallista; kenenkään ei annettu jäädä jälkeen, vaan huolehdittiin siitä, että kaikki pysyivät mukana. Tämä oli yksi syy siihen, miksi Maria ja Josef eivät osanneet olla huolissaan. He pitivät selvänä sitä, että Jeesus teki matkaa sukulaisten ja tuttavien kanssa, sillä vanhemmat lapset saattoivat liikkua karavaanissa varsin vapaasti.
Sekin oli mahdollista, että Maria ja Joosef eivät matkanneet yhdessä, vaan toinen kulki naisten ja toinen miesten joukossa, jolloin molemmat saattoivat olettaa, että Jeesus oli toisen vanhemman seurassa.
Siinä vaiheessa vanhemmat väistämättä havahtuivat, kun päivän matka oli takana ja karavaani pysähtyi. Jeesusta ei näkynyt missään, ja niinpä vanhemmat lähtivät etsimään häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Karavaanin tarkastamiseen kului ilmeisesti kokonainen päivä. Kun Jeesusta ei löytynyt, vanhempien täytyi palata takaisin Jerusalemiin. Sieltä Jeesus löytyi varsin pian, vaikka kaupunki oli pääsiäisjuhlien aikoihin tungokseen asti täynnä ihmisiä. Jeesuksen etsintöihin ei kulunut aikaa kolmea päivää, sillä “kolmen päivän kuluttua” tarkoittaa sitä, että vanhemmat tapasivat Jeesuksen temppelissä kolmantena päivänä matkalle lähdön jälkeen.
Jeesuksen löytyminen temppelistä hämmästytti kovasti vanhempia. Kun Maria ilmaisee huolensa ja moitteensa, Jeesus sanoo, että heidän olisi pitänyt tietää, että hänen “tulee olla Isänsä luona”, vanhan käännöksen mukaan “niissä, mitkä hänen Isänsä ovat” ja vapaasti käännettynä “Isänsä huoneessa”. Jeesus näet puhuu tässä temppelistä Jumalan läsnäolon paikkana. Hän ei kuitenkaan viittaa silloiseen temppelikulttiin vaan puhuu temppelistä Jumalan sanan julistamisen ja rukouksen paikkana. Jeesus löytyi temppelin yhteydessä olleesta synagogasta, missä Jerusalemin kirjanoppineet antoivat jatkuvasti opetusta.
Vanhemmat saivat Jeesuksen mukaansa, kun hän lähti kuuliaisena kotimatkalle. Jeesus ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin ennen. Hänen elämässään oli tapahtunut paljon suurempi murros kuin mitä “lain pojaksi” tuleminen merkitsi: temppelimatkalla Jeesus tuli ensimmäistä kertaa selvästi tietoiseksi omasta kutsumuksestaan. Kuten Jeesuksen syntyessä Maria kätki nytkin sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut. Vanhemmat tiesivät, että Jeesus ei ollut tavallinen lapsi, mutta he eivät vielä täysin käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan Isästään. Maria ymmärsi lopullisesti vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen sanojensa merkityksen. Joosefille Jeesuksen persoonan salaisuus ei ehtinyt avautua, sillä ilmeisesti Joosef kuoli ennen Jeesuksen julkisen toiminnan alkua.
Maria ja Joosef elivät Jumalan yhteydessä, ja Jeesus oli heidän tietämättään salatulla tavalla heidän kanssaan silloinkin, kun hän jäi Jerusalemiin. Jeesuksen puuttuminen matkaseurueesta ei siksi ollut erityisen vakava asia. Vakavaa sen sijaan olisi ollut, jos Jeesus ei olisi ollut Jumalan Poikana vanhempiensa matkassa.
Meilläkin voi olla – kuten aikoinaan Joosefilla ja Marialla – mielestämme ihan perusteltuja syitä olettaa, että kaikki on hyvin ja Jeesus mukana matkassamme, vaikka hän ei juuri tällä hetkellä olisikaan ikään kuin näköpiirissämme. Ehkä Jeesus ei olekaan meitä jättänyt, tai oikeammin me emme ole jättäneet häntä, sillä eihän Jeesus halua meitä koskaan hylätä. Mutta voi olla niinkin, että Jeesus on jäänyt pois matkastamme, ehkä jo kauan sitten, vaikka emme sitä ole tajunneet. Jopa kokonaiset karavaanit, joissa matkaavat kuvittelevat kulkevansa kohti ikuista elämää, saattavat tehdä matkaa ilman Jeesusta eivätkä siksi pääse koskaan perille.
Jos olemme kadottaneet Jeesuksen, on hyvä, että me Marian ja Joosefin tavoin havahdumme ja alamme etsiä häntä. Mutta mistä me hänet löydämme? Tietenkin täältä kirkosta, Herran huoneesta!
Mutta eikö Paavali julistanut Ateenan torilla ihan muuta, kun hän totesi, että “Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä”? (Apt. 17:24) Ei suinkaan! Jeesus ei löydy täältä Herran huoneesta siksi, että ihmiset ovat tämän kirkon rakentaneet, mutta hän löytyy täältä siksi, että hän on oman lupauksensa mukaan siellä, missä julistetaan Jumalan sanaa ja missä vietetään pyhää ehtoollista.
Jumalan sanaa voidaan toki julistaa ja lukea muuallakin kuin täällä kirkossa ja ehtoollistakin voidaan viettää muualla. Alkukirkon aikana ehtoollista vietettiin kodeissa, ja monissa pienissä seurakunnissa eri puolilla maailmaan menetellään edelleenkin näin. Mutta meillä on täällä Urjalassa tämä kaunis kirkkomme, joka on vihitty Herran huoneeksi, ja tänne me kokoonnumme yhteiseen jumalanpalvelukseen.
Sanaan “jumalanpalvelus” sisältyy kaksi merkitystä: Jumalan-palvelus merkitsee toisaalta sitä, että me palvelemme Jumalaa ja käännymme hänen puoleensa, ja toisaalta sitä, että Jumala palvelee meitä ja tulee luoksemme. Se, mitä me teemme, kun kiitämme, ylistämme, tunnustamme syntimme, rukoilemme anteeksiantamusta ja pyydämme Jumalan apua ja siunausta, on tärkeää, mutta tärkeintä on se, mitä Jumala tekee, kun hän antaa meille itsensä ja itsensä kanssa uskon, toivon, rakkauden, ilon, rauhan ja kaikki hyvät lahjansa.
Jumala ei asu siinä, mitä me ihmiset saamme aikaan, eivätkä meidän tekomme tuo häntä läsnä olevaksi. Me emme löydä Jeesusta, vaan hän, Hyvä Paimen, löytää meidät ja tuo eksyneet lampaat laumaansa. Voimme lähteä etsimään Jeesusta kuten hänen vanhempansa, jotka löysivät hänet temppelistä mutta eivät kuitenkaan löytäneet. He eivät löytäneet Jeesusta syvimmässä mielessä eivätkä voineet ymmärtää hänen vastaustaan. Mekin pääsemme etsinnässämme tänne kirkkoon asti mutta emme pitemmälle. Jäisimme itsemme varaan ja joutuisimme harhailemaan eksyksissä, jos Jeesus ei tulisi luoksemme, ilmaisisi itseään meille ja löytäisi meitä. Mutta varmasti hän näin tekee, koska hän on niin luvannut. Mikään ei ole varmempaa kuin se, mitä Jumala lupaa. Siksi kannattaakin tulla tänne Herran huoneeseen kuulemaan hänen sanaansa.