2. sunnuntai joulusta, Mt. 12: 46 – 50, Esko Väyrynen

”Ystävyys on samanarvoisten ja tasavertaisten lämmintä ja kiinteää yhteyttä, jossa molemmat rikastuvat. Kristillinen rakkaus sitä vastoin suuntautuu arvottomiin, köyhiin, heikkoihin ja on valmis kuolemaan näiden edestä.” (Elenius HKL 12/92)
Syntiinlankeemuksessa ihminen ensi kerran kuvitteli pääsevänsä samanarvoiseksi Luojansa kanssa. Kiusaaja oli luvannut: ”Te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” 1. Ms. 3:5. Jouluna Jumala tuli ihmiseksi, ”ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” Jh. 3: 16. Käärme, joka oli teeskennellyt ystävyyttä, petti ja vietteli Jumalan tahdon rikkomiseen. Syntiin langenneen ihmisen pelastus on taivaasta tuleva Jumalan rakkaus, jonka antaa ristinkuolemaan syntisten puolesta itsensä uhraava Jumalan Poika.
Ihmiseksi tullut Jumalan Poika paljasti jumalallisen syntyperänsä Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle kirkastusvuorella: ”Hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo” Mt. 17:2. Mieliin palautuu jouluyön kirkkaus Betlehemin kedolla, kun enkeli ilmestyi paimenille: ”Heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään” Lk. 2:9.
Opetuslapset olivat halukkaat jäämään paikkaan, jossa heille kirkastui Jeesuksen jumalallisuus. He tarjoutuivat majan tekoon. Silloin he saivat Isältä Jumalalta, tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta, kuten apostoli Pietari kuvaa, 2. Piet. 1:17, kehoituksen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, kuulkaa häntä” Mt. 17:5. Ensimmäinen Aadam ei totellut Jumalan tahtoa. Kristuksesta tuli toinen Aadam, joka oli kuuliainen kuolemaan asti, Fil. 2:8, hamaan ristin kuolemaan asti.
Taivaallista kirkkautta säikähtäneet paimenet eivät saaneet jäädä piileksimään yön pimeyteen lauman sekaan. Heidän käskettiin lähteä etsimään Vapahtajaa, Herraa Kristusta, joka makaa avuttomana lapsena seimessä kapaloituna, Lk. 2:11-12.
Kristitylle kilvoittelijalle lienee tuttu kokemus, että Jumalan läsnäolon ihanuutta tai Jumalan huoneen ihanuutta ei ole suotu joka hetki. Uskovien seurassa heikkokin usko jaksaaisi elää. Jumalan huoneessa maailman kiusat olisivat etäisempiä. Sana tulee eläväksi Jumalan huoneessa. Synnin kiusoissa piinattu sielu saa Herran huoneessa suloisen rauhan.
Paratiisissa Jumala odotti tahtonsa noudattamista. Kirkastusvuorella Jumala kehoitti opetuslapsia kuuntelemaan Jeesuksen tahtoa. Jumalan tahdon noudattaminen edellyttää Jumalan suuruuden tunnustamista. Majesteettia kunnioitetaan ja kumarretaan. Vain ystävät ovat tasavertaisia. Kedon paimenet menivät kiiruhtaen, koska he noudattivat Herran antamaa ilmoitusta.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesus nimeää lähisukulaisikseen jokaisen, joka tekee taivaallisen Isän tahdon.
Meidän sukulaisuussuhteemme Jeesukseen on meidän itsekunkin sisimmässämme määriteltävissä. Sukulaisuusastetta Jeesukseen ei paljasta rotu, kieli tai kansallisuus. Me voimme sen itse päätellä asenteestamme kärsivään lähimmäiseen, sorrettuun tai vainottuun pakolaiseen, ruoka- tai lääkepulasta kärsivään naapurikansaan.
Jos huumeisiin tai päihteisiin sortunut naapuri herättää meissä lähinnä inhoa ja halveksuntaa, Jeesus on meille kaukaista sukua. Jos olemme valmiit sulkemaan huoneemme pakolaisilta, emme tunne Jeesusta.
Jumalanpalveluksen alussa olemme saaneet elää yhden kirkastusvuorikohtauksen, kun Sipilän perhe siunattiin lähetystyöhön. He ovat osoittaneet halua totella taivaallisen Isän tahtoa ja lähteä tutusta ja turvallisesta kotiseurakunnasta, ystävien ja sukulaisten parista kaukaiseen ja tuntemattomaan Etiopiaan.
Jos me tänne kotiin jäävät haluamme olla tässä asiassa lähtijöiden kaltaisia, silloin me muistamme heitä rukouksin kantaa Jumalan eteen. Esirukouksessa pyydämme taivaasta tulevaa Jumalan rakkauta läheteillemme voimaksi ja varjelukseksi. Silloin he jaksavat olla kuuliaisia saamalleen kutsulle noudattaa taivaallisen Isän tahtoa.
Esirukouksessa taivaallinen rakkaus käyttää meitä arvottomia ja ansiottomia voimansa välikappaleina. Suostuessamme rukouksessa Jumalan välikappaleiksi alistumme Jumalan tahdon noudattamiseen.
Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Jumalan tahdon toteutumista. Luther selittää Jumalan tahdon toteutumisen tapahtuvan meidän kohdallamme silloin, kun Jumala tekee tyhjäksi ja estää kaikki pahat neuvot ja hankkeet, jotka eivät salli meidän pyhittää Jumalan nimeä. Kun Jumala vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa aina elämämme loppuun saakka, eli Jumalan armollinen ja hyvä tahto pääsee toteutumaan meidän kohdallamme, silloin Jeesus on tullut meille veljeksi. Taivaasta tuleva rakkaus on vallannut meidät.
Synnin orjan tunnustamme lähisukulaiseksi, pakolaiselle tarjoamme majapaikkaa ja lähetämme apua kaukaiselle muukalaiselle, koska he kaikki ovat yhtä Kristuksessa Jeesuksessa, Gal. 3:28 ja Jumalan perhettä, Ef. 2:19. ”Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre meillä on saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä” 2. Kor. 4: 6-7.