2. sunnuntai loppiaisesta, Jh. 2: 1 – 11, Esko Väyrynen

”Tee heidän kodistaan kristitty koti.” Tätä kokoontunut seurakunta pyytää taivaalliselta Isältämme jokaiselle avioliittoon kuulutetulle kihlaparille. Kun morsiuspari vihitään avioliittoon, niin omaiset ja ystävät yhtyvät rukoukseen ”että heidän avioliittonsa tulisi heille ajalliseksi onneksi”. Kristityssä kodissa voi asua ajallisesti onnellinen perhe.
Jos viikkolehdet saavat otsikoida jostakin kuninkaallisesta tai vaikkapa filmitähdestä ”uusi onni”, ”onni on nyt täydellinen”, ”onnistuvatko he nyt”, niin meidänkin pienessä maassa tuon tapaisilla otsikoilla saadaan yli miljoonan kappaleen viikkomyynti. Meitä kiinnostaa ns. julkisuuden henkilöiden ”uusi onni”. Siinä on hyvin lähellä ajatus, että kokemus ja yhteiskunnallinen asema ovat onnen takeita.
Kristillisen seurakunnan jäseninä meidän tulisi muistaa, että seurakunta rukoili meidän avioliittokuulutuksen jälkeen Jumalaa TEKEMÄÄN kodistamme kristityn ja vihittäessä SALLIMAAN avioliittomme tulla ajalliseksi onneksi. Me niin helposti unohdamme, että Jumala on koko maailman Jumala. Kaikki on Jumalan vallassa ja hallinnassa. Jumala on myös yksityisen ihmisen Jumala. Yksityinen ihminen ja jokainen avioliittokin on Jumalan hallinnassa ja johdatuksessa.
Jos jäämme hetkeksi miettimään, mitä krititty koti omalla kohdallamme ehkä merkitsisi. Paavali sanoo vihkitilaisuudessa avioparille luetussa Raamatun kohdassa rakkaudesta: ei etsi omaansa. Olemmeko panneet merkille, miten vaikea on opetella aviopuolisoiden sanomaan”meidän”. Niin helposti tulee ”minun”. Oma minä tulee esiin, vaikka pitäisi etsiä toisen, oman aviopuolison, parasta.
Ehkä toisen edun muistaminen vielä onnistuu hyvän jakamisessa. Mutta jos on jaettava koettelemuksia ja vastuksia, niin itsekkyys voittaa. Loukatun on vaikea antaa anteeksi. Syyttömän on vaikea olla katkeroitumatta. Tuskin me tällaisissa tilanteissa koskaan voimme sanoa onnistuneemme. Mutta jos edes joskus kävisi mielessä ajatuksen häivä tästä, niin meillä olisi aavistus siitä, mitä tarkoittaa Jumalan mukana olo jokapäiväisessä arkielämässä. Ehdoton oikeassa oleminen alkaisi horjua.
Jumalan mukana- ja läsnäolo kirkastuu meille aina jokapäiväsen arkielämän keskellä. Jouluyönä arkityötään tekevät halveksitut paimenet saivat nähdä Herran kirkkauden loiston.
Jumalan mukana- ja läsnäolo kirkastuu meille myös elämän kohokohdissa, juhlahetkissä. Kaanan häissä mukana oleville ilmestyi Herran kirkkaus, Jumalan voima Jeesuksen muuttaessa veden viiniksi. Tämän Raamatun tekstin kohdalla on hyvin suuri pimeyden vaara. Jos me tämän Jeesuksen teon selitämme juopottelun perusteluksi, niin olemme selittäneet Raamattua väärin. Yhtä vähän kuin emme voi Raamatun avulla tuomita niitäkään, jotka eivät ole ehdottoman raittiuden kannalla. Mutta alkoholiin sortuneen ainoa vaihtoehto on ehdoton raittius.
Tämän päivän evankeliumin opetus ei ole alkoholipoliittinen. Veden muuttaminen viiniksi oli Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko, ilmaus Jeesuksen jumalallisuudesta. Taivaallinen kirkkaus paljastui. Jotka sen näkivät, opetuslapset, uskoivat häneen.
Messiaan tuloa, odotuksen päättymistä, ajan täyttymistä profeettojen ennustuksissa verrattiin suuriin hääjuhliin: ”Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä” Jes. 24: 6. Jeesus itsekin kuvaa Messiaan tuloa vertauksessaan kuninkaan pojan häistä. Sulhasen eli yljän seurassa ei paastota. Iankaikkista elämää verratan hääiloon, ylkänä on ylösnoussut, kuoleman voittanut Karitsa, Ilm. 19:7,9.
Jeesuksen ihmeteko, veden muuttaminen viiniksi, muutti vaatimattoman kyläpahasen yksinkertaiset köyhien häät profeetan ennustamaksi Messiaan läsnäolon juhlaksi. Syrjäkylän maalaishäät muuttuivat kuninkaalliseksi juhlaksi, jossa tarjoilu loppua lähetyttäessä vain parani. Voimaviini paljasti ennustetun Messiaan läsnäolon.
Kun juomari vapautuu alkoholin orjuudesta, hän ja koko hänen perheensä saa kokea, että Kristus on tullut hänen ja hänen kotinsa herraksi ja uudeksi voiman lähteeksi. Jeesuksen sana: Katso, uudeksi minä teen kaikki, on tullut arkielämässä todeksi. Kristuksen voima paljastuu aivan päinvastaisella tavalla kuin evankeliumissa kerrotussa Kaanan kylässä.
Kun tämän päivän nuoret tulevat avioliittoon vihittäviksi, he haluavat päästä osalliksi siitä Jumalan siunauksesta, jonka hän on aviopuolisoille tässä asettamassaan pyhässä säädyssä luvannut. Avioliittoon vihkiminen ei poista kahden ihmisen yhteiselämän synnyttämiä ristiriitoja. Mutta Jumalalta voiman pyytäminen avaa huomaamaan, että kaikki puutteet eivät johdu puolisosta tai onni ei ole vain minun ansiotani.
Kristityssä kodissa kysellään Jumalan tahtoa vaikeuksien ja vastoinkäymisten kohdatessa. Valintojen ja ratkaisujen hetkellä rukoillaan Jumalalta viisautta, jotta Jumalan kunnia säilyisi. Kristityssä kodissa on nöyryyttä aloittaa epäonnistumisenkin jälkeen uudelleen, jopa alusta.