2. sunnuntai loppiaisesta, Jh. 2: 1 – 11, Esko Väyrynen

”Mitä hän teille sanoo, se tehkää.”
Kristittyinä olemme oppineet, että meidän tulee kysyä Jeesuksen tahtoa. Meidän pitäisi oppia kysymään: Mitä Jeesus tästä asiasta meille sanoo? Niin tulee tehdä.
Tästä on hyvin lyhyt matka siihen, että lähdemme etsimään ratkaisumallia Raamatusta kaikkiin ajallisen elämän kysymyksiin. Kristittyinä meidän tulee sitäkin kysyä.
Mutta jos me kuvittelemme löytävämme kaikkiin elämässä ilmeneviin kysymyksiin valmiin ratkaisumallin Raamatusta, niin silloin me hyvin pian joudumme harhaan. Tämän päivän evankeliumi on tästä erittäin hyvä esimerkki.
Katulähetystyötä tunteva, joko siinä työssä mukana oleva tai siitä avun elämäänsä saanut, tietää, että kerran alkoholiin sortuneella ei ole alkoholin orjuudesta välttymiselle mitään muuta vaihtoehtoa kuin ehdoton raittius. Alkoholistille yksikin pisara on liikaa. Alkoholisti ei voi olla kohtuuden kannattaja. Alkoholisti tietää karvaasta kokemuksesta, että ensimmäisen ryypyn jälkeen hänelle tuhatkin ryyppyä on liian vähän. Alkoholistille ensimmäisen ryypyn jälkeen alkoholi on turmiovalta. Se riittää saamaan hänet orjaksi. Alkoholi on alkoholistille kielletty hedelmä. Aivan kuten ensimmäinen ihminen Paratiisissa otti kielletystä puusta yhden hedelmän, niin hän oli sen yhden hedelmän jälkeen synnin orja. Hän oli rikkonut Jumalan käskyn.
Kumminkin tämän päivän evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus valmisti aikamoisessa humalatilassa olevalle hääväelle noin 500 – 600 litraa lisää viiniä. Tämä evankeliumin kertomus ei sovellu toimintamalliksi katulähetystyöhön. Eikä Raamattu ylipäätänsäkään anna tukea ehdottoman raittiuden vaatimukselle. Mutta yhtä selvaästi on heti perään todettava, että jos me yritämme tämän Jeesuksen teon selittää juopottelun perusteluksi, niin me olemme silloinkin hakeneet väärän ratkaisumallin Raamatusta.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesus ei käske meitä puolustelemaan alkoholin käyttöä eikä anna meille lupaa tuomita alkoholin orjuuteen sortunutta.
Evankelista Johannes tällä Jeesuksen tunnusteolla, veden muuttamisella viiniksi, haluaa ilmoittaa meille, että se oli Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko. Tällä teolla Jeesus ensi kerran ilmaisi jumalallisen kirkkautensa. Sen nähtyään hänen opetuslpsensa uskoivat häneen.
Messiaan tulonajan odotuksen täyttymistä verrattiin suuriin hääjuhliin: ”Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä” Jes. 24:6 tai Jeesuksen vertaus kuninkaan pojan häistä Mt. 22:1-14. Yljän eli sulhasen seurassa ei paastota Mk. 2:18-22 tai iankaikkista elämää kutsutaan Karitsan häiksi ja Karitsan hääateriaksi Ilm.19:7,9.
Jeesuksen ihmeteko muutti yksinkertaiset häät profeetan ennustamaksi Messiaan läsnäolon juhlaksi. Maalaishäät tulivat kuninkaalliseksi juhlaksi, jossa tarjoilu lopussa parani. Teko paljasti ennustetun Messiaan läsnäolon.
Kun juomari vapautuu alkoholin orjuudesta, hän tuntee, että Kristus on tullut hänen elämänsä herraksi ja voiman lähteeksi. Jeesuksen sana: katso uudeksi minä teen kaikki, on tullut yhden ihmisen arkielämässä todeksi. Tapahtuma on täysin päinvastainen kuin evankeliumissamme kerrottu tapaus.
Vastakkaiset tapaukset todisavat samaa, Kristuksen jumalallisuutta. Molemmissa Jeesuksen jumalallisuuden paljastumisen edellytyksenä on kuuliaisuus Jeesukselle: ”Mitä hän teille sanoo, se tehkää.”
Juomarille Jeesus sanoo: Älä juo! Älä ota ensimmäistä ryyppyä, jos haluat päästä tuntemaan Jumalan ja vapautua pimeyden allasta. Kuuliaisuus Jeesuksen sanalle antaa meille mahdollisuuden hähdä Jeesuksen kirkkaus. Samalla Jeesuksen kirkkauden ja voiman kokeminen saa meidät kuuliaisiksi Jeesuksen sanalle. Ssyntyy usko Jeesukseen. Jeesus tekee uutta herättämällä uskottomassa uskon.
Kun syntinen saa kokea Jeesuksen läsnäolon Jumalan uudistavana voimana luopua synnistä, hän saa Pyhän Hengen lahjana uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen lunastustyön ansiosta. Sellaista kukaan syntinen ihminen ei voi, ellei Jumala ole hänen kanssaan, Jh. 3:2. Kun syntinen uskoo Jeesuksen kuolleen omien syntiensä sovitukseksi, silloin Kristus on ilmoittanut täydellisesti hänelle jumalallisen voimansa. Suomen katulähetysväki on kokoontunut tänä päivänä Kolmen Ristin kirkkoon rukoillen Jumalan Karitsaa ilmoittamaan itsensä kirkastettuna syntiemme pois ottajana. Silloin me taas saamme rohkeuden uskoa, että Kristus on ylösnoussut ja elää ja toimii tänäkin päivänä.
Armahdettuina ja lunastettuina meillä on taas nöyryyttä kysyä: Mitä Jeesus meille sanoo. Kun me Jumalan armosta rupeamme kyselemään Jeesuksen tahtoa, silloin olemme päässeet synnin orjuudesta Jumalan kirkkauden osallisuuteen. Jeesus on tullut oman elämämme Herraksi. Jeesus on tullut silloin myös kotimme Herraksi. Me kysymmekin silloin Jeesuksen tahtoa perheen jäsenenä: isänä, äitinä tai lapsena olemiseen. Käyttäytymisemme puolisoa, lapsia tai vnhempia kohtaan muuttuu itsekkäästä toisen parasta kysyväksi. Syyttelyn sijaan tulee rakkaus. Joudumme kyselemään: olenko minä omalla vaelluksellani kirkastamassa rakkailleni tai läheisilleni Kristusta. Nöyrästi joudumme pyytämään: Rakas vapahtaja! Varjele minut pimittämästä rakkailtani sinun voimasi. Vastoinkäymisissä yleensä syyttelevästä asenteesta joudumme kysymään: Mitä Jeesus tällä koettelemuksella tahtoo meille sanoa. Joudumme pyytämään: Herra! Kirkasta meille, mitä sinä tällä haluat meille opettaa.
Tänä päivänä me yhteisessä kirkkorukouksessa kirkkokäsikirjan mukaan yhdessä kaikissa Suomen kirkoissa rukoilemme kansallemme hyvää ja Jumalaa pelkäävää johtajaa, sensijaan että ryhtyisimme arvostelemaan eri ehdokkaita. Se on tänä päivänä aivan yhtä tärkeä rukouksen aihe kuin omista synneistä vapautumisesta rukoileminen. Vaikka omista synneistä meillä on jatkuva murhe, niin meillä synnin alaisina on myös esirukouksen etuoikeus. Aabrahamkin rukoili synnin tähden tuomittujen kaupunkien puolesta, vaikka tunsi itsensä tomuksi Jumalan edessä.
Silloin me olemme Pyhän Hengen voimasta muuttuneet mielen uudistuksen kautta, kun opimme totisessa rukouksessa katselemaan voittanutta ja ylösnoussutta Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois meidänkin synnit.