2. sunnuntai loppiaisesta, Joh. 2: 1-11, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Päivänavaus ala- ja yläkoululle

Matkoillaan eräs mies pysähtyi johonkin ruokabaariin syömään. Istuttuaan pöydän ääreen ja saatuaan ruokansa hän risti kätensä ruokarukoukseen. Vastapäätä istuva mies kysyi rukouksen päätyttyä ivallisesti: Tulikohan tuosta nyt mitään lisää? — Ei, vastasi matkalainen, ei siinä mitään lisää tullut, mutta tuli parempi maku.
Minusta tuntuu, että siinä tilanteessa Jeesus ilmaisi jumalallisen voimansa. Kun ristimme kätemme ja pyydämme Jumalan siunausta, Herra Jeesus Kristus on läsnä ja rakas Pyhä Henki antaa elämän makua. Voitiin selvittää kiusallinen tilanne hymyissä suin, ja niin tuli elämän makua myös ihmisten välisiin pulmiin. Kun Kristus on läsnä, jaksamme hymyillä, vaikka kohtaammekin vastoinkäymisiä. Kun Jeesus on läsnä, vieraastakin paikasta tulee koti, sillä taivaan koti on silloin siinä läsnä.
Parempi maku tuli matkalaisen ruokaan. Ainakin hänelle itselleen. Saattaa olla, ettei ruoka muuttunut itse asiassa miksikään. Kuitenkin jokin asia muuttui: ruokailija nimittäin muuttui. Hänestä tuli kiitollinen syöjä. Ja siinä useasti piileekin suuri elämän viisaus: kun tulemme kiitollisiksi, elämän maku paranee. Jeesuksen jumalallinen voima voi ilmetä tänäkin päivänä ihan arkisessa elämässämme. Sydämen pienessä huokailussa ja ikävöimisessäkin hän on läsnä.
Kun kiitämme kodistamme, koti saa kiitollisen asukkaan. Ja siinä koti itse asiassa paranee. Kun kiitän Jumalaa koulusta, luokasta, opettajasta, opettaja saa ainakin yhden kiitollisen oppilaan; luokka paranee, kun ainakin yksi oppilaista tulee iloiseksi; koulu tulee rakkaaksi ja kotoisaksi. Kun kiitämme koulukavereista, itse tulemme heille ystävällisiksi. Silloin koulun henki paranee, kun Herra Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa koulupihassa, välitunnilla, tunnilla, ruokailulla ja koulumatkalla.
Ystävä, kun Jeesus on läsnä, elämän maku paranee. Elämän makua toivotan sinulle tänään. Herra siunatkoon sinua …