2. sunnuntai loppiaisesta, Joh. 2:1-11, 1 Kun. 4:1-7, Johanna Sandberg

1. Hätä
Perheen isä oli omistanut elämänsä Jumalan palvelemiselle. Hän liittyi kuuluisan profeetta Elian seuraajaksi, opetuslapseksi, ja Elian jälkeen tämän seuraajan Elisan. Heidän johtamiaan profeettakouluja oli muutamilla paikkakunnilla Israelissa. Perheen isä pelkäsi Jumalaa – niin Raamatun kielellä ilmaistaan, että joku on asettanut Jumalan ykköseksi elämässään, kunnioittaa häntä ja pyrkii kaikin keinoin olemaan hänelle kuuliainen. Niin profeetan opetuslapsesta sanotaan kirjaimellisesti käännettynä päivän tekstissämme ja niin Raamatussa ilmaistaan, että joku on hyvä, kunnollinen ihminen.

Kuitenkin kaikki meni pieleen. Perhe velkaantui, ja mies kuoli. Lopulta perhe oli hajoamassa, kun velkojat vaativat poikia orjiksi. Eihän siinä näin pitänyt käydä, vai mitä? Näinkö Jumala kohtelee niitä, jotka palvelevat häntä?
En tiedä, oletko sinä joutunut elämässäsi kysymään tätä kysymystä. Olet luottanut Jumalaan, ja kuitenkin kaikki romahtaa. Miksi Jumala sallii?

Emme tiedä tarkkaan, mitä perheen elämässä oli tapahtunut. Ehkä oli tullut katovuosia, ja miehen piti pantata perintömaansa ruokaviljaa vastaan. Sitten ei ollutkaan enää peltoa, jossa viljellä, ja velkakierre oli valmis. Se oli tyypillinen tarina muinaisessa Israelissa. Vai kuoliko ensin perheen elättäjä, mitä seurasi velkaantuminen? Lesket olivat orpojen ja maattomien muukalaisten lailla haavoittuvimpia yhteiskunnan jäseniä.

Emme tiedä tarkkaan taustoja, mutta sen tiedämme, että lastensa kanssa yksin jääneellä leskellä oli hätä. Nykyinen kirkkoraamattu kääntää kovin hillitysti, että hän ”pyysi apua”. Monet muut käännökset ilmaisevat alkuperäisen värikkyyden: hän huusi Elisalle. Ehkä meille suomalaisille sopii hillitty ilmaus. Mutta mielestäni on tärkeää tunnistaa tämän naisen hätä. Hän oli epätoivoinen eikä peitellyt sitä!

Pojat taisivat olla liian nuoria elättämään perhettä. Jos perintömaa oli pantattu, ei toimeentulon hankkiminen olisi edes ollut heille kovin helppoa. Mooseksen laissa oli kyllä varauduttu näihin tilanteisiin: oli sukulunastaja, joka olisi voinut lunastaa perintömaan takaisin lesken perheelle. Oli vähävaraisten oikeus poimia viljaa toisten peltojen reunoilta, niin kuin Ruut- niminen muukalaisnainen ja leski aikanaan teki. Lisäksi oli määräys siitä, ettei maanmiehiä saanut ottaa orjiksi, vaan jos he velkaantuivat, heitä piti kohdella päiväpalkkalaisina ja vapauttaa heidät riemuvuotena, jota vietettiin 50 vuoden välein. Mutta tällaiset vanhurskaat lait eivät toteutuneet kovin hyvin Israelin historian aikana. Profeetta nimeltä Aamos tulisi noin 90 vuoden kuluttua saarnaamaan Israelia vastaan muun muassa juuri siksi, että rikkaat ”myivät köyhän kenkäparista”. Selvästi äiti piti orjuutta hirveänä kohtalona pojilleen, jotka kenties olivat teini-ikäisiä, työhön jo kykeneviä mutta eivät vielä itsenäisiä. Hän ei halunnut menettää poikiaan eikä hänellä ehkä ollut luottamusta siihen, että heitä kohdeltaisiin hyvin ja lain mukaan.

Päivän evankeliumitekstissä kohtaamme toisenlaisen hädän: ruokaa kyllä on, eikä kenenkään toimeentulo, vapaus tai hengissä pysyminen ole vaakalaudalla. Vaarassa on sen sijaan häät järjestäneen morsiamen perheen kunnia. Sellaiset juhlat, joissa loppuu viini, kyllä muistettaisiin. Se leima kulkisi nuoren avioparin ja morsiamen vanhempien elämässä kenties loppuun asti. Ehkä se toisi jännitteitä tuoreen avioparinkin välille. Jeesuksen äiti Maria näki tilanteen. Oliko hän kenties järjestäjien lähipiiriä? Vaikuttaisi siltä, että karu tilanne ei ollut vielä paljastunut kaikille, sillä itse juhlamestari ei tiennyt viinin loppumisesta.

Maria ryhtyi esirukoilijaksi; hän meni isäntäväen puolesta Jeesuksen luo kertomaan tilanteesta. Rukous oli hyvin yksinkertainen: heillä ei ole viiniä. Lesken hätähuuto Elisalle oli hyvin samanlainen: hän vain kuvasi tilanteen muutamalla lauseella. Kumpikaan ei varsinaisesti pyydä apua tai tiettyä ratkaisua tilanteeseensa. He vain kertovat sen.

Saamme kyllä pyytää Jumalalta asioita, mutta rukouksen ydin on tässä: päästää Jumala omaan tilanteeseemme. Kertoa hänelle hätämme. Hän kyllä sen tietää jo, mutta hän haluaa kuulla ja hän on sitoutunut toimimaan siellä, missä hänet päästetään osalliseksi tilanteeseen. Paavali kehottaakin tekemään ”kaikki tarpeenne Jumalalle tiettäväksi”.

2. Mitä sinulla on?

Kun leskiäiti kääntyi epätoivoissaan Elisan puoleen, Elisa oli valmis auttamaan, mutta hän vastasi aivan erityisellä kysymyksellä: Mitä sinulla on talossasi? Nykyään puhutaan toisinaan siitä, kuinka auttaminen ei saisi vahingoittaa autettavaa, toisin sanoen tehdä hänestä passiivista avun kohdetta tai riippuvaista auttajista. Todellinen apu voimaannuttaa autettavan, auttaa häntä näkemään oman arvonsa ja omat kykynsä selvitä sekä nostaa hänet jaloilleen. Näin juuri Elisa toimi. Hän osallisti lesken.

Jeesuksen vastaus Marialle on hämmentävä. ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, nainen?” No tavallaan aika paljonkin, hänhän oli Jeesuksen äiti. Tekikö kasteella käynyt ja julkista tehtäväänsä aloitteleva Jeesus tässä pesäeroa äitiinsä? Lapsena hän oli ollut kuuliainen vanhemmilleen, mutta viimeistään nyt kolmekymppisenä tilanne muuttui: hän olisi tästedes kuuliainen vain taivaalliselle Isälleen.

Evankeliumit kertovat Jeesuksen vastanneen usein tällaisilla hätkähdyttävillä, torjuvalta kuulostavilla tavoilla. Kanaanilaista naista hän kieltäytyi ensin kuulemasta ja sitten parantamasta hänen tytärtään naisen ei-juutalaiseen syntyperäänsä vedoten, ja läheisten ystäviensä Martan ja Marian lähetettyä sanan Lasaruksen sairaudesta hän viipyi toisaalla vielä kaksi päivää. Joka kerta hän kuitenkin lopulta vastasi avunpyyntöön jopa ihmeellisemmällä tavalla kuin pyytäjät olivat osanneet odottaa: hääväki sai viiniä, kanaanilainen tyttö vapautui riivaajahengestä ja Jeesukseen vedonnut äiti sai Jeesukselta kiitokset suuresta uskostaan, ja Lasarus ei parantunut vaan heräsi kuolleista.

Oletkohan sinä kokenut Jeesuksen hiljaisuutta? Onko sinusta tuntunut, että kun häntä eniten tarvitsisit, hän viipyy muualla? Tällainen Jumalan poissaolon kokemus on normaali osa uskovan taivallustamme, ja löydämme sen kyllä Raamatun henkilöiden elämästä. Jos se on sinun kokemukseksesi tällä hetkellä, saakoot nämä raamatunkertomukset rohkaista ja lohduttaa. Jeesus rakasti Marttaa, Mariaa ja Lasarusta, mutta viipyi silti. Hän rakasti äitiään, mutta silti torjui ensin hänen pyyntönsä. Hänen motiivinsa ei ollut välinpitämättömyys. Hän ei ole hiljaa sinun elämässäsi siksi, että hän ei välittäisi. Niin kiusaaja tahtoo sinun uskovan, mutta se ei ole Kristus. Raamattu puhuu selkein sanoin siitä, että uskomme testataan, koska se on kallisarvoisempaa kuin kulta, joka myös koetellaan tulessa. Raamatussa myös todetaan, ettei kukaan koetuksen tullessa nauti siitä, mutta että sen kestämisen hedelmä on hyvä: usko todetaan aidoksi ja se tuottaa Jeesuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa; ja sielun pelastuksen.

3. Usko

Samoin kuin Elisa käytti lesken asiassa sitä, mitä hänellä itsellään oli, käytti Jeesus hääjuhlissa sitä, mitä isäntäväellä oli. Leskellä oli tilkka öljyä, ja hän sai kehotuksen lainata paljon astioita. Juhlissa oli suuria, noin sadan litran tynnyrin kokoisia ammeita, jotka Jeesus käski täyttää vedellä.

Tässä on kertomusten seuraava hätkähdyttävä kohta, joka on helppo sivuuttaa, jos teksti on kovin tuttu. Jos tietää, mitä tapahtuu, on vaikea eläytyä tapahtumiin ennen loppuratkaisua. Jos nämä raamatunkertomukset ovat sinulle ennestään vieraita, sinun on helpompi kuulla ne tuoreena. Nimittäin kuvitellaanpa hetki, että olisit palvelijana hääjuhlassa, ja kauhuksesi tajuaisit, että viini on loppu. Sitten eräs vieraista tulee sanomaan, että täällä on tällainen mies, tehkää, mitä hän teille sanookin. Sitten tuo mies käskee täyttää pesuammeet vedellä. No ei siinä mitään, tilanteessahan ei ole mitään menetettävää. Mutta sitten hän käskee ammentaa vettä ja viedä juhlamestarille maistettavaksi! Mitä hulluutta, eikö niin?

Entäpä leski, jolla ei ollut kuin öljyruukku? Hän sai käskyn lainata naapureilta suuren määrän astioita, ja täyttää ne öljyllä. Mitä naapurit ajattelisivat, kun hän tulee pyytämään asioita? Ja miten hänen öljynsä voisi mitenkään riittää täyttämään ne kaikki?

Rakkaat ystävät, tässä näemme uskon, uskon joka toimii. Oman järkensä varassa leskinainen olisi lainannut yhden, ehkä kaksi astiaa; eihän öljyä ollut enempää. Profeetta käski hänen olla tyytymättä muutamiin, ja hän totteli. Hän tiesi, että niiden täyttämiseen tarvittaisiin ihme. Mutta hän uskoi, että se on mahdollista. Ja niin hän toimi saamansa sanan mukaan. Sitä on usko.

Palvelijat eivät olleet ikinä nähneet veden muuttuvan viiniksi; sitä ei tapahdu nykyään eikä sitä tapahtunut silloin. Hyvä viini tarvitsi pitkän kypsymisajan tuolloin ihan samoin kuin nykyään, ja se syntyi rypälemehusta, ei todellakaan vedestä. Mutta he tekivät, niin kuin Jeesus sanoi. Koska he uskoivat. Kun he ammensivat juhlamestarille, he tiesivät, että tarvitaan ihme, tai he – ja heidän isäntäväkensä – joutuisivat naurun ja häpeän alaisiksi. Mutta he uskoivat, että ihme on mahdollista.

4. Jumalan voima

Usko ei välttämättä tiedä varmaksi, mitä tapahtuu. Usko voi epäillä. Mutta usko toimii Jumalan antaman sanan mukaan. Siitä näissä tapauksissa oli kyse. Ja niin Jumalan voima vaikutti todellisella tavalla. Tyhjät asiat täyttyivät öljyllä, tyhjät astiat täyttyivät viinillä. Aivan samoin, kuin Jeesus toisella kertaa otti viisi leipää ja kaksi kalaa – sen, mitä siinä tilanteessa ihmisillä oli – ja siunasi sen ravinnoksi tuhansille, Jumala otti sen, mitä leskellä oli ja siunasi sen toimeentuloksi hänen perheelleen. Samoin Jeesus otti sen, mitä hääväellä oli, ja siunasi sen viiniksi juhlaväelle.

Näin toimii Jumalan voima: se toimii hädässä ja heikkoudessa. Paavali oli oppinut tämän ja sanoi: mieluummin kerskaan heikkoudessani, sillä kun olen heikko, silloin olen väkevä. Eniten Jumalan voiman aikaansaamia ihmeitä tavataan lähetyskentillä ja puutteenalaisten seurakuntien keskellä. Kuulemme autoista, joilla nuoret aktiolaiset ajavat bensamittari ympäri pyörien laskettuaan ensin kätensä bensatankin päälle sen puolesta rukoillen. Intiassa lukuisia evankelioimistapahtumia on pidetty ulkoilmassa niin, että sade on pysähtynyt rukouksen voimasta kokouksen ajaksi ja jatkunut sen jälkeen, tai niin, että ympärillä on satanut mutta kokouspaikan yllä ei. Jeesus kutsui onnellisiksi ja siunatuiksi niitä, joilla on nälkä tai murhe, sillä he saisivat Jumalan voimasta avun. Jumalan voima toimii hädässä. ’

Jumalan voima toimii yhdessä uskon kanssa. Jeesuksesta kerrotaan, että joissakin kylissä hän ei tehnyt moniakaan ihmeitä ihmisten epäuskon tähden. Jumala on aina suvereeni ja armollinen, emmekä me voi laittaa häntä laatikkoon tai kirjoittaa kaavaa, miten hänet saa toimimaan. Mutta Raamatun todistus on, että Jumalan voima ikään kuin tarttuu ihmisen uskoon; sellaiseen uskoon kuin leskellä, Marialla ja palvelijoilla oli; uskoon joka tarttuu lupaukseen ja toimii sen mukaan. Ehkä sinulla ei ole uskoa siihen, että Jumala korjaisi tilanteesi. Mutta jos sinulla on tarpeeksi uskoa kävellä alttarille esirukouspalveluun, se riittää. Se on uskoa, joka toimii.

Jumalan tulee siihen, mitä meillä on, ja siunaa sen siksi, mitä tarvitaan. Roomalaiskirjeen lukukappale puhui erilaisista armolahjoista, joita Jumala omilleen antaa. Niidenkin kautta Jumalan voima tulee todellisesti toimimaan siinä, mitä me ihmiset teemme. Kun rukoilemme, emme tiedä, mitä sanoa, mutta Jumalan voima tulee siihen ja antaa sanat, joskus ihan uuden kielen. Kun rukoilemme sairaiden puolesta, ei meissä ole parantavaa voimaa, mutta Jumalan voima tulee siihen heikkouteen ja siunaa sen, mitä meillä on: päälle lasketut kädet tai hiljaa lausutut sanat, ja parantaa sairaan. Kun valmistelen raamattuopetusta, ei minulla ole voimaa sanoihin, jotka välittävät Jumalan todellisuutta. Mutta Jumalan voima tulee siihen, mitä minulla on, ja hoitaa ihmisiä, johtaa parannukseen tai lähemmäs Jeesusta.

Meistä jokainen Jeesukseen uskova on vain kuin tyhjä saviastia, inhimillisesti nähtynä kovin raadollinen, heikko ja vähäuskoinen. Mutta kun Jumalan voima täyttää meidät, se mitä meissä on, se miten muita palvelemme ja Jeesusta seuraamme, tulee siunaukseksi ihmeellisillä tavoilla.

Mikä on sinun hätäsi tänään? Mihin haluat päästää Jumalan voiman?
Rukoillaan.

Herra, näet meidät tyhjät astiat. Tule ja täytä. Tule Pyhä Henki.