2. sunnuntai loppiaisesta, Joh. 2:1-11, Hans-Christian Daniel

Saarna 2. su loppiaisesta 2004 Espoonlahden kirkossa, 1. vsk.: Kaanan häät
Päästiin häihin. Mies ja nainen ja rakkaus, onko mukavampaa. Herramme Jeesus itse toteaa avioliitosta: ”Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?” Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19: 4-6). Jeesus tykkää häistä. Hän osoittaa avioliiton kuuluvan paratiisin järjestykseen, jossa on kaikki hyvin. Koska nainen alun perin luotiin miehen kylkiluusta, mies ja nainen kuuluvat niin yhteen, että alkuperäinen ykseys toteutuu avioliitossa.
Häissä kaikki osallistujat ja vieraat ovat koristautuneet niin, että paratiisi tulee mieleen. Kaikilla on iloa ja riemua sydämessä ja muikeat ilmeet. Joku itkua tihrustaa liikutustaan ja kaipauksen täyttymystä. Rakkaus vallitsee. Kaikki on siis hyvin juuri silloin. Mutta … Tämä tulee meillä aina, se Mutta. Paratiisiin tuli käärme. Ilo loppuu lyhyeen, itku pitkästä ilosta.
Se ruusutarha, johon pariskunnat iloisesti astuvat, osoittaa piikkejä. Ruusut nuutuvat ja lerpahtavat. Suloinen tuoksu tulee tunkkaiseksi ja tukahduttavaksi. Puute käy ilmeiseksi. Kaksi puutteellista yksilöä sättii toistaan tukkanuottasilla: Mikset varannut tarpeeksi juotavaa, mikset ottanut parempaa, olisit kerrankin hoitanut kunnolla. Juhlan keskellä tilanne käy arkiseksi. Bestman hermostuu.
Puutteen keskellä on Kristus läsnä. Hänen läsnäolonsa ei ole mitenkään dramaattista, suunnatonta tai taivaita hipovaa. Hänen läsnäolossaan ei eletä valtavassa tunnekuohussa tai sellaisessa tilassa, että kaikki olisi hetkessä oikein hyvin.
— vessanpesu sunnuntaina ehtoollisen jälkeen:
Pappina oli ollut koko lauantaina kirkollisia toimituksia, nyt ajan puute ja vieraita tulossa, lapsiperhe. Pyhä vaimoni opetti: Ukko, et ole sen pyhempi, vaikka tulet ehtoolliselta. Ja jos sun pyhyytesi ei sietää vessanpesua, siitä pyhyydestä ei ole mihinkään.
Sain oppia kantapään kautta, että Kristuksen läsnäolo uskossa voi tässä maailmassa näkyä vain rakkautena. Muuten se usko on vain tyhjä kuori. Uskossa on arjen muutosvoima: usko muuttaa arjen rakkaudeksi ja rauhaksi. Sitä muutosvoimaa Herramme Jeesus Kristus tuo sinne hääjuhlaan arkisen puutteen keskelle.
— Kirkkoisä Origineen vastaus raittiusintoilijalle, mitä tehtiin näin valtavalle viinimäärälle (n. 600 l): Me juomme siitä edelleen.
Yhä edelleen Herramme tulee koteihin. Eräässä kodissa hän muutti alkoholin huonekaluiksi, kun isä oli ratkennut ryyppäämään, ja saanut armon lopettamaan sitä, kun Herra Jeesus oli tullut uskossa läsnä olevaksi: usko tuli rakkaudeksi. Kodit, perheet, ja kaikki yksilöt tarvitsevat uskon muutosvoimaa. Sitä vain ei voi itse ottaa. Sen aikaa on odotettava toivossa ja rukouksin, niin kuin Herran äiti tänään osoittaa.
Sitä odotellessaan pitää tehdä yhtä asiaa: Mitä hän teille sanookin, tehkää se Joh. 2:5. Häntä ja hänen aikaansa odotellessamme meidän tulee toimia Jeesuksen sanan mukaisesti. Ja se sana seisoo vahvana: hän rakastaa meitä ja tahtoo, että me rakastamme niitä ihmisiä, jotka arjessa ovat lähellämme. Uskon muutosvoima arjessamme tulee ihan huomaamatta: silloin joku ammentaa meidän tyhjiin astioihimme sitä arkista jokapäiväistä vettä, ja esille tuleekin jalo juoma.
Puhun symbolitasolla, mutta kerron esimerkin avulla mitä tarkoitan: Aikoinaan tässä seurakunnassa oli 20 000 seurakuntalaista mutta meitä vain neljä pappia. Oli paljon kiirettä töissä. Olin menossa aamusta iltaan. En ennättänyt paljoakaan olemaan perheeni kanssa. Vaimo joskus hiljaisesti pyysi, että menisit pojan kanssa oppimaan polkupyöräilyä. Suurperheen äitinä hän itse ei päässyt. Muistan, kun silloin joskus oli päivällä ylimääräinen puoli tuntinen, jolloin lähdettiin pienen pojan kanssa. Annoin sen pienen ajan hänelle. Siitä tuli tavattoman paljon kiitosta ja siunausta. Kiireen sävyttämään elämäni tyhjään astiaani ammennettiin tavanomaista pientä hetkeä. Siitä tulikin suvanto ja aikaansaannos: rakkautta, rauhaa ja kaikin puolin sellaista hyvää mieltä, joka myöhemmin on auttanut jaksamaan monen kiireen ja tyhjyyden ylitse.
Elämäämme tyhjään astiaan Herra ammentaa jokapäiväistä ainetta. Siihen ammentamiseen hän käyttää palvelijoitaan, ihan jokapäiväisiä juuri läsnä olevia tuttuja, kanssaihmisiä, naapureita, ystäviä, perheenjäseniä. Kun teemme hänen sanansa mukaan, teemme rakkautta toisille. Näin hän muuttaa meitä hääjuhlan kallisarvoiseksi viiniksi, pelastuksen merkeiksi, kuvansa kaltaisuuteen. Kun teemme hänen sanansa mukaan, tapahtuu, mitä pyydämme Isä meidän –rukouksessa: Tulkoon sinun valtakuntasi. Taivas maata koskettaa. Se tulee silloin luoksemme. Se valtakunta, johon hän pyhässä kasteessa on ottanut meidät, se valtakunta, joka on keskuudessamme ja sisällisesti meissä, tulee ilmeiseksi elämässä, arjessa, perheessä ja lähisuhteissa. Ihminen on ihmiselle lääke. Se käärme paratiisissa on olemassa siellä, mutta sen voima on mennyt.
Hääjuhlasta silloin noin 2 000 vuotta sitten aloitettiin. Mies ja nainen tulivat perheeksi, yhdeksi lihaksi. Kristus on läsnä juhlassa ja puutteessa. Elämän risti ei poistu, mutta ristiä yhdessä kannettaessa Kristus muuttaa meidät niin, että tulemme Kristuksiksi toisille, arjen sakramenteiksi, maailman valoksi, elämän suolaksi.
Saamme ammentaa uskon muutosvoimaa hänen pyhästä sanastaan ja sakramentistaan elääksemme uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Aamen.