Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.
(Joh. 2:1-11)
Kuningas Hiskia oli vallassa pohjoisessa aikana, jolloin Israel oli jakautunut kahtia. Elämä jatkui suurvalta Assyrian alaisuudessa. Kapina kyti. Profeetta Jesaja vastusti turvautumista ulkovaltojen apuun. Kulkutaudit vaivasivat Assyrian uhkaavia joukkoja ja sisäiset ongelmat johtivat kapinaan. Jerusalem pelastui. Pelastuminen ei synnyttänyt Jesajan toivomaa luottamusta Jumalaan, vaan lujitti epämääräistä uskoa kaupungin kukistumattomuuteen. Kuningas Hiskia sairastui. Jesaja ilmoitti kuninkaalle: ”Näin sanoo Herra: Järjestä asiasi, sillä sinä et parane, vaan kuolet.” Hiskia rukoili vilpittömästi. Jesajalle tuli Herran sana: ”Minä olen kuullut rukouksesi.” Hiskian pessimismi muuttui rauhaksi: ”Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse heität kaikki minun syntini.” (Jes. 38:17) Ja nyt, Hiskian ja Jesajan keskustelusta oppineena, voisiko olla niin, että vaikeuksien edessä kannattaisi ainakin yrittää, vaikka rukoilla? Vaikka mieli olisi kuinka tyhjä ja turta?
Vain Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Kaanan häistä ja siellä tapahtuneesta Jeesuksen ensimmäisestä tunnusteosta. Tunnusteot olivat enemmän kuin temppujen tekemistä oman osaamisen korostamiseksi. Tunnusteoilla Jeesus herättää ihmiset ymmärtämään, että hänen kauttaan portti Jumalan valtakuntaan on auki. Jeesuksen kautta pelastus on tarjolla. Jeesuksen tekemät tunnusteot ilmaisevat hänen kirkkautensa ja voimansa. Kirkkaus on jotain, jonka ”Isä ainoalle Pojalle antaa” (Joh. 1:14). Tunnusteko on Jumalan kädenjälki.
Hääjuhliin kutsuttiin satoja vieraita. Juhlat kestivät viikon. Ruokaa ja viiniä meni paljon. Ennen ruokkimisihmettä opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Heillä ei ole syötävää.” Nyt Maria sanoi Jeesukselle epäsuoran pyynnön: ”Heillä ei ole viiniä.” Johanneksen evankeliumissa on Marialta vain kaksi lyhyttä lausetta. Molempiin sisältyy luottamus, että hänen poikansa tekee, niin kuin on parasta. Marian pyyntöä voi verrata Jeesuksen kiusaukseen, jossa Paholainen koetti saada hänet muuttamaan kivet leiviksi (Matt. 4:3-4, Luuk. 4:3-4). Jos Jeesus olisi muuttanut kivet leiviksi, hän olisi osoittanut olevansa Jumalan Poika, jolle mikään ei ole mahdotonta. Lankeamalla tähän kiusaukseen Jeesus olisi valinnut kunnian tien eikä olisi suostunut siihen tehtävään, joka hänellä oli tosi ihmisenä. Jos Jeesus olisi pysytellyt Taivaissa, emme olisi päässeet Jumalan lähelle, syntien sovitusta ei olisi ollut. Jos taas Jeesus olisi ollut pelkkä ihminen, hän olisi ollut suuri hahmo historiassa, mutta ei enempää. Olisimme jatkaneet kahvinporoista ennustamista tai mitä hömppää tahansa, eläneet kuin side silmillä ja arpomalla tietämme etsien. Jeesus on samaa olemusta kuin Isä, kuten Nikean uskontunnustuksessa sanotaan. Hän tuli tänne maailmaan kokeakseen kaiken, mikä meitä vaivaa ja riivaa, kuitenkin ilman syntiä, kuten Heprealaiskirjeessä sanotaan. Jos Jeesus olisi suostunut kiusaukseen, olisimme ilman toivoa, joka Jeesuksen seuraajalle, kristityllä, sinulle ja minulle hänen kauttaan on.
Mitä hyötyä meille on sillä, että Jeesus muutti vettä viiniksi? Kaanan viini-ihmeessä on syvempi merkitys kuin veden muuttuminen viiniksi. ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.” (2. Kor. 5:17) Kiviastiat voidaan nähdä vertauskuvana ihmissydämestä. Itsessään kova ja kivettynyt astia voi muuttua uuden elämän täyttämäksi, kivisydän lihasydämeksi Jumalan Hengen kautta kuten jo Hesekiel ennusti (Hes. 11:19, 36:26). Jumalan kutsu välähtää ymmärryksessämme aina silloin tällöin. Yritämme piiloutua moiselta höpsötykseltä. Kun Jumalan kutsu osuu kohdalle, kiertelemme ja kaartelemme, yritämme väistää ja vältellä. On eri asia, koska suostumme pysähtymään, aukaisemaan silmämme ja korvamme. Kun pysähdymme Jumalan kutsun edessä ja otamme sen vastaan, on kuin silmämme ja korvamme aukeaisivat aivan kuin uudella tavalla. Huomaamme kaikki valtavat lahjat, joita Jumala tarjoaa meille. En voi valita elämäni pituutta, mutta voin valita värit jokaisen uuden päivän kuteeseen. (Jes. 38:12-20).
Yhdysvaltojen presidentti John. F. Kennedystä näytetään aina silloin tällöin kuvaa vaalikampanjasta, jossa hän sanoo suurin piirtein: ”Älä kysy, mitä tämä voi tehdä edestäsi, vaan mitä sinä voi tehdä tämän maan eteen.” Ja tämä kääntäen, sen sijaan, että miettii, mitä hyötyä Jeesuksen ihmeistä on minulle, voi miettiä, mihin työhön Jumala ja seurakunta Jumalan käden jatkeena tässä ajassa voisi käyttää minua. Seurakunnan, meidän tehtävämme on luottaa ja uskoa silloinkin, kun tuntuu, että inhimillisesti ymmärrettynä toivoa ei ole. Meidän tehtävämme on pitää toivoa yllä ja tarjota auttavaa käsivartta, kun toinen on hukkumassa, oli asia mikä tahansa. Suunta voi vielä muuttua, alkoholisti laittaa korkin kiinni, epätoivo kääntyy kuningas Hiskian lailla kiitokseksi. En aina voi mitään sille, mitä tapahtuu, mutta kaiken voi sille, kuinka suhtaudun siihen, mitä tapahtuu. Elämä ei ole rämpimistä suossa ja suorittamista aamusta iltaan, vaan me saamme levätä Luojan, Jumalan hoidossa. Hän kantaa meitä päivän kerrallaan, suuren suunnitelmansa mukaan.